Selvästikin kaikkeen tottuu, sillä lukiessani Ari Wahlstenin toista Kit Karisma
-dekkaria Lumimies en enää
ärsyyntynyt karheankomean yksityisetsivän naurettavasta nimestä. Kerrottakoon
heti alkuun myös, että tulossa on tosiaankin Kit Karisma tutkii -sarja, sillä
kolmas osa Nelisormi ilmestyy vuonna
2017.
Tykästyin Kuka pelkää mustaa miestä?-dekkarissa sen tyylikkäisiin Chandler-viittauksiin, sutjakkaan
juonenkuljetukseen ja sujuvaan kieleen. Kaikki tämä on edelleen tallessa
toisessa dekkarissa. Tällä kertaa Kit sotkeutuu kaulaansa myöden
huumekauppoihin, joita pyörittävät Helsingissä kovan luokan gangsterit.
Juttu lähtee liikkeelle, kun Kit saa toimeksiannon naiselta,
jonka yhdeksäntoistavuotias poika on kadonnut. Kitin hälytyskellot alkavat
soida, kun paljastuu, että nainen on poliisi. Miksi poikaa ei etsitä virallista
tietä? Syynä ovat ainakin päällisin puolin pojan päivänvaloa kestämättömät
tuttavuussuhteet Helsingin alamaailman tunnettuihin nimiin. Lisäksi poika on
tainnut sotkeutua gangsteripomon naisasioihin. Äiti pelkää, että poikaa ei enää
elävänä löydetä.
Kakisteluistaan huolimatta Kit ottaa tehtävän vastaan ja saa
huomata heti, että joku muukin on kiinnostunut Hannes Tarvaisesta ja tämän
poliisiäidin touhuista. Varsinaiset tunnustelut hän päättää aloittaa vihollisen
päämajasta eli suositusta yökerhosta, jota rikolliset pyörittävät. Kohtaus on
kuin suoraan vanhasta mustavalkoisesta rikoselokuvasta, jossa komea
yksityisetsivä työntää nenänsä vääriin paikkoihin ja vaarallisen lumoava
kaunotar leikittelee hänen kohtalollaan.
Wahlsten kuljettaa sankariaan jälleen luistavasti läpi
kiperien paikkojen ja ovelien juonittelujen. Kit ei jää niissä suinkaan
toiseksi, vaan hän antaa kelpo vastuksen kelmeille, keitä he sitten ovatkin.
Lumimies on
mukavan viihdyttävä paketti, vaikka aivan aloitusosan veroista
uutuudenviehätystä siinä ei tietenkään enää ole. Juoni on napakka, eikä
kirjallakaan ole liikaa mittaa, vaikka jotain rönsyjä kenties olisi voinut
vielä leikatakin.
Ari Wahlsten: Lumimies
Kosmos 2016. 252 s.
Kosmos 2016. 252 s.
Vuoden johtolanka 2017 -ehdokas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti