Seppo Kämäräinen: Synnöve - tappajamoottorikelkka

Huumori on tunnetusti vaikea laji. Hauskaksi tarkoitettu kirja joko naurattaa tai sitten ei. Jos ei naurata, lukukokemus on lähinnä tuskallinen. Mutta vaikka yksi kärsii, voi toinen toki nauttia aivan aidosti. Pidä tämä seikka mielessäsi, kun luet alla olevan esittelyni Seppo Kämäräisen teoksesta Synnöve - tappajamoottorikelkka.

Seppo Kämäräinen on kustantajan sivujen mukaan kuhmolainen eläkkeellä oleva opettaja, joka on julkaissut ennen tätä lukemaani teosta jo useita kirjoja, muun muassa Tarkastaja Bryger Brysselistä -teoksen (Nordbooks 2013) ja rikosromaanin Tungettelija (Nordbooks 2104). Kumpaakin edellä mainittua yhdistää ainakin kuvausten perusteella huumori. Huumoripitoiseksi teokseksi arvaa käsillä olevankin jo nimen perusteella, ja takakansi antaa lisää vihjeitä siitä, mitä tuleman pitää:

Seppo Kämäräisen huumoria ja kauhua yhdistelevä tarina sekoittaa turhia arkailematta sekä 70-luvun suomalaisten maaseutukuvausten että tuon ajan amerikkalaisen kauhutarinan kuvastoa omaperäiseksi keitokseksi, josta ei totta vie makuja puutu.

Jos jo kustantaja kutsuu teosta omaperäiseksi keitokseksi, voi vain ihmetellä… ja ihmettely jatkuu kyllä varsinaisen tekstinkin parissa. Prologissa lapinmies Kuisma vaani vihamiehensä Oivon hirvasporoa aikeenaan kuohita se kostoksi ja perinteisin menoin. On täysikuu, kireä pakkanen, mutta samaan aikaan nousee raju ukonilma, jonka suojissa poron omistaja päräyttää paikalle punaisella moottorikelkallaan. Oivo muuttuu vihassaan ihmissudeksi ja käy kelkkansa Synnöven kanssa Kuisman kimppuun.

Varsinaisessa tarinassa Karri on opettajana kolmiopettajaisella kyläkoululla jossain mahdollisesti Kuhmon suunnalla joskus 70-luvulla tai niillä main. Poikamiesopettaja viettää kesälomaansa kaverinsa Vesan kanssa ja tapaa kalastusreissullaan kummallisen miehen, metsässä korsussa asustelevan Oivon. Mies ennustaa kaveruksille ja tekee samalla kummalliset moottorikelkkakaupat Karrin kanssa. Näin Karrista tulee Synnöve-nimisen moottorikelkan uusi omistaja. Sitä ennen miehet kuitenkin joutuvat pelottavan ukkosmyrskyn silmään.

Kelkka alkaa oitis käyttäytyä kummallisesti ja Vesa joutuu ensimmäiseksi uhriksi. Kelkkaan ei parane muiden kuin omistajan koskea! Kun Karri sitten ihastuu kirkonkylän simpsakkaan englanninopettajaan, näyttää Synnöve todellisen luontonsa. Karrin omakaan henki ei ole oikuttelevan kelkan kanssa turvassa. Loppuhuipennuksessa vielä veri virtaa oikein kunnolla. Saadaanko ihmissusi ja tappajakelkka kesytettyä?

Kuten sanottu, joihinkin tämä huumori (toivottavasti) puree aiotulla tavalla, mutta minut kirja sai lähinnä kiemurtelemaan vaivaantuneesti. Kerronta on löysää ja tarinaa on lihotettu monenlaisella ylimääräisellä sälällä, kuten kalastus- ja lemmenleikkihöpinöillä, jotka eivät vie oletettua juonta mihinkään suuntaan. Vuoropuhelu on myös kömpelöä ja teennäistä. Juoni - no, ei siitä sen enempää. 

Kustantaja on oikeassa. Synnöve - tappajamoottorikelkka on tosiaan omaperäinen keitos, eikä se valitettavasti ole omassa sanastossani kiittävä määritelmä.

Seppo Kämäräinen: Synnöve - tappajamoottorikelkka

Nordbooks 2015. 224 s.

Arvostelukappale.

Vuoden johtolanka 2016 -palkintoehdokas. Kilpailuun osallistuminen tapahtuu siten, että kustantaja lähettää kirjan kilpailuraatilaisille luettavaksi. Kukin kustantaja itse vapaasti päättää, mitkä julkaisemansa kirjat se lähettää kilpailuun.