Turun kirjamessut 2016 kuvakoosteena

Suomen vanhimmat kirjamessut eli Turun kirjamessut messuiltiin viime viikonloppuna 25. kerran. Kuuluin etuoikeutettuun valiojoukkoon eli messujen vapaaehtoiseen somelähettiläsjoukkueeseen. Messujärjestäjät olivat poimineet kontaktilistaltaan parisenkymmentä hyvin erilaista someaktiivia raportoimaan messumeiningistä omille kanavilleen. Itse vietin messuilla kaikki kolme intensiivistä hulinapäivää ja päivitin blogini Twitter- ja Instagram-tilejä niin paljon kuin vain kykenin! 

Kokosin tähän juttuun vielä makupaloja messupäivistäni. En julkaise nyt tässä yhteydessä perinteisiä otoksia messuesiintyjistä, vaan säästelen niitä myöhempään käyttöön. Olen sen sijaan koonnut sekä puhelimeni että kamerani muistikortille tarttuneita hieman toisenlaisia otoksia iloksenne.

Ensimmäisen messuaamun tunnelma sisääntuloporteilla on aina yhtä kärsimätön. Tänä vuonna Turussa järjestettiin ensimmäistä kertaa koululaisille suunnattu Suunnista kirjaan -tapahtuma, ja messuhallissa vieraili avajaispäivänä kuuleman mukaan 4 000 koululaista opettajineen. Säpinää messuosastojen välissä oli siis heti alusta saakka oikein mukavasti. Onneksi pressilipulla pääsi tuosta tungoksesta nopeasti ohitse!

Olen monesti ihmetellyt, miksi kirjamessuilla ei ole 'kaljatelttoja' samaan tapaan kuin monilla muilla messuilla olen nähnyt olevan. Nyt oli tällainen pystybaari viritetty, mutta vain kerran näin se toiminnassa. Kaljaa ja skumppaa oli tarjolla, mutta ei tainnut oikein kirjamessuilijoita houkutella. Kummallista?

Heti ensimmäisenä päivänä oli varmistettava, että Tammen osastolla on jälleen tämä kuuma tarjous. Ja olihan se! Lauantaina kävimme tyttäreni kanssa ostamassa yhteisen kolmen kirjan annoksen. Helsingissä sitten uudelleen...Vastustamatonta.

Pojatkin tunnetusti lukevat mutta myös kirjoittavat kirjoja. Olisivatkohan tässä kuvassa messujen nuorimmat kirjailijat? KaMuNI - 354 elämänviisautta -kirjan kirjoittajat eli Roope Kankare, Sampo Mustonen ja Jalo Niinikangas jaksoivat promota kirjaansa ahkerasti ja iloisina koko viikonlopun.

Messujen antikvariaattiosastolta olisi voinut ostaa vaikka tällaisen!

Yleisradion osastolla oli kova hyörinä ja kauniit siniset lamput. 

Messuilla jaetaan monenlaisia palkintoja. Niistä yksi on Runo-Kaarina-palkinto, jonka tänä vuonna vei Oulussa asuva Riikka Ulanto kokoelmallaan Vedelmiä. Kuva on napattu perjantain pressistartista. Kirjamessujen ohjelmapäällikkö Jenni Haukio toimii Runo-Kaarinan suojelijana ja on itse voittanut samaisen kilpailun vuonna 1999. Ulanto kertoi pikahaastattelussa, että voitto tuntuu lähinnä hirvittävältä. Ymmärsin, että hän viittasi voiton myötä tuleviin esiintymisiin. Eiköhän hirvitys pian kaikkoa. Onnea voittajalle!

Tässä kuvassa istutaan ja seistään B-hallissa Tieto-lavan edessä. Lavalla istuvat kirjailijat Katja Kettu, Meeri Koutaniemi ja Mari Seppälä kertomassa suurprojektistaan, jonka hedelmä on tietoteos Fintiaanien mailla. Kolmikko olisi keveästi vetänyt täyteen messujen päälavankin katsomon. Tieto-lavan liepeillä tunnelma oli paikoin kireä, kun sopivaa kuvauspaikkaa ei löytynyt, istumapaikasta puhumattakaan. Tässä kohdin myös toivoin, että kirjan ostaminen olisi mahdollista saman tien siinä esiintymisen yhteydessä. Sain kyllä oman kappaleeni kaikkien kolmen tekijän signeeraamana ostettua. Valtava tungos oli muuten aina myös siellä, missä haastateltiin arkkipiispa Kari Mäkistä.

Messujen teemat olivat tänä vuonna Saksa ja Satakunta. Satakunnan messuosasto oli satumaisen kaunis! Aamuvarhain ennen varsinaisen hulinan alkua saattoi kuulla taustalla linnunlauluakin! Toisen somelähettilään eli Jouko Pukin Facebook-seinältä kävinkopsaamassa tiedot: Sanojen Satakunta -osaston on suunnitellut läänintaiteilija Marjo Heino. Suurennetut grafiikat Tuuli Salin, kirkko Paavo Paunu, "Juuriaan myöten" Reetta Partanen, letkuveistokset Tapio Haapala, Puput Henna Tyrväinen, "Kesä" Päivi Setälä.

 Mistäköhän aiheesta ei olisi Suomessa kirjoitettu kirjaa?!

Suomen dekkariseurallakin oli jälleen oma pieni osastonsa, joka pyöri ahkerien talkoolaisten voimin. Tarkoituksena oli markkinoida seuraa ja tehdä kullanarvoista jäsenhankintaa. Jos jäsenyys ja laadukas Ruumiin kulttuuri -lehti kiinnostavat, voi jäseneksi liittyä myös netin välityksellä seuran sivuilla. Tämän vuoden uutuustuote on muuten tappavan hyvä laku! 

Sunnuntaina messuilla puhui kirjoistaan myös Turun oma megajulkkis Robin. Itse en päässyt Robinia katsomaan, koska olin samaan aikaan ensin Enni Mustosen Ruokarouvaa käsitelleessä lukupiirissä ja sitten ystävän kanssa lounaalla. Lukupiiri muuten oli aivan ihastuttava kokemus. Menkää ihmeessä, jos vain tilaisuus tarjoutuu. Seuraavat messulukupiirit ovat kuukauden päästä Helsingissä.

Lauantaiaamuna piipahdin myös Robustoksen, Osuuskumman ja Kustannus Aarnin yhteisellä messuosastolla, jossa päivystivät Heikki Savola, J.S. Meresmaa ja Pasi Luhtaniemi. Oli mukava juttutuokio, kiitos! Kuvassa on Suomi lukee -kirjatornin messuversion prototyyppi! 

Tässä kuvassa valmistaudutaan teatteriesitykseen! Satakunnan messuosastolla esitettiin sunnuntaina maistiaispala upouudesta Heli Laaksosen kirjoittamasta näytelmästä Sylvia, Tuija ja laulava patja. Kuvassa patja keskellä. Miten sen saa laulamaan, paljastuu kyllä!

Tuijan komeat tohvelit!

Messujen arvokkain yksittäinen esine lienee kuvassa oleva vanha asiakirja, jota vartioi ihan oikea vartija herkeämättä. Kuvata sai, mutta ilman salamaa, ja näyttelyteltassa oli pimeää!
Kuvassa siis kuningas Birgerin suojeluskirje Karjalan naisille vuodelta 1316.

Messuilla tehdään aina myös kirjahankintoja. Tänä vuonna sain kolmelta kustantajalta mukaani juttumateriaalia vastaisen varalle. Kustannus Aarnin omistaja Pasi Luhtaniemi tuikkasi kainalooni Timo Teräsahjon Paskiaiset saatesanoilla, että se on kovinta, mitä heidän kustantamonsa tänä vuonna julkaisee. Osuuskumman kojupäivystäjä J.S. Meresmaa antoi mukaani Anni Nupposen sadan sanan novelleja sisällään pitävän pikkuisen Hirviöasiakaspalvelun. Jospa lopultakin saisin luettua ensimmäisen Nupposen teoksen. Haamu-kustannuksen Tiina Hautala taas suositteli Antti Saarnion ja Cata Ahlbäckin hellyttävää Aavepoika Aapeli & Mörkölinnaa. Lupasin sen luettuani kierrättää naapurin kohderyhmäläisille. Jostain syystä nämä arvostelukappaleet ovat kovin pelottavaa osastoa!

Tammella on siis messuilla huipputarjouksia Keltaisesta kirjastostaan, mutta ohittaa ei kannata Teoksen osastoakaan. Sieltä olen viime vuosina joka kerta tehnyt huippulöytöjä. Niin tälläkin kertaa! Tomi Kontion ja Elina Warstan Koira nimeltään Kissaa on kehuttu kovasti, ja pakkohan se oli ostaa. Saattaa sujahtaa joululahjapakettiin, kunhan ensin sen itse luen. Minna Lindgrenin Sivistyksen turha painolasti on ollut pitkään lukulistallani, ja nyt sen sai edullisesti pokkarina. Raija Oranen ei ole ihan kärkisuosikkejani, mutta Aurora kiinnostaa sitäkin enemmän. Sopii hyvin jatkoksi Metsästäjän sydämelle, joka kertoo Hjalmar Linderistä.

Näitä kirjoja en ostanut tai saanut messuilta, mutta ne olivat mukanani, koska halusin niihin signeerauksen. Enni Mustosen Ruokarouvaa siis käsiteltiin Otavan lukupiirissä, ja minut oli kutsuttu sinne bloggaajana mukaan seuraamaan keskustelua. Kirsti Manninen on sydämellinen ja lämmin esiintyjä, jolla hyviä tarinoita riittää! Olin saanut kirjan arvostelukappaleen kustantajalta etukäteen lukupiiriä varten. Minna Rytisalon Lempin kovakantisen version olen itse ostanut. Kustantajalta sain jo kesällä pehmeäkantisen ennakkokappaleen, mutta vaikutuin kirjasta niin, että se oli hankittava hyllyyn. Ja nyt siinä siis on kirjailijan omakätinen signeeraus! Kiitos!

Ensimmäinen messupäiväni huipentui kirjallisilla treffeillä, jotka Anna-Riikka Carlson oli järjestänyt messupäivän päätteeksi. Ideana oli tulla paikalle sellaisena kuin on mukanaan mielikirja, jonka raaski laittaa kiertoon. Jos kirjaa ei ollut, ei se haitannut. Lukuvinkkinsä saattoi jakaa ilmankin.

Paikalle saapui toistakymmentä pääosin keskenään ennestään tuntematonta henkilöä . Naisia taisi olla niukka enemmistö ja keski-ikäkin täällä 40:n paremmalla puolella. Nimiä tai taustoja ei kyselty, vaan puhuttiin vain kirjoista ja lukemisesta. Tunti hurahti kuin varkain! Aivan lumoava idea! Suosittelen kokeilemaan!

Treffeillä puhuttiin ja suositeltiin näitä kirjoja:

Joni Pyysalo: Alaska
Pajtim Statovci: Tiranan sydän
Arne Nevanlinna: Marie
Annika Idström: Veljeni Sebastian
Harri Nordell: Hajo
Elina Hirvonen: Että hän muistaisi saman, Kauimpana kuolemasta, Kun aika loppuu
Milja Kaunisto: Piispansormus
Peter Höeg: Rajatapaukset, Lumen taju
Colm Toibin: Nora Webster
Riku Korhonen: Emme enää usko pahaan
Terry McMillan: Mamma hoitaa hommat
Neitzel & Welzer: Sotilaat. Taistelemisesta, tappamisesta ja kuolemisesta
Hannah Arendt: Totalitarismin synty
Terhi Rannela: Frau
Tove Jansson: Muumi-kirjat
Minna Lindgren: Ehtoolehto-trilogia
Paavo Haavikko: Tiet etäisyyksiin, Puut kaikki heidän vihreytensä
Johanna Sinisalo: Ennen päivänlaskua ei voi
Antti Nylen: Kauhun ja ulkopuolisuuden esseet
Erkka Filander: Torso
Juhani Karila: Omenakrokotiilin kuolema
Henriikka Rönkkönen: Mielikuvituspoikaystävä
Ilkka Remes: Kiirastuli
Joakim Zander: Uimari

Oikeasti! Ehdimme puhua kaikista näistä ja vielä sivusimme muitakin! Aivan valtavan elähdyttävää!

Anna-Riikka Carlson kirjailija Joni Pyysalon kainalossa
Turun kirjamessujen kirjallisilla treffeillä.

Tein hyvät vaihtokaupat kirjallisilla treffeillä:
Uimari-pokkari vaihtui uunituoreeseen Alaskaan!

On tunnustettava, että kolme messupäivää putkeen ovat melkoinen rutistus. Antoisaa ja hauskaa kyllä oli! Monia mahtavia keskusteluja seurasin ja paljon kertyi luettavaa loputtomalle lukulistalle. Ihanaa on aina, kun on sukulaissielujen eli kirjoja rakastavien ihmisten keskellä. Turun kirjamessut on tosiaankin tapahtuma, jolla on sydän!