Milla Ollikainen: Pirunkuru

Pirunkuru on Milla Ollikaisen dekkaritrilogian päätösosa. Aiemmista osista Veripailakat ja Vesiraukka tutut henkilöt, lappilaispoliisi Juhani Vuontisjärvi ja junantuoma toimittajaharjoittelija Krisse kohtaavat jälleen Lapin maisemissa. Vuontisjärven eläkepäivät häämöttävät jo pelottavan lähellä ja vaimolla tuntuu olevan omat kiireensä. Krisse on saanut harjoittelupaikan paikallislehden toimituksesta ja koettaa sopeutua perhe-elämään.

Tapahtumat käynnistyvät rivakasti, kun tunturikurusta löytyy kuollut mies. Kuolintapa haiskahtaa kokeneesta poliisimiehestä heti alkuun epäilyttävältä, ja kun ruumis vielä on etäisesti tuttu paikkakuntalainen, jonka leski selvästi valehtelee omista kulkemisistaan päin Vuontisjärven kasvoja, on asiaa syytä penkoa hieman syvemmältä. Mikä on saanut entisen kaivostyömiehen kulkemaan tunturissa heppoisen metallinpaljastimen kanssa? Entä miksi hänen asuntonsa tuntuu olevan täynnä kivenmurikoita?

Samaan aikaan kun Vuontisjärvi penkoo kuolleen miehen taustoja koettaa Krisse perehtyä kaivostoiminnan kiemuroihin. Kansainvälinen kaivosyhtiö on käynnistelemässä Kolarissa uutta hanketta ja kunnanisät tuntuvat olevan yhtä tyytyväisenä hymisevää massaa. Asukkaiden riveistäkään ei poikkipuolista sanaa irtoa, ja Krisseä tilanne alkaa kummallisesti ärsyttää. On vain yksi soraääni ylistyskuorossa, blogi, jossa asetetaan kaivosyhtiön toiminta kyseenalaiseen valoon.

Sitten tapahtuu toinen veriteko, joka tuntuu poliisin mielestä liittyvän aikaisempaan. Mutta mikä yhdisti kahta uhria? Miten asiaan liittyy menneisyyden onnettomuus, joka sekin vaati ihmishengen?

Ollikainen on trilogiansa kaikissa osissa sivunnut pohjoisen Suomen elinkeinoja. Veripailakoissa tapahtumat sijoittuvat Ylläksen laskettelukeskukseen ja hotelliin, Vesiraukassa keskeinen tapahtumapaikka on mökkikylä ja Pirunkurussa käsittelyyn pääsee ajankohtainen kaivostoiminta. Mitään kovin silmiinpistävää yhteiskuntakritiikkiä tai analyysia kirjoissa ei ole, mutta paikallistuntemus on niiden keskeinen vahvuus.

Juonen rakentelu sen sijaan jäi askarruttamaan. Miten menneisyyden onnettomuus vaikutti tapahtumiin? Mitä silloin aikanaan oikein tapahtui, jää vain lukijan itsensä pääteltäväksi. Ollikaisella ei ole ollut aiemmissakaan kirjoissaan tapana turhia selitellä, mistä kyllä pidän. On mukavaa, kun lukijan odotetaan sentään jotain itsekin oivaltavan.

Trilogia-muoto koituu tässä Pirunkurussa jonkinlaiseksi painolastiksi kirjoittajalleen. Tai oikeammin painolastia on lähinnä Krisse, jota raahataan mukana pakollisena kuviona. Huomattavasti kiinnostavammaksi henkilöksi kun on sarjan mittaan noussut sympaattinen Juhani Vuontisjärvi. Krisse tuskailee henkilökohtaisten ongelmiensa kanssa, ja vaikka lehtityön tarkkailu hänen kauttaan on mielenkiintoista, on se lopulta vain täytettä tarinassa. Edes loppuun sijoitettu Ollikaiselle tyypillinen yllätyspaljastus ei tilannetta juuri pelasta.

Sujuva, napakka dekkaritrilogia on mielenkiintoisen raikas ja tervetullut tuulahdus suomalaisessa dekkariskenessä. Nyt on aika odotella Ollikaiselta jonkinlaista uutta avausta. Mihin suuntaan ura kääntyy?

Milla Ollikainen: Pirunkuru

Like 2015. 223 s.

Arvostelukappale. Vuoden johtolanka 2016 -palkintoehdokas. Kilpailuun osallistuminen tapahtuu siten, että kustantaja lähettää kirjan kilpailuraatilaisille luettavaksi. Kukin kustantaja itse vapaasti päättää, mitkä julkaisemansa kirjat se lähettää kilpailuun.