Tietokirjailija Helena Åhmanilla on vaikuttava bisnesura sekä korkea ja monipuolinen koulutus. Titteliluettelossa mainitaan ainakin työpsykologian tohtorin arvo ja kauppatieteen maisterin tutkinto. Plakkarissa on myös Ekonomiliiton kirjallisuuspalkinto. Meriittejä siis riittää, ja nyt Åhman on debytoinut kaunokirjallisuuden puolella dekkarillaan Vallan varjo.
Siirtyminen ei ole käynyt aivan vaivatta. Kirjoittajan
valtava tietomäärä psykologiasta ja asiantuntemus ihmisten johtamisesta
muodostuvat dekkarissa taakaksi, joka olisi voitu välttää haluttaessa. Se tosin
olisi vaatinut itse dekkarijuonen osalta vielä rutkasti kehittelyä, sillä nyt
puolet romaanista on täytteeltä vaikuttavaa luennointia ja filosofointia.
Aiheet, kuten ihmismielen varjot, kyky pahaan ja erilaiset manipulointitavat ja
johtamismallit, ovat toki kiinnostavia, mutta eivät oikein jaksa dekkarin
lukijaa innostaa.
Päähenkilö KRP:n rikostutkija-psykologi (kyllä,
kokeiluluonteinen yhdistelmävirka) Nina Susitaival on sopivasti Lontoossa, kun
Highgaten hautausmaalta löytyy murhattu suomalainen liikemies. Nopeasti tarina
siirtyy turvallisesti kotimaan kamaralle Helsinkiin, missä Nina työtovereineen
jatkaa tapauksen tutkintaa puhuttelemalla uhrin eli Johan Bergin läheisiä,
kuten vaimoa ja rakastajatarta, sekä esimiestä ja työtovereita. Selitystä
murhaan ei tunnu löytyvän, vaan Nina käy opettamassa Tampereella Hervannan
poliisiammattikorkeassa poliisikokelaita ja lounaalla ystävänsä oikeuspatologi
Kannaksen kanssa, mikäli ei satu viettämään aikaa poikaystävänsä Eetun parissa.
Joutokäynnillä mennään, kunnes yllättäen suomalainen
pankinjohtaja löytyy murhattuna New Yorkista ja jälleen hautausmaalle
aseteltuna. Poliisien ällistykseksi uhreilla on vahva yhdistävä tekijä. Kuka
oikein voi olla murhien takana ja mikä on motiivi? Tutkinta ei vieläkään oikein
etene mihinkään suuntaan, ja loppuratkaisuun päästäänkin todellisten
onnenkantamoisten kautta.
Lukijalle tarjoillaan säännöllisin väliajoin vihjeitä
murhaajan sairaasta ajatusmaailmasta, mutta vihjeet ovat kryptisiä ja
vinksahtaneita. Rakenteena menetelmä on paljon käytetty, joten se ei oikein tuo
mitään lisäarvoa tarinaan ainakaan tällaisenaan. Sen sijaan kirjailijan itsensä
ottamat tunnelmaa tihkuvat valokuvat tekstin lomassa ovat uutta
dekkarigenressä.
Vallan varjo on
mielenkiintoinen kokeilu, mutta ainakin minä luen mieluummin johtamisoppaat ja
dekkarit edelleen erikseen.
Helena Åhman: Vallan
varjo
Suomen liikekirjat 2016. 307 s.
Suomen liikekirjat 2016. 307 s.
Vuoden johtolanka 2017 -palkintoehdokas.
Vaikuttaa mielenkiintoiselta. Ei dekkari saa olla tyhjää Regina-lehden tasoista viihdettä, vaan siinä pitää olla muutakin. Dekkarin pitää olla älykäs ja erilainen. Ei haittaa ollenkaan, jos kirjoittajan sivistys ja tietämys loistaa sanojen lomasta. Päinvastoin!
VastaaPoistaKannattaa ehdottomasti tutustua, jos aihepiiri kiinnostaa. Minuakaan ei haittaa, että kirjoittaja ujuttaa tietämystään ja sivistystään tekstiin ja tarinaan, mutta kaipaan enemmän sitä, että se ainakin dekkarissa on suoremmin perusteltua juonen kannalta. Tästä jäi liikaa sellainen olo, että dekkarijuoni oli alisteinen näille johtamis- ja manipulointipohdinnoille.
Poista