Arttu Tuomisen
esikoisdekkarista Muistilabyrintti
voi kliseisesti todeta, että se on lupaava. Toisaalta hieman hengästynyt lukija
kirjan kannet sulkiessaan pelkää, että nuori kirjailija on kenties ladannut
liikaakin esikoiseensa. Onko hänellä enää ammennettavaa seuraaviin kirjoihin?
Onneksi Lukulampun pienessä haastattelussa paljastuu, että jotain projektia on
jo työn alla.
Kustantaja Myllylahti lupailee Muistilabyrintin takakannessa, että Tuominen ’haastaa kotimaisen jännityksen konkarit’. Ilokseni voin olla samaa
mieltä. Dekkari rullaa alusta asti mainiosti, ja loppuhuipennus on melkoista
tykitystä, johon ei ihan joka päivä dekkareissakaan törmää. Mistään
loppulässähdyksestä ei ole tietoakaan.
Traumaattisten dekkaripoliisien joukossa Tuomisen päähenkilö
komisario Rautakorpi on omaa luokkaansa. Mies on viisitoista vuotta sitten
joutunut tuhoisaan auto-onnettomuuteen, jossa on loukkaantunut todella
vakavasti. Onnettomuus on kirjaimellisesti jättänyt jälkensä mieheen, jonka
kasvot ovat palovammojen runtelemat ja toinen käsikin puuttuu. Pahimmat tuhot
ovat kuitenkin näkymättömissä miehen aivoissa, joita myös jouduttiin operoimaan
onnettomuuden yhteydessä.
Sitkeä ja päättäväinen, luurangonlaiha mies on kuitenkin
palannut takaisin työelämään vaikean kuntoutusjakson jälkeen. Kun Porin
Kirjurinluodon leikkipuiston viemärikaivosta löytyy nuoren naisen ruumis,
värvää Rautakorpi tiimiinsä laitoksen tuoreimman kasvon, poliisikokelas Liisa
Sarasojan. Liisa on paikallinen julkkis, entinen huippu-urheilija, ja hän saa
osakseen kateutta ja kummastelua nopean uralla etenemisensä takia. Tiimissä
ovat mukana niin naistennaurattaja Mikki kuin yrmy ja avoimen vihamielisesti
käyttäytyvä Mulperi.
Porin poliisia on helteisen toukokuun ajan työllistänyt myös
valtakunnan tasolla huomiota herättänyt patsaskiista. Paikallisen edesmenneen
teollisuusmogulin näköispatsashanke on raivostuttanut nuoren aktivistin
kannattajineen, ja toriaukealla on häiriköintiä ja mellakanpoikasta joka yö
ennen patsaan paljastustilaisuutta.
Samaan aikaan Ulvilan kunnan terveystarkastaja Jarkko Kokko
alkaa olla alkoholiongelmineen pahoissa vaikeuksissa. Harjunpäänjoen uimarannat
ovat jo kolmatta kesää uimakiellossa, ja Satakunnan Kansan naistoimittaja on
kirjoittanut aiheesta kipakan jutun, jossa syyttävää sormea käännetään kohti
Kokkoa. Terveystarkastaja ei ole tehnyt mitään ongelman ratkaisemiseksi, ja nyt
kunnanhallituksen puheenjohtaja aloittaa avoimen sodan saadakseen Kokon
erotettua. Kun Kokko saa itsensä koottua ja lähtemään paikanpäälle tutkimaan
joen tilannetta, hän tekee karmean löydön. Joessa on jotain muutakin
ylimääräistä kuin kolibakteereja. Mutta mistä päästöt voivat olla peräisin?
Kunnan jätevesiviemäristäkö muka?
On selvää, että kaikki tapaukset liittyvät jollakin tapaa yhteen.
Tuominen on taitavasti hyödyntänyt tarinassaan aineksia myös todellisesta
elämästä, ja juonenpunonnassa hän on varsin taitava, vaikka absurdiuden rajoja
paikoin hipaistaankin. Myös henkilökuvaus on onnistunut loistavasti, ja
Rautakorpi, Sarasoja ja Kokkokin tulevat ihmisinä tutuiksi ja kiinnostaviksi.
Ainakin poliisien kohdalla huomasin jo toivovani, että kyseessä olisi sarjan
aloitusosa, niin mielelläni lukisin henkilöiden kohtaloista lisääkin. Se toive
ei kenties kuitenkaan toteudu.*
Porilaisille lukijoille Muistilabyrintti
on varmasti erikoisherkkua, sillä ympäristönkuvaus vaikuttaa ei-porilaisen
silmissäkin tarkalta ja huolellisesti rakennetulta.
* Kirjoitin yllä olevan tekstin siis heinäkuussa 2015. Tänään sen julkaistessani olen jo lukenut seuraavan osan Rautakorven tiimin tutkimuksista ja tiedän, että kustannussopimus kolmannesta osasta on allekirjoitettu.
Arttu Tuominen:
Muistilabyrintti
Myllylahti 2015. 448
s.
Arvostelukappale. Vuoden johtolanka 2016 -palkintoehdokas. Kilpailuun osallistuminen tapahtuu siten, että kustantaja lähettää kirjan kilpailuraatilaisille luettavaksi. Kukin kustantaja itse vapaasti päättää, mitkä julkaisemansa kirjat se lähettää kilpailuun.
Muistilabyrintti pääsi yllättämään aikoinaan. Mietin silloin, samoin kuin sinä, että jäikö aineksia enää tulevaan. Mutta jäihän sitä. Tykkäsin myös Murtumispisteestä ja odotan jatkoa innolla!
VastaaPoistaKyllä vain, murheeni oli totisesti turha! :D
Poista