torstai 8. syyskuuta 2016

Juha Numminen: Ystävä sä lapsien



Pitkän uran toimittajana ja kirjailijana tehneellä Juha Nummisella on mittava tuotanto, joka koostuu sekä tietokirjoista että dekkareista. Olen vuosien varrella lukenut molempia lajeja muutamia, ja erityisesti mieleen ovat jääneet äänikirjoina kuuntelemani dekkarit Naskali ja Kyyhkynen. Dekkariseuran Vuoden johtolanka -palkinnon napannutta dekkaria Susi (WSOY, 1985) en ole lukenut, ja on tunnustettava, että en edes muistanut Nummisen olevan palkittujen listalla. Susi on kirjoitettu kirjailijanimen Sulevi Manner suojassa. Itse asiassa nimen taakse kätkeytyy kirjoittajapari, jonka toinen puolisko on Eero J. Tikka. Suomessakin on siis osattu jo vuosikymmeniä sitten ihan nyky-Ruotsin malliin.

Ystävä sä lapsien -dekkarin päähenkilö on rikoskomisario Sulo Naskali, joka hälytetään pieneen varsinaissuomalaiseen Pyhäsaaren kuntaan selvittämään murhapolttotapausta, jossa kaksi paikkakuntalaista pikkuroistoa on menehtynyt. Paikallinen poliisi ei ole yrityksistä huolimatta edennyt tutkimuksissa, joten on pyydettävä KRP:ltä apua.

Tilannetta mutkistaa kummallisesti se, että poltettu rakennus on ollut aikoinaan Naskalin isoisän omistuksessa ja Naskali on viettänyt siellä useammankin kesälomansa. Mies siis tuntee paikkakunnan ja sen asukkaita ennestään. Taloon liittyvät muistot eivät ole valoisia, sillä isoisä on ollut paitsi tunnettu poliisimies myös loppuaikoinaan kiivas uskovainen, joka on pelotellut lapsenlapsiaan ja näiden kavereita helvetin lieskoilla. Nyt kaksi kaveruksista on kokenut isoisän ennustaman kohtalon. Naskalilla itselläänkin on muutaman vuoden takaa ikäviä muistoja eräästä toisesta tulipalosta.

Toisen murhatun miehen teini-ikäinen tytär on kadonnut jäljettömiin viitisen vuotta aikaisemmin, ja vaikka ajatus tuntuukin mielikuvitukselliselta, ei Naskali voi jättää tutkimatta mahdollisuutta, että asiat liittyisivät jotenkin toisiinsa. Kuvioita mutkistaa vielä paikkakunnalle pesiytymässä oleva uusi motoristijengi, jonka tulevalla presidentillä on käytössään runsaasti perittyä rahaa. Uusi kerhotalo on tarkoitus rakentaa poltetun talon tontille. Mikä osuus tällä porukalla on tapahtumiin? Entä kuinka syvällä paikallisen poliisin edustaja on jengikuviossa mukana? Kun uusi murhapoltto vaatii uhrinsa, kierrokset kovenevat.

Näin mehevää rikosvyyhteä seuraa tietysti myös media silmä kovana, eikä siis aikaakaan, kun paikkakunnalle asettuu juttukeikalle myös Naskalin syvästi inhoama Iltalehden rikostoimittaja Make Sarkala. Miehet penkovat paikkoja ja puhuttavat ihmisiä tahoillaan ja joutuvat lopulta tekemään vastentahtoisesti yhteistyötäkin, ennen kuin kaikki kiemurat on tapahtumista selvitetty. Miehillä tuntuu olevan jo pitkä historia takanaan, eikä asetelma ihan aukene lukijalle, joka vasta tässä vaiheessa tapaa kiistakumppanukset. Ihan kuviota eivät tosin ymmärrä myöskään miesten työparit, naisia kumpikin.

Nummisen ansioita ovat tiiviihkö kerronta, jossa ei turhia jaaritella (dekkarissa on armollisesti alle kolmesataa sivua mittaa) ja luonteva dialogi. Henkilöitä ja tapahtumia on runsaasti, mikä tekee mukana pysymisestä paikoin haastavaa. On keskityttävä kunnolla, jotta muistaa, kuka kukin on. Isoisän talon vaiheet jo itsessään ovat niin moninaiset, että niissä perässä pysyminen vaatii oman osuutensa lukijan huomiosta. Kun loppuratkaisuihin päästään, löytyy pieneltä paikkakunnalta pelottavan monia enemmän tai vähemmän rikollisiin puuhiin sortunutta.

Juha Numminen: Ystävä sä lapsien
CrimeTime 2015. 271 s.


Arvostelukappale. Vuoden johtolanka 2016 -palkintoehdokas. Kilpailuun osallistuminen tapahtuu siten, että kustantaja lähettää kirjan kilpailuraatilaisille luettavaksi. Kukin kustantaja itse vapaasti päättää, mitkä julkaisemansa kirjat se lähettää kilpailuun.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti