lauantai 27. elokuuta 2016

Kristiina Vuori: Kaarnatuuli


Kristiina Vuori kertoo Kaarnatuuli-romaaninsa jälkisanoissa, että sen kirjoittaminen oli selvästi vaativin urakka hänen tähänastisella, viisi paksua historiallista romaania käsittävällä kirjailijanurallaan. Mutta eivätpä ole olleet kirjailijan ponnistukset turhia, sillä Kaarnatuuli on myös kirkkaasti Vuoren paras romaani. Tähän mennessä siis. Eikä se ole mitenkään vähän, todellakaan, sillä olen pitänyt kovasti hänen kaikista teoksistaan.

Kaarnatuulen päähenkilö on turkulainen porvari Valpuri Innamaa, joka jää vuonna 1562 dramaattisesti leskeksi: hänen aviopuolisonsa Henrik Innamaa mestataan maanpetoksesta syytettynä. Henrik oli epäonnekseen valinnut puolensa kuohuvassa poliittisessa valtapelissä väärin, ja rangaistus oli kovin mahdollinen. Kaiken kukkuraksi kuninkaan ratsujoukot ryöstävät kirjaimellisesti kaiken, minkä Innamaan kaupunkitalosta ja puodeista irti saavat. Parikymppinen Valpuri on kahden tyttären yksinhuoltaja ja vastuussa koko joukosta vuokraviljelijöitä ja palkollisia perheineen.

Kauppias Valpuri Innamaa on ihan oikea historiallinen henkilö, joka oli kaikkiaan neljästi naimisissa ja aikanaan Turun vaurain porvari. 1500-luvun ihmisistä, edes Valpurin kaltaisista vaikutusvaltaisista porvareista, ei ole juurikaan kirjallisia lähteitä, mutta jotakin sentään. Lähdemateriaalin kehykseen Vuori on kutonut nautittavan fiktiivisen tarinan, jonka päähenkilö elää ja hengittää. Vuoren Valpuri on moniulotteinen hahmo, hieman ristiriitainenkin vahvuuksineen mutta myös inhimillisine heikkouksineen, ja juuri se tekee hänestä kiinnostavan.

Lukija saa kulkea Valpurin matkassa miltei kaksikymmentä kuohuvaa vuotta. Ruotsia, Turkua ja Valpurin perhettä riepottelevat kaarnatuulet toisensa jälkeen. Sota ja rutto verottavat Valpurinkin huonekuntaa, jonka ytimen muodostavat Valpuri tyttärineen sekä Valpurin uskollinen palvelijatar Kaarina, talon avainpiika, kolmine poikineen. Kaarinan mies on hylännyt perheensä ja kadonnut teille tietymättömille. Lain mukaan Kaarina ei voi avioitua uudelleen, koska mies saattaa edelleen olla elossa. Kaksinnaimisesta rangaistaan kuolemalla.

Valpurin mies sen sijaan on varmasti kuollut, sillä hän saa miehensä ruumiin ja pään haudattavakseen. Naisen veri on kuitenkin kuuma, ja kun varallisuutta alkaa älyn, tarmon ja sitkeyden ansiosta jälleen kertyä, alkavat myös miehet kierrellä Valpurin ympärillä. Miesten suhteen Valpurilla tuntuu olevan epäonnea, eikä rakkaus ota asettuakseen taloksi hänen kotiinsa. Lyhyitä intohimon ja onnen hetkiä sentään on Valpurillekin tarjolla, ja niihin hän tarttuu ahnain ottein. Mausteena on runsaahkosti hekumallisia kohtauksia vällyjen välissä.

Historiaa itsekin muinoin parin arvosanan verran opiskelleena arvostan kovasti Vuoren huolella tekemää taustatyötä. Kertaakaan ei tarvinnut kulmia kohotella jonkin anakronismilta haiskahtavan yksityiskohdan takia. Vieläkään Vuori ei malta olla paikoin ahtamatta yksityiskohtia pursuavaa faktaa tarinan kaikkiin mahdollisiin lomiin, mutta annan sen mieluusti anteeksi. Kaikki lukijan aistit viritetään keskiaikaisen Turun vivahteisiin, jotka eivät aina ole sieltä miellyttävimmästä päästä.

Arvostan myös Vuoren tapaa höystää kieltään herkullisilla vanhoilla sanoilla ja sanonnoilla. Muutenkin joidenkin henkilöiden puheenparsi on rehevää, myös Valpurin, kun tilanne sitä vaatii.

Valpuri oli poikkeuksellinen nainen aikana, jolloin miehet pitivät kaikkia yhteiskunnan vähänkin merkittäviä asemia tiukasti otteessaan. Leskeys antoi sentään vähän väljyyttä, mutta Valpuri ei antanut laillisten aviomiestensäkään sekaantua liiketoimiinsa, jos näistä ei siihen ollut. Vuorikaan ei ole kuvannut Valpuria liian emansipoituneeksi. Valpuri tunnustaa tosiasiat, mutta toimii eikä valita. Välillä menee pieleen, mutta periksi ei Valpuri anna.

Viihdyin siis vallan mainiosti tämän oivallisen romaanin parissa! Pian lisää, kiitos!

Kristiina Vuori: Kaarnatuuli
Tammi 2016. Äänikirjan lukija Kirsti Valve, kesto 18 h 45 min.


Ostettu.
Kristiina Vuoren romaanit:

Näkijän tytär, Tammi 2012
Siipirikko, Tammi 2013
Disa Hannuntytär, Tammi 2014
Neidonpaula, Tammi 2015
Kaarnatuuli, Tammi 2016

2 kommenttia:

  1. Tämä oli minusta Vuoren onnistunein teos! Todella mukaansatempaava. Oli ilo lukea, ihan satunnaisista infodumpeista huolimatta. Niitä on tosiaan varsin vaikea välttää historiallisissa romaaneissa.

    VastaaPoista
  2. Kiitos hienosta postauksesta Kirsi!
    Luen varmasti tämän, mutta jonkin ajan perästä (uudet kirjat ovat kaalliita).

    ♥♥

    VastaaPoista