Reuna-kustantamon vuonna 2014 julkaisema kahdenkymmenen neljän
jouluaiheisen rikosnovellin antologia Joulukalenteri- 24 jännityskertomusta osoittautui menestyskonseptiksi, jonka
uusiminen tuntuu luonnolliselta. Kirjan tekijänpalkkiot lahjoitettiin
lyhentämättöminä hyväntekeväisyyteen, ja niin tehdään myös tämän vuoden 2015
kokoelman Joulukalenteri - Lusijan
tarinoita palkkioille. Ne menevät Tukikummit-säätiölle. Kaikin puolin siis hyvä idea.
Joulukalenteri - Lusijan tarinoita kirjoittajat:
Marja-Sisko Aalto
Henry Aho
Jaana Ala-Huissi
Anja Erämaja
Petteri Hakkarainen
Kari Hanhisuanto
Harri V. Hietikko
Sinikka Huusela
Asta Ikonen
Aila Juvonen
Piia Kaikkonen
Jussi Katajala
Markku Keisala
Juha-Pekka Koskinen
Matti Laine
Harri István Mäki
Juha Mäntylä
Helena Numminen
Milla Ollikainen
Jasu Rinneoja
Tarja Sipiläinen
Riku Talvitie
Pia Tervo
Helena Väisänen
Kirjoittajista kahdeksantoista on samoja kuin vuoden 2014
kirjassa, kuusi on uusia (uudet nimet olen kursivoinut listaan). Joukossa on siis
jälleen tunnettuja, asemansa vakiinnuttaneita kirjailijoita mutta myös harrastajakirjoittajia
sekä useita näiden välimaastoon sijoittuvia, jotain jo julkaisseita tai
esikoiskirjaansa kirjoittavia tekijöitä.
Konsepti on siis päällisin puolin sama kuin vuoden 2014
kirjassa, ja voin kätevästi lainata itseäni myös lopputulosta arvioidessani.
Edelleen paikkaansa pitää ainakin tämä:
”Kun pyydetään teksti
näin monelta ja monenlaiselta kirjoittajalta, on väistämätöntä, että sisällön
taso vaihtelee. Joulukalenterissakin on joukko oikeita dekkarinovellihelmiä,
mutta on myös sitten tekstejä, joiden päätymistä kansien väliin ei oikein jaksa
ymmärtää. Idea jouluun liittyvästä jännitysnovellista ei sekään ihan kanna läpi
antologian. Osassa teksteistä joulu ja jouluisuus on selvästikin päälle
liimattu mauste. Tapahtumat on sijoitettu jouluun tai joulukuuhun, vaikka juoni
toimisi sellaisenaan yhtä hyvin vaikka juhannuksena. Parhaita idean kannalta
ovatkin novellit, joissa joulu liittyy olennaisena osana juoneen.”
Luukkuideasta on Lusijan
tarinoissa luovuttu, ja tilalle on tullut maailmankartta, johon tarinat on
paikannettu. Suurin osa teksteistä sijoittuu kuitenkin Suomeen, joten idea ei
ihan kanna loppuun asti. Parhaita olivat minusta myös tarinat, joissa
pysyteltiin Suomen kamaralla tai ei ainakaan suihkittu lentokoneella
edestakaisin. Novelli on niin suppea teksti, ettei sen aikana mahdu hirveästi
luomaan paikallistunnelmaa. Ainakin se vaatisi tekstilajin vankkaa tuntemusta
ja taitoa.
Novelli ei muutenkaan ole mikään romaanin helpompi
pikkuveli. Päinvastoin. Muutamien Lusijan
tarinoiden parissa tuli silti väistämättä mieleen, että kirjoittaja on
laatinut kutistetun rikosromaanin ja koettanut mahduttaa kymmenelle sivulle
parinsadan sivun romaanin. Ei se niin mene. Novellilla on omat
lainalaisuutensa, joihin olisi dekkarinovellin kirjoittajankin hyvä tutustua.
Olen kehittänyt itselleni novellinlukutekniikan, jota
noudattamalla kaltaiseni pitkän proosan ahmijakin talttuu novellin äärelle:
luen vain yhden novellin kerrallaan. On virhe lähteä lukemaan useampi teksti
peräperää, ainakin minun kohdallani. Yhteen menoon luetut tekstit alkavat
nopeasti menettää hahmoaan mielessäni. On annettava kullekin novellille oma
tilansa ja aikansa, niin ne pääsevät kunnolla oikeuksiinsa. Tätä ohjetta
noudatin myös Lusijan tarinoiden kanssa,
vaikka luin saman päivän mittaan yleensä pari kolme tekstiä. Hyvin tämä toimisi
varmasti ihan oikeana joulukalenterinakin - yksi novelli päivässä koko
adventtiajan.
Kosto tuntuu olevan teemana monessa Lusijan tarinassa. Marja-Sisko Aallon novellissa Paha pukki paha saa palkkansa
räjähtävästi. Henry Ahon Neljässä konvehdissa loppu pysäyttää
lukijan, jolle annetaan mukavasti tilaa oivaltaa itse, mistä onkaan kyse. Jaana Ala-Huissin Sijoitus-novellissa leikitellään mukavasti näkökulmavaihdoksilla ja
loppu on dramaattinen mutta sopivan avoin. Kaikkea ei tarvitse näyttää ja
selittää. Novellin nimikin sisältää mukavan kaksoismerkityksen.
Kaikkia lukijoita ei miellytä Harri V. Hietikon tyyli, mutta en voi mitään sille, että se
puraisee jälleen. Niin Joosefkin lähti
Galileasta pelaa hauskasti jouluevankeliumin perusasetelmalla ja motoristijengien
välienselvittelykuvioilla. Oivalluksia ja ironiaa, näistä pidän. En myöskään
yllättynyt, että mielestäni parhaiden novellien joukkoon asettuu JP Koskisen Musta joulu. Ammatikseen pitkään ja monipuolisesti kirjoittanut
Koskinen taitaa sekä dekkarin että novellin, ja niinpä tuloksena onkin pieni
herkkupala dekkarifanille. Samaten Matti
Laineen Rytikari sijoittuu
selkeästi antologian helmiosastoon, kuten myös Milla Ollikaisen Tummanvaalea
kuparikulta, joka tosin saa kotikenttäetua sijoittumalla vain
viidenkymmenen metrin päähän työpaikastani. Aina ei tosiaan tarvitse tulla
ruumiita dekkarinovellissakaan.
Juha Mäntylä, toim.:
Joulukalenteri - Lusijan tarinoita
Reuna 2015. 363 s.
Arvostelukappale.Vuoden johtolanka 2016 -palkintoehdokas. Kilpailuun osallistuminen tapahtuu siten, että kustantaja lähettää kirjan kilpailuraatilaisille luettavaksi. Kukin kustantaja itse vapaasti päättää, mitkä julkaisemansa kirjat se lähettää kilpailuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti