Kuvittele mielessäsi keskikokoisen kaupungin laitosteatterin
intiimi pieni näyttämö tai, vielä parempi, pikkukunnan vetoinen
nuorisoseurantalo. Katsomo on viimeistä penkkiä myöten täynnä tavallista
teatterikarjaa, eli meitä vähintään keski-ikäisiä naisihmisiä. Joku on saanut
pakotettua vastahankaisen puolisonsakin mukaan. Valot sammuvat. Esitys alkaa.
Näyttämöllä on kaksi hurjaa mummoikäistä naista rakentamassa
ilmapatjasta ja muista hyödykkeistä itselleen siskonpetiä. Laiha ja pitkä
Sylvia, pieni ja pyöreä Tuija. Ikuiset ystävykset ovat linnoittautuneet
lukkojen taakse pakoon Tuijan merkkipäiviä juhlivaa perhettä. Tarkoitus on
siinä sivussa koostaa runoesitys Heli
Laaksosen tuotannosta nuorisoseuran satavuotisjuhlaan.
Illan ja iltayön kuluessa puhutaan vahvalla lounaismurteella
halki niin miesasiat ja kuolemiset kuin lapset ja lapsettomuudetkin. Ystävyys kestää kaiken
ja on tärkeintä maailmassa. Siinä sivussa koetetaan muun muassa alkoholisoitua
ja koota se runoesitys. Sopivaa materiaalia on vaikka kuinka.
.
Ainakin minä takuuvarmasti tykkäisin nähdä Sylvia, Tuija ja laulava patja
-näytelmän estettynä. Kirjailija Heli Laaksonen kertoo kaunokirjaksi otsikoidun
teoksensa esipuheessa, että sai idean tekstiinsä Vihdissä. Runokeikalla
karismaattinen naishenkilö oli pyytänyt kirjailijaa kirjoittamaan hänelle ja
hänen ystävälleen kamarinäytelmän kahdelle seitsemänkymppiselle naiselle. Muuta
ei tarvittu. Idea lähti kehkeytymään taiteilijan aivoissa vastustamattomasti.
Onneksi! (En edes halua yrittää uskoa, että kirjailija olisi ollut aikeissa
lyödä pillit ja kynät pussiin! Ehei.)
Uskon, että näytelmän tilannut kaksikkokin on enemmän kuin
tyytyväinen. Teksti on hauska ja lämminhenkinen, eikä näytelmän toteuttaminen
vaadi kummoistakaan näyttämötekniikkaa ja lavastusta, jos ei haluta tai ole mahdollisuuksia.
Tämä teksti sopii mainiosti kiertueille ja pienille harrastajaryhmille. Aivan
mahtavaa on, että siinä on kaksi hienoa ja räväkkää roolia iäkkäämmille
naisille. Nämä rouvat ovat todellisia mielensäpahoittajan vastakohtia!
Kansipiirros Heli Laaksonen. Taitava taitto Kaisa Niinistö / Paletti. |
Sylvia ja Tuija ovat siis mainio kaksikko kuin suoraan Inge Löökin piirroksista! Ja mikä se
laulava patja sitten on? Kannattaa itse lukea kirjaversio tai mennä katsomaan
näytelmää. Tai molemmat! Sylviaksi sopisi Leena
Uotila, Tuijaksi tietysti Tuija
Piepponen. Esimerkiksi.
Jokasest ihmisest meihi joku merkki jää,
niinko entisvanhasest sai jokasest maast leiman passi.
niinko entisvanhasest sai jokasest maast leiman passi.
Heli Laaksonen:
Sylvia, Tuija ja laulava patja
Kynälä 2016. 95 s.
Kynälä 2016. 95 s.
Ihailijakuva Helistä, Sylviasta (takana) ja Tuijasta Turun kirjamessujen toisen päivän aamuna (varhain). |
P.S: Sylvia, Tuija ja laulava patja lähteekin kiertueelle ja tulee muun muassa Saloon Teatteri Provinssiin marraskuussa.
P.S. 2: Sylvialla ja Tuijalla on oma Facebook-sivu!
***
Eija Nurmio (Tuija) ja Marjatta Rinne (Sylvia). |
Nyt on ihan pakko käpälöidä jo valmista juttua, sillä onnistuin tänään näkemään makupalan eli tiiserin pian kiertueelle lähtevästä Sylvia, Tuija ja laulava patja -näytelmästä Turun kirjamessuilla. Näytelmästä esitettiin kolme ensimmäistä lukua.
Eija Nurmio (Tuija) ja Marjatta Rinne (Sylvia). |
Pakko sanoa, että meno oli juuri niin ihanaa kuin olin odottanutkin! Marjatta Rinne Sylviana ja Eija Nurmio Tuijana ovat aivan mainio pari. Laaksosen teksti lähtee näiden ikävuosia keränneiden naisten hyppysissä sellaiseen lentoon, että katsomo oli kertaheitolla myyty!
Arvostan erityisesti tässä kokonaisuudessa sitä, että se on kirjoitettu kokeneille naisnäyttelijöille. Heissä on ruutia, mutta valitettavan harvoin he pääsevät taitojaan näyttämään ja käyttämään. Nyt pääsevät! Menkkä kattoma!
Kiitos Kirsi mieltä lämmittävästä näytelmäarviostasi....tästä on hyvä jatkaa harjoituksia. Näytelmällä myös on oma facesivu Sylvia ja Tuija-kamarinäytelmä.
VastaaPoistaEija ja Marjatta