Sivut

maanantai 6. helmikuuta 2017

Helena Åhman: Vallan varjo



Tietokirjailija Helena Åhmanilla on vaikuttava bisnesura sekä korkea ja monipuolinen koulutus. Titteliluettelossa mainitaan ainakin työpsykologian tohtorin arvo ja kauppatieteen maisterin tutkinto. Plakkarissa on myös Ekonomiliiton kirjallisuuspalkinto. Meriittejä siis riittää, ja nyt Åhman on debytoinut kaunokirjallisuuden puolella dekkarillaan Vallan varjo.

Siirtyminen ei ole käynyt aivan vaivatta. Kirjoittajan valtava tietomäärä psykologiasta ja asiantuntemus ihmisten johtamisesta muodostuvat dekkarissa taakaksi, joka olisi voitu välttää haluttaessa. Se tosin olisi vaatinut itse dekkarijuonen osalta vielä rutkasti kehittelyä, sillä nyt puolet romaanista on täytteeltä vaikuttavaa luennointia ja filosofointia. Aiheet, kuten ihmismielen varjot, kyky pahaan ja erilaiset manipulointitavat ja johtamismallit, ovat toki kiinnostavia, mutta eivät oikein jaksa dekkarin lukijaa innostaa.

Päähenkilö KRP:n rikostutkija-psykologi (kyllä, kokeiluluonteinen yhdistelmävirka) Nina Susitaival on sopivasti Lontoossa, kun Highgaten hautausmaalta löytyy murhattu suomalainen liikemies. Nopeasti tarina siirtyy turvallisesti kotimaan kamaralle Helsinkiin, missä Nina työtovereineen jatkaa tapauksen tutkintaa puhuttelemalla uhrin eli Johan Bergin läheisiä, kuten vaimoa ja rakastajatarta, sekä esimiestä ja työtovereita. Selitystä murhaan ei tunnu löytyvän, vaan Nina käy opettamassa Tampereella Hervannan 
poliisiammattikorkeassa poliisikokelaita ja lounaalla ystävänsä oikeuspatologi Kannaksen kanssa, mikäli ei satu viettämään aikaa poikaystävänsä Eetun parissa.

Joutokäynnillä mennään, kunnes yllättäen suomalainen pankinjohtaja löytyy murhattuna New Yorkista ja jälleen hautausmaalle aseteltuna. Poliisien ällistykseksi uhreilla on vahva yhdistävä tekijä. Kuka oikein voi olla murhien takana ja mikä on motiivi? Tutkinta ei vieläkään oikein etene mihinkään suuntaan, ja loppuratkaisuun päästäänkin todellisten onnenkantamoisten kautta.

Lukijalle tarjoillaan säännöllisin väliajoin vihjeitä murhaajan sairaasta ajatusmaailmasta, mutta vihjeet ovat kryptisiä ja vinksahtaneita. Rakenteena menetelmä on paljon käytetty, joten se ei oikein tuo mitään lisäarvoa tarinaan ainakaan tällaisenaan. Sen sijaan kirjailijan itsensä ottamat tunnelmaa tihkuvat valokuvat tekstin lomassa ovat uutta dekkarigenressä.

Vallan varjo on mielenkiintoinen kokeilu, mutta ainakin minä luen mieluummin johtamisoppaat ja dekkarit edelleen erikseen.

Helena Åhman: Vallan varjo
Suomen liikekirjat 2016. 307 s.

Vuoden johtolanka 2017 -palkintoehdokas. 


2 kommenttia:

  1. Vaikuttaa mielenkiintoiselta. Ei dekkari saa olla tyhjää Regina-lehden tasoista viihdettä, vaan siinä pitää olla muutakin. Dekkarin pitää olla älykäs ja erilainen. Ei haittaa ollenkaan, jos kirjoittajan sivistys ja tietämys loistaa sanojen lomasta. Päinvastoin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa ehdottomasti tutustua, jos aihepiiri kiinnostaa. Minuakaan ei haittaa, että kirjoittaja ujuttaa tietämystään ja sivistystään tekstiin ja tarinaan, mutta kaipaan enemmän sitä, että se ainakin dekkarissa on suoremmin perusteltua juonen kannalta. Tästä jäi liikaa sellainen olo, että dekkarijuoni oli alisteinen näille johtamis- ja manipulointipohdinnoille.

      Poista