Naistenviikollahan tunnetusti sataa aina, joten on hyvä syy
vetäytyä sohvannurkkaan hyvän kirjan kera. TuijaTa-blogin
Tuija haastoi kirjabloggaajat mukaan naistenviikon viettoon, enkä
minäkään voinut olla laittamatta lusikkaani soppaan. Lukuaikani on ollut viime
kuukaudet kummallisesti kortilla ja kaikki liikenevä aika menee
Johtolanka-kisaan lähetettyjen dekkareiden parissa, joten päätin osallistua
hieman toisin kuin olin alun perin suunnitellut.
Viime viikolla kirjailija Maria Carolen Maria Calendula -blogissa ilmestyi
listaus neljästäkymmenestä kahdesta suomalaisesta naisspefikirjailijasta ja
heidän teoksistaan. Lista on mielenkiintoinen ja suosittelen sen läpikäymistä
ja tekijöihin sekä teoksiin tutustumista lämpimästi. Maria valottaa listan
syntyä muun muassa näin:
Listan ehdotukset olen saanut pääasiassa Twitterissä ja Facebookissa spefikirjallisuuden suurkuluttajilta. Listalla on spefiteoksia laidasta laitaan. Perinteisempää fantasiaa ja scifiä, suomikummaa, historiallisia tarinoita, lasten- ja nuortenkirjoja, nuorille aikuisille suunnattua paranormaalia romantiikkaa, uutta ja vanhaa. Listan pääpaino on 2000-luvulla… Listan teokset ovat kirjoja, jotka ovat paitsi hyvää kirjallisuutta, myös edustavat mainiosti genreään. Kukin kirjailija on mukana vain yhdellä teoksella, vaikka puolen tuotantoa olisi voinut mainita monilta kirjailijoilta: Sinisalo, Krohn, Leinonen, Holopainen… Kirjasarjoista on myös mainittu vain ensimmäinen osa, vaikka sarjat voidaan usein käsittää kokonaisuutena.
Listan ehdotukset olen saanut pääasiassa Twitterissä ja Facebookissa spefikirjallisuuden suurkuluttajilta. Listalla on spefiteoksia laidasta laitaan. Perinteisempää fantasiaa ja scifiä, suomikummaa, historiallisia tarinoita, lasten- ja nuortenkirjoja, nuorille aikuisille suunnattua paranormaalia romantiikkaa, uutta ja vanhaa. Listan pääpaino on 2000-luvulla… Listan teokset ovat kirjoja, jotka ovat paitsi hyvää kirjallisuutta, myös edustavat mainiosti genreään. Kukin kirjailija on mukana vain yhdellä teoksella, vaikka puolen tuotantoa olisi voinut mainita monilta kirjailijoilta: Sinisalo, Krohn, Leinonen, Holopainen… Kirjasarjoista on myös mainittu vain ensimmäinen osa, vaikka sarjat voidaan usein käsittää kokonaisuutena.
Pidän kovasti kaikenlaisista listoista, ja kävin tähän
listaan käsiksi innoissani. Kovin paljon on hyvää luettavaa vielä jäljellä (yllätys?!)!
Mutta mielihyväkseni huomasin, että aika paljon on listalla myös tuttuja nimiä,
suosikkejanikin. Netissä kaikki on yhteistä (tietyin ehdoin), joten omin nyt
tuon Marian listan ja muokkaan sen röyhkeästi omaan käyttööni.
Päätin julkaista listasta version, jossa ovat mukana vain ne
kirjat, jotka olen lukenut ja joista olen kirjoittanut blogiin. Marian listassa
on mukana kultakin kirjailijalta vain yksi teos, joten muutin tätä periaatetta
omiin tarkoituksiini sopivaksi ja vaihdoin sekä lisäsin teoksia oman mieleni
mukaan sellaisiksi, joista ole kirjoittanut esittelyn.
Myös omaa periaatettani mukailen, sillä otin mukaan kaksi
kirjaa, joista olen kirjoittanut vain lehtiarvion. Nämä kirjat merkitsin
tähdellä * . Otteet lehtiarvoista löytyvät tämän tekstin lopusta. Vielä harkitsin, olisinko ottanut mukaan myös Sofi Oksasen Norman, mutta en sitten tällä kertaa, vaikka spefiä se mitä suurimmassa määrin edustaa. Säästän juttuani vielä myöhempään käyttöön. Täydensin
myös kirjailijalistaa apunani Hanna
Matilaisen mainio teos Mitä kummaa, jonka sivuilta löytyy
oikein hyvä suomalaisen spefin tekijä- ja teosluettelo. ”Spekulatiivisella
fiktiolla tarkoitetaan kirjallisuutta, joka luo lukijalleen arkitodellisuudesta
poikkeavan maailman”, määrittelee Matilainen. Sana spefi on siis lyhenne
spekulatiivisestä fiktiosta.
Oikeastaan kaikkien listani kirjojen parissa olen viettänyt mainioita hetkiä. Olen matkannut toisiin maailmoihin ja aikoihin, pelännyt ja jännittänyt, itkenytkin hiukan ja nauranut, kokenut hämmennystä ja oivaltamisen iloa. Suosittelen ennakkoluulottomasti kokeilemaan!
Oikeastaan kaikkien listani kirjojen parissa olen viettänyt mainioita hetkiä. Olen matkannut toisiin maailmoihin ja aikoihin, pelännyt ja jännittänyt, itkenytkin hiukan ja nauranut, kokenut hämmennystä ja oivaltamisen iloa. Suosittelen ennakkoluulottomasti kokeilemaan!
Mutta tässä siis oma
listani kotimaisista naisspefisteistä ja heidän teoksistaan:
Katri Alatalo: Mustien ruusujen maa -trilogia: Karnin labyrintti, Laulu kadonneesta saaresta, Kevääntuoja
Siiri Enoranta: Nokkosvallankumous
Carita Forsgren: Auringon kehrä*
Magdalena Hai: Gigi ja Henry -sarja: Kellopelikuningas, Susikuningatar
Anu Holopainen: Syysmaa-sarja: Welman tytöt, Sisarpuut,
Viinikauppias, Yölaakso, Varjola, Matkalaiset
Emmi Itäranta: Teemestarin kirja, Kudottujen kujien kaupunki
Lilian Kallio: Ugudibuu
Jenny Kangasvuo: Sudenveri
Siri Kolu: PI, Pelko ihmisessä, IP, Ihmisen puolella
J.S. Meresmaa: Mifonki-sarja: Mifongin perintö, Mifonginaika, Mifongin mahti
Sari Peltoniemi: Kuulen kutsun metsänpeittoon
Elina Rouhiainen: Susiraja-sarja: Kesytön, Uhanalainen, Jäljitetty
Annukka Salama: Faunoidit-sarja: Käärmeenlumooja, Piraijakuiskaaja,
Harakanloukku
Salla Simukka: Lumikki-sarja: Punainen kuin veri, Valkea kuin lumi, Musta kuin eebenpuu
Johanna Sinisalo: Enkelten verta, Auringon ydin
Mila Teräs: Tyttö tulevaisuudesta
Maria Turtschaninoff: Anaché
Mia Vänskä: Musta kuu
Helena Waris: Vuori**
***
Carita Forsgrenin toinen historiallinen romaani Auringon kehrä sijoittuu muinaiseen Egyptiin, farao Akhanjatin
aikaan. Akhanjati esiintyy Mika Waltarin
romaanissa Sinuhe, egyptiläinen nimellä Ekhnaton. Muutenkin
Forsgren käyttää kirjassaan alkuperäisempiä nimityksiä, esimerkiksi Egypti on
Kemet.
Akhanjati tai Ekhnaton oli
erikoinen farao, joka yritti hallituskaudellaan muuttaa valtion uskonnon
yksijumaliseksi auringon jumalan Ran palvonnaksi. Uudistushalussaan hän
rakennutti valtakunnalle uuden pääkaupungin, mutta sen loiston aika jäi
lyhyeksi, kuten faraon hallituskausikin.
Auringon kehrässä on kaksi päähenkilöä ja minäkertojaa. Toinen on
Suomesta, Säbme-maasta kotoisin oleva tyttö, Päivänkehrä. Kuvauksen perusteella
Päivänkehrä on alkuperältään enemmän saamelainen kuin varsinaisesti
suomalainen. Hän kuuluu erikoiseen näkijäheimoon. Näkijän kyky on myös haluttua
kauppatavaraa, ja Päivänkehräkin ryöstetään lapsena orjaksi.
Samaan aikaan kaukana
Kemetissä varttuu erikoinen nuorukainen, josta myöhemmin tulee koko valtakunnan
hallitsija Akhanjati. Monenkirjavien vaiheiden jälkeen Päivänkehrän ja
Akhanjatin polut risteävät. Tältä osin romaania olisi ollut varaa tiivistääkin,
sillä lukija on ensi sivulta tiennyt, että näin tulee lopulta käymään.
Päivänkehrä kuitenkin joutuu sitä ennen mm. Troijan sodan käänteen
todistajaksi, ja sivuja on kertynyt jo pari sataa.
Jo ensi tapaamisesta
Päivänkehrä alkaa saada näkyjä, jotka ennustavat Akhanjatin ja hänen
valtakuntansa tuhoa. Faraon puheille on kuitenkin vaikea päästä ja vielä
vaikeampaa on saada hänet uskomaan, että Ra olisi hänet hylännyt. Päivänkehrä
näkee faraon kaupungin kulissien taakse ja ymmärtää, miksi tuho on tulossa.
Auringon kehrä on toiveluettavaa, jos kaipaa historiallista
viihdettä, jossa on mausteena romantiikkaa ja jännitystäkin. Mukana on myös
feminististä väritystä sekä oikeudenmukaisuuden pohdintaa. Mitään ei kuitenkaan
voi sille, että Waltarin Sinuhe kummittelee lukijan mielessä. Sinuhe mainitaan
nimeltäkin, mutta hän on juuri tapahtuma-aikaan matkoillaan. Forsgrenin kieli
on paikoin ärsyttävän nykyaikaista, ja henkilökuvauskin jää turhan ohueksi.
Carita Forsgren:
Auringon kehrä
Otava 2010. 510 s.
Otava 2010. 510 s.
***
Parikymppisen Lifin elämä
saa oudon käänteen, kun hänet yllättäen irtisanotaan Saarnikaupungin
turistirysästä, maanalaisista Katakombeista. Pomo Heli pakottaa Lifin ottamaan
mukaansa kassasta suuren summan rahaa. Kummallisinta on, että Heli määrää Lifin
lähtemään kiireesti Vuorelle ja kiipeämään sen huipulle.
Kaupungin keskellä kohoava
Vuori on paitsi kaupunkilaisilta kiellettyä aluetta myös ainaisen sankan sumun
peittämä. Huhut kertovat, että rinteillä sijaitsee hylätty hotelli, mutta sen
enempää tietoa ei ole. Yllättäen Lif saa saman kryptisen ohjeen myös
kasvatti-isältään O:lta.
Kun evakuointikäsky
annetaan kaupunkiin, uskoo Lif lopulta, että hänen on kiivettävä Vuorelle Helin
ohjeiden mukaan. Hitaasti hälvenevän sumun sekaan on pyrkimässä koko joukko muitakin.
Mutta miksi niin monen muunkin naisen nimi on Lif ja useat miehet ovat
Leif-nimisiä?
Kun matka kohti hotellia ja
Vuoren huippua pääsee kunnolla alkuun, muuttuu meno entistä oudommaksi ja
pahaenteisemmäksi. Kuka on salaperäinen, vaarallinen Loki, jota kohtaan Lif
tuntee käsittämätöntä vetoa? Entä mistä on peräisin Vuoren rinteellä saalistava
jättiläismäinen peto?
Palkitun kirjailijan Helena Wariksen neljännessä
fantasiaromaanissa Vuori yhdistyvät
skandinaavinen mytologia ja nykyaika kutkuttavalla tavalla. Ragnarökin eli
maailmanlopun merkit ovat selvästi luettavissa tapahtumista, jos vain osaa
katsoa. Mutta kuka tavallinen nykyajan ihminen voisi kuvitella olevansa
valittu, jompikumpi muinaistarun mukaan henkiin jäävistä uuden ihmiskunnan
esivanhemmista?
Suuri osa henkilöistä
uskookin, että menossa on jokin tv-tuotanto, jossa viimeisinä ’henkiin jäävät’
palkitaan. Lifillä on kuitenkin syynsä uskoa, että tosi on kyseessä.
Kilpailijajoukon harvetessa myös otteet Vuorella kovenevat, kun valitaan soveliainta
paria finaalitaistoon.
Wariksen vetävä kerronta
pitää lukijan tiukasti otteessaan viimeiseen kutkuttavaan virkkeeseen asti.
Tarina ravistelee mukavasti pölyt ikivanhasta tarustosta.
Helena Waris: Vuori
Otava 2014. 317 s.