Christian Rönnbacka: Kylmä syli

Mies oli kävellyt joen rantaan, paikkaan jonka hän tiesi hyvin entuudestaan. Jokavuotinen levottomuus oli jälleen vallannut hänet, sama tunne joka oli tullut niin monena talvena aikaisemminkin. Vaikka hän tiesi että tulisi vielä kärsimään ja kierimään katumuksessa, hän ei voinut mitään jääkylmän veden kutsulle. Joen synkkä vesi veti häntä puoleensa kuin magneetti. Kun mies hiljentyi veden ääreen kuuntelemaan, se tuntui kuiskivan hänelle. Pyytävän häneltä lisää. --- Hän naurahti itsekseen ja laittoi kädet ristiin rinnalle. Kun hän vilkaisi uudestaan hennosti väreilevään veteen, sieltä katsoi takaisin pyöveli.

Sarjamurhaajiahan on tunnetusti vain Amerikassa ja jossain muualla ulkomailla, ei meillä lintukoto-Suomessa. Vaan kaikki voi olla toisin, jos maailmaa katselee dekkarikirjailijan silmin. Ensin Simo Hiltunen kirjoitti oman näkemyksensä perhesurmista Lampaanvaatteissa -dekkarissaan, ja nyt Christian Rönnbacka näyttää Kylmässä sylissä, mitä voi olla suomalaisten nuorten miesten hukkumiskuolemien ja katoamisten takana. Aika karmivaa. (Muokattu noin vuosi jutun kirjoittamisen jälkeen: Suomessa on kuin onkin juuri tällaisia tappajia!)

Joulukuun alun hyisessä säässä katoaa porvoolainen nuorukainen matkallaan kotiin pikkujoulujuhlista. Hätääntynyt kihlattu tekee katoamisilmoituksen, ja poliisi päättelee, että poika todennäköisesti makaa Porvoonjoen mustan veden alla. Se kun on valitettavan todennäköinen selitys vastaavissa tilanteissa. Sitten toinen nuori mies joutuu vedenvaraan öisellä joella. Silminnäkijät kertovat poliisille, että paikalta näytti poistuvan kummallisesti käyttäytynyt läpimärkä mies. Vienot hälytyskellot alkavat soida komisario Antti Hautalehdon mielen perukoilla. Hukuttaako joku tahallaan nuoria miehiä?! Heiveröisen todistusaineiston varassa on vaikea jatkaa tutkimuksia, eikä oikein johtolankojakaan ole.

Lukija tietää jälleen hitusen enemmän ja aiemmin kuin poliisi, koska tapahtumia seurataan välillä murhaajan ja tahtomattaan vyyhteen sekaantuvien muiden rikollisten näkökulmasta. Antti joutuu itsekin taistelemaan hengestään hyisessä Porvoonjoessa, eikä tekijää silti vielä saada nalkkiin. Tarvitaan koko joukko sitkeää poliisityötä, vainua ja ennen kaikkea mielettömän hyvää (tai tekijän näkökulmasta huonoa) tuuriakin, että jäljille lopulta päästään. Harmillisen vähälle Rönnbacka jättää kuitenkin tekijän motiivin tai edes psyyken analysoinnin. Jotain perustelua sairaalle pakkomielteelle kuitenkin kaipaisin. Tyypin taustat vaikuttavat melkoisen kiinnostavilta, joten miksi on nyt jäänyt juttu vähän puolitekoiseksi.

Työrintamalla ei Hautalehdolla muutenkaan pyyhi kovin kaksisesti. Antin komisarionpesti on määräaikainen, ja kirjan mittaan alkaa vaikuttaa siltä, että jatkotoiveet saa heittää. Yksityiselämässäkin on pomppuista. Suhde Leenan kanssa vaikuttaa toimivalta ja vähän enemmänkin, mutta sitten Leena yllättäen toimii täysin epäloogisesti (ihan näin arvaamattomia naiset sentään eivät ole!) ja Antti-parka on ymmällään.

Kylmä syli on siis neljäs osa Antti Hautalehto -sarjaa. Olen pitänyt sarjasta kovasti, ja pidän sitä edelleen piristysruiskeena suomalaisessa (mies)dekkarigenressä, vaikka kirjan alun lupauksia Rönnbacka ei ihan pysty loppuhuipennuksessa tällä kertaa lunastamaan. Hieman jäi lopusta turhan kiireen jälkimaku. Kuukausi tai pari lisäkirjoitus- tai sulatteluaikaa ei ehkä olisi ollut Kylmälle sylille pahitteeksi? Antti Hautalehto on kuitenkin tullut jollei jäädäkseen niin kuitenkin pidemmäksi aikaa meitä lukijoita viihdyttämään.

Christian Rönnbacka: Kylmä syli

Bazar 2015. 317 s.

Arvostelukappale. Vuoden johtolanka 2016 -palkintoehdokas. Kilpailuun osallistuminen tapahtuu siten, että kustantaja lähettää kirjan kilpailuraatilaisille luettavaksi. Kukin kustantaja itse vapaasti päättää, mitkä julkaisemansa kirjat se lähettää kilpailuun.

Antti Hautalehto -sarja:

Operaatio Troijalainen

Julma

Rakennus 31

Kylmä syli
Kaikki mikä kiiltää