Taavi Soininvaara: Haukka ja kyyhky

Koetin taannoin elvyttää hiipunutta suhdettani Taavi Soininvaaran toimintasankariin Arto Ratamoon Ebola Helsinki -trillerin äänikirjaversion avulla. Tulos jäi laihahkoksi, enkä tullut palanneeksi Ratamon pariin ennen kuin luin tämän sarjan toistaiseksi uusimman osan eli Haukan ja kyyhkyn. Kirjojen ilmestymisen välillä on kulunut viisitoista vuotta, mutta niiden maailmassa aika tuntuu menneen hitaammin, sillä nyt Ratamon Nelli-tytär on lukioikäinen neito. Ratamo itse on kokenut kovia, ja muun muassa lonkkaa on jouduttu matkan varrella rankasti operoimaan, ja viski maistuu.

Ura Supossa on ollut maltillisen nousujohteinen, sillä Ratamon titteli on nyt osastopäällikkö. Virkakoneiston osasena toimiminen ei itsessään Ratamoa vieläkään viehätä, vaan hän toimii edelleen usein vastoin esimiestensä määräyksiä. Tällä(kin) kertaa se vaikuttaa perustellulta, sillä Ratamolla on vankka aavistus siitä, että joku tai jotkut päällikkötasolla joko Supossa tai poliisissa tai molemmissa pelaavat väärään pussiin. Kehen voi luottaa?

Yksityiselämässä ei myöskään mene kovin ruusuisesti. Välit Nelliin ovat tavanomaiset murrosikäisten ja vanhempien välillä, eli eivät kovin hyvät. Nelliä ärsyttää kaikkitietävä ja määräilevä poliisi-isä, ja Ratamo on luonnollisesti huolesta sairas aina, kun ehtii Nellin asioita pohtia. Tälläkin kertaa Ratamon työ vaarantaa myös Nellin turvallisuuden.

Naisystäväkin on sitten viime näkemän vaihtunut nuorempaan. Ratamon asunnolle pöllähtää hieman yllättäen tyttöystävän virkaa tekevä kansainvälisen tason huipputoimittaja Essi Kokko. Essi ei olekaan mikä tahansa tyttönen, vaan hänet on grillattu kovan tason juttukeikoilla kovapintaiseksi ja sisukkaaksi. Juttunenä toimii myös loistavasti. Pakkaa sekoittaa vielä kirje, jonka avaamista Ratamo on pidätellyt uskomattoman pitkään. Kirje on ainoa perintö edesmenneeltä isältä ja sisältää tietysti arvoituksen, jonka ratkaiseminen ei ole aivan helppoa.

Juoni näyttää alkuun toivottoman monihaaraiselta, mutta kuin ihmeen kautta kaikki langat liittyvät lopulta samaan loimeen. Suomalais-syyrialainen Isis-taistelija Kari Qasim Roiha palaa taistelukentiltä mukanaan viesti, oikeammin laatikollinen muistiinpanoja, Suomeen. Surmatun amerikkalaisen yksityistiedustelufirman työntekijän paperit joutuvat Ratamolle ja hänen kauttaan Essin käsiin. Toimittaja haistaa oitis kuuman skuupin ja ryntää oikopäätä suoraan suden suuhun Lähi-itään.

Samaan aikaan Ratamo työryhmineen selvittelee Helsingin liepeillä tapahtunutta surmatyötä, joka kummallisesti yhdistyy Roihaan ja huumekuvioihin. Jäljet vievät aina Baltiaan asti. Kuvioissa häärii salaperäinen ja ylivertainen Lola Vacker, jonka oikeaa henkilöyttä ei tunnu kukaan (paitsi lukija) arvaavan tai tietävän. Huumekuvio on vain yksi alavirtaus isommassa vuossa, jossa kansainvälinen terrorismi on millä hetkellä hyvänsä tunkeutumassa toden teolla Suomeen.

Toimintaelokuvamaisesti kirjoitetut kohtaukset seuraavat toisiaan, ja elokuvien tavoin kiusalliset ongelmat, kuten johonkin paikkaan pääsemiset ja muut siirtymiset vain ohitetaan ja jatketaan toimintaa. Lopussa pelataan sekuntipeliä, kuten kaavaan kuuluu, ja pelastuminen on hiuskarvan varassa…

Kaikesta paistaa läpi, että Soininvaara kirjoittaa toimintajännitystä työkseen. Kerronta on sujuvaa ja toimintaa on ainakin tarpeeksi. Asiantuntemusta on ja taustatutkimustakin on tehty, ja tulevaisuusuhkat Soininvaara on hahmotellut pelottavan uskottaviksi (osa kirjan tapahtumista on sittemmin toteutunutkin kammottavalla tavalla). Mutta se viimeinen jokin jää tästäkin trilleristä vielä uupumaan. En tullut yhtään läheisemmäksi Ratamon kanssa tälläkään kertaa, ja hänen perhesotkunsa eivät jaksa sen kummemmin kiinnostaa vieläkään. Jotain inhimillistä kosketusta vielä kaipaisin. Toisaalta en taida olla oikein kohderyhmääkään. Enemmän näitä kai miehet lukevat?

Taavi Soininvaara: Haukka ja kyyhky

Otava 2015. 412 s.

Arvostelukappale.  Vuoden johtolanka 2016 -palkintoehdokas. Kilpailuun osallistuminen tapahtuu siten, että kustantaja lähettää kirjan kilpailuraatilaisille luettavaksi. Kukin kustantaja itse vapaasti päättää, mitkä julkaisemansa kirjat se lähettää kilpailuun.