”Seuraava romaanini on
nimeltään Neidonpaula. Se on löyhää jatkoa Näkijän tyttärelle ja sijoittuu 1400-luvulle. Päähenkilöt
ovat kaksostytöt, Eiran jälkeläisiä, jotka kasvatetaan nunnaluostarissa
Naantalissa. Šamanistisiin taipumuksiinsa tytöt suhtautuvat hyvin
vastakkaisesti. Kykyjen puhkeaminen esiin luostariympäristössä aiheuttaa myös
jännitteitä. Tarina kulkee Vadstenaan Ruotsiin ja todennäköisesti Hämeen
linnaankin.”
Näin Kristiina Vuori
kuvaili vielä työn alla ollutta neljättä romaaniaan kesällä 2014 tavatessamme
Turun keskiaikaisilla markkinoilla kirjakauppavierailun
yhteydessä. Hieman suunnitelmat ovat tuosta vielä hioutuneet, sillä Hämeeseen
ei Neidonpaulassa suunnata. Muuten
kaikki kirjailijan uumoilema on mukana lopullisessakin romaanissa.
Kertasin tätä kirjoitustani varten, mitä olen muutaman
vuoden aikana Vuoren romaaneista kirjoittanut. Huvittavan paljon voisin
kirjoittaa aivan samoin sanoin tästä viimeisimmästäkin lukemastani tai
oikeammin kuuntelemastani teoksesta.
Näkijän tyttären äärellä olen mietiskellyt seuraavaa:
”Pidin romaanista
kovasti. Sen historiallinen maailma on rakennettu huolella pieniä
yksityiskohtia unohtamatta. Kirjan lopussa on parin sivun mittainen selitysosa,
joka kannattaa lukaista ennen kirjan aloittamista. Huomaavaisesti loppuun on
liitetty myös sanasto, vaikka ilmankin mainiosti pärjää. Paikoin silti tuntui,
että kirjailija olisi voinut pikkuisen säästellä jotakin taustatietoa, jota
välillä suorastaan tulvii tarinasta. Tämä on aina yhtä vaikeaa tasapainoilua.
Juuri huolelliset yksityiskohdat tekevät uskottavan vaikutelman, mutta liika
selittäminen turhauttaa juonivetoisen kirja ahmijaa. Onko tarpeen kuvailla
kaikki vaatekappaleet ja työkalut ja -tavat, jos ne eivät kuljeta juonta
eteenpäin?”
Myös Neidonpaulassa
on rutkasti tietopuolista ainesta mukana, osin sinne lopun selitysosioon sijoitettuna.
Tällä kertaa muuten ei kannata lukea tätä osuutta ensin vaan vasta sitten
lopuksi, jos haluaa. 1400-luvun luostarielämän kuvaus on teoksessa kuvattu
elävästi ja hurjan mielenkiintoisesti. Naantalin birgittalaisluostari
suorastaan herää henkiin romaanin sivuilla. Kuuntelin mieluusti kuvauksia
nunnien ja muun luostarin henkilökunnan arkisista askareista. Tosin myönnän,
että kuunnellessa tällaiset suvannot tarinassa eivät niinkään haittaa kuin itse
lukiessa joskus tekevät. Mutta nautin kovasti Vuoren rautaisesta ammattitaidosta.
Faktat on selvitetty huolella ja niistä on tehty sulava osa fiktiota.
Disa Hannuntyttären äärellä olen huokaissut, että kyseessä on
Vuoren toistaiseksi paras kirja. Neidonpaula
ohittaa sen kuitenkin ainakin karvan- jos ei rinnanmitalla. Vuori sen kuin
parantaa tahtiaan kirja kirjalta, mikä tuntuu aivan mahtavalta. Osansa on
varmasti sillä, että kirjoittaja on oikeasti harjaantunut tekstin hionnassa,
mutta toki silläkin, että lukija tunnistaa kirjoittajan tutun ja miellyttävän
tyylin.
Näkijän tyttäressä
on vahva fantasiatvisti, joka sitten jäi pois kahdesta seuraavasta romaanista.
Mutta koska Neidonpaulan päähenkilö Truda ja hänen kaksossisarensa Brita ovat
Eiran jälkeläisiä ja Ilveksen sukua äitinsä puolelta, palaavat
fantasia-ainekset mukaan tarinaan. Olen itse ollut Siipirikon parissa
tyytyväinen realistisemmasta otteesta, mutta Neidonpaulaa kuunnellessani taas ajattelin, että yliluonnollinen
tuntuu sopivan mainiosti keskiajan elämänmenon kuvaukseen. Olivathan monet meidän
taikauskona pitämämme ilmiöt sen ajan ihmisille mitä totisinta totta ja osa
arkea. Sellaisena Vuorikin tyttöjen ja myöhemmin naisten taidot ja ominaisuudet
kuvaa, luonnollisina ilmiöinä, joissa ei ole sen kummempaa salaperäisyyttä.
”Juonittelua
romaanista löytyy kyllin. Perinnöt, naittamiset, politiikka, vallanperimykset
ja kristinuskon ja vanhojen tapojen kiistely tuovat kaikki oman mausteensa
tarinaan, rakkautta, intohimoa, erotiikkaa, vihaa ja kateutta unohtamatta!
Mukava kupillinen Utrion aikaisemmasta tuotannosta tuttua rouvaspornoa on myös
mukana.” Näin totesin Näkijän
tyttärestä kirjoittaessani, ja sama kuvaus sopii sellaisenaan Neidonpaulaankin. Juoni on kiitettävän
monipolvinen ja ripeästi etenevä. Vuori osaa taitavasti leikitellä
odottamattomilla käänteillä, jotka oikeasti yllättävät kyynisen kokeneenkin
lukijan. Tästä pidän kovasti.
Sattumalta juuri Neidonpaulan
loppuun päästyäni olin puheissa äitini kanssa. Hän kertoi juuri lukeneensa Näkijän tyttären, jonka olen hänelle
lainannut. Kokemus oli ollut kaikin puolin miellyttävä, ja kirjan pariin oli
ollut aina ilo palata. Hieno suositus tämäkin kokeneelta lukijalta! Itse
innostuin taas Vuoren tyylistä ja tarinoista niin, että lunastin uusimman eli Kaarnatuulen äänikirjan itselleni. Sen
pariin ihan tuota pikaa!
Tässä jutussani en selosta Neidonpaulan juonta kovinkaan tarkasti. Tarkemmin kirjan maailmaan
voi perehtyä vaikkapa Kirjahillan
esittelyn parissa. Aili-mummo
jopa varoittaa juonipaljastuksista tekstinsä alussa.
Kristiina Vuori: Neidonpaula
Tammi 2015. Äänikirjan kesto 20 h 31 min, lukija Kirsti Valve.
Ostettu.
Tammi 2015. Äänikirjan kesto 20 h 31 min, lukija Kirsti Valve.
Ostettu.
Näkijän tytär, Tammi 2012
Siipirikko, Tammi 2013
Disa Hannuntytär, Tammi 2014
Neidonpaula, Tammi 2015
Kaarnatuuli, Tammi 2016
Hämmästelen tässä miten en ole tullut lukeneeksi vielä yhtään Kristiina Vuoren kirjaa, vaikka historialliset romaanit ovat niin minun juttuni. Luostarielämä kuulostaa tässä houkuttelevimmalta. Kirjojen vertailu keskenään oli kiva idea toteuttaa arvostelu!
VastaaPoistaMinusta tuli Vuoren kirjojen fanittaja heti ensimmäisestä kirjasta Näkijän tytär ja olen ehtinyt lukea jo kaikki viisi kirjaa. On muuten huikea vauhti päällä kirja per vuosi julkaistuna, sillä näiden kirjojen taustatyöhön uppoutuu jo aikaa melkoisesti.
VastaaPoistaMinusta Siipirikko on edelleenkin Vuoren paras kirja. Seuraavaksi pidän Eiran tarinasta ja tästä Neidonpaulasta. Toivoisin vielä pääseväni jossain vaiheessa Ilveksen suvun pariin esim. noitavainojen aikaan.