perjantai 3. helmikuuta 2017

Max Seeck: Hammurabin enkelit



Sain jo kesällä (2016) kustantajalta pehmeäkantisen ennakkokappaleen Max Seeckin esikoistrilleristä Hammurabin enkelit. Saattaa kuulostaa ylimieliseltä, mutta menossa olleen Vuoden johtolanka 2017 -raatilaisuuden takia voi puhua jonkinlaisesta kirjatsunamista, joka tuntui vyöryvän asuntoomme. Sen tuoksinassa vilkaisin ennakkokappaletta hyvin ylimalkaisesti, koska se ei selvästikään ollut tulossa Johtolanka-arvioitavaksi. Kirjailijan ja kirjan nimet sekä kannen voimakas väritys loivat mielikuvan jostain ei-suomalaisesta, ja niinpä lätkäisin ennakkokappale-paran ’luetaan-joskus-jos ehditään’ -pinon päällimmäiseksi ja unohdin sinne.

Vähitellen omaan kuplaani alkoi kirjan virallisen ilmestymispäivän tienoilla kuitenkin tihkua tietoa, että Max Seeck on ihan supisuomalainen nuorimies, joka on kirjoittanut kansainvälisen tyylin trillerin. Vieläkään ei oikein kunnolla lamppu kirkastunut, mutta Helsingin Dekkarifestivaaliin mennessä olin jo vähitellen tajunnut, että kyseessä taitaa olla ihan varteenotettava esikoiskirja, joka todennäköisesti vielä laskeutuu meidän raatilaistemmekin kirjapinoihin. Näin myös kävi. Dekkarifestivaalilla Seeck kertoili kirjastaan mukavan oloisesti, mutta trillerin juonesta ei kauheasti voi tuollaisissa promotilanteissa paljastaa.

Seeck kertoi ajatuksen kirjan kirjoittamisesta muhineen jo pitkään alitajunnassa, ja Kroatian-lomamatkalla sitten naksahti ja tekstiä alkoi syntyä. Ei siis ihme, että merkittävä osa Hammurabin enkeleiden tapahtumista sijoittuu juuri huikean kauniisiin maisemiin Kroatiaan ja sen lähituntumaan entisen Jugoslavian alueelle.

Trillerin konventiot ovat Seeckillä hyvin hallinnassa, eikä hän ainakaan vielä tässä esikoisessaan halua tai uskalla niitä lähteä murtamaan. Tuntuu lähinnä, että kirjoittaja haluaa näyttää pystyvänsä tähän siinä missä kokeneemmat ja nimekkäämmätkin tekijät. Eikä voi kiistää, kyllä Hammurabin enkeleissä on potkua.

Suomen Kroatian suurlähetystön pikkuvirkailija on kadonnut jäljettömiin, eivätkä paikalliset viranomaiset ole saaneet mitään aikaan parin viikon tutkinnan aikana. Suomen ulkoasianministeriössä päätetään tarttua itse toimeen, ja muutamien asiaan kuuluvien mutkien ja vastustelujen jälkeen pääkallopaikalle lähetetään varsin omintakeinen kaksikko ilman poliisivaltuuksia: Daniel Kuisma, Jugoslavian sodan veteraani, ja Annika Lehto, häikäisevän kaunis blondi ministeriöstä.

Kuten asiaan kuuluu, lähes mikään ei ole sitä miltä näyttää eikä lukija sen paremmin kuin Danielkaan voi tietää, kuka kumppaneista tai vastapelureista pelaa merkityin kortein. Daniel on ollut syystä vastahakoinen palaamaan Balkanille, sillä hänellä on siellä poikkeuksellisen kipeitä muistoja, joiden herättely ei miestä houkuta. Mutta haluaako joku varta vasten houkutella Danielin Kroatiaan. Jos haluaa, miksi? Miten Danielin sotakokemukset liittyvät kuvioon?

Ennen kuin Daniel ja Annika saavat kroatialaispoliisien kanssa tutkintaansa vauhtia, pidetään lukijan syke korkealla seuraamalla Antonio Franzo -nimisen kaverin kamppailua murhaajia vastaan ja hurjaa pakoa pitkin poikin niemimaata. Minne Franzo meneekään, sinne ilmaantuvat pian myös takaa-ajajat, jolleivat ole välillä askeleen pari edelläkin. Ihmishenki on halpaa tässä tuoksinassa. Mutta kuka vetelee naruista kaiken takana? Mikä on motiivi? Miten Antonio ja Daniel liittyvät yhteen? Selviävätkö Daniel ja Antonio hengissä vainoajiensa kynsistä? Entä miten käy orastavan romanssinpoikasen kanssa? Annika kun nyt vain on tyrmäävä ilmestys tohtoriudestaan huolimatta.

Kiinnostavimmat jaksot Hammurabin enkeleissä sijoittuvat Danielin sotavuosien loppupäiviin. Seeck piinaa lukijaa ja antaa vinkkejä menneisyyden tapahtumien kauhuista vain palan kerrallaan. Sen sijaan romantiikka- ja erotiikkarintamalla Seeckillä on vielä opiskeltavaa, mitä sen sanallistamiseen tulee.

Mielenkiintoista on seurata, onnistuuko Seeck valtaamaan tilaa isänpäivä- ja joululahjamarkkinoilta esimerkiksi Remekseltä. Samaten kiinnostavaa on, miten teos onnistuu kansainvälisten kirjamarkkinoiden tuoksinassa. Jatkoakin Seeckiltä lienee lupa odottaa.

Max Seeck: Hammurabin enkelit
Tammi 2016. 416 s.


***
Näin kirjoitin syksyllä 2016 luettuani Max Seeckin esikoisteoksen Hammurabin enkelit, jolla kirjailija nappasi keskiviikkona 1.2.2017 Suomen dekkariseuran Vuoden esikoisdekkari -kunniakirjan. Lämpimät onnittelut vielä kerran, Max Seeck! Palkintotilaisuudessa paljastui, että syksyllä 2017 ilmestyy kirjalle jatkoa. Sitä odottelemaan!



Vuoden esikoisdekkari -kunniakirjalla v. 2017 palkittu Max Seeck
syli täynnä kukkia. Hymy oli herkässä. Ansaitusti.

***

Tässä palkintoraatimme perustelut valinnalle:

Suomen dekkariseura myöntää Vuoden esikoisdekkari -kunniakirjan Max Seeckille romaanista Hammurabin enkelit (Tammi 2016).
Hammurabin enkelit sai esikoiskirjaksi poikkeuksellisen paljon huomiota - ansaitusti. Tausta, Jugoslavian hajoamissodat, on omaperäinen ja antaa paljon mahdollisuuksia teoksen lunastettavaksi. Esikoisteokseksi Hammurabin enkelit onkin poikkeuksellisen hiottu: jännitys kasvaa tasaisesti, juoni on taiten rakennettu, ja yllätyksiä riittää aivan viimeisille sivuille asti.
Max Seeckin esikoisteos eroaa miellyttävällä tavalla nykytrillerien vakiokaavasta sillä, mitä siinä ei ole. Ei ole Venäjän Suomeen kohdistamaa uhkaa, eikä tarina ole pelkkää toimintatykitystä päähenkilöiden viime hetken pelastuksineen. Kroatiassa kadonneen suomalaisen lähetystövirkailijan katoamiseen liittyvää arvoitusta keritään auki maltillisesti ja jopa kihelmöivästi. Myös henkilökuvat on rakennettu kiinnostaviksi.
Max Seeckin jännityskirjailijan ura on käynnistynyt vähintään lupaavasti.
***

Kurkkaa myös, mitä raatikollegani Kai Hirvasnoro kirjoitti Hammurabin enkeleistä valintoja miettiessämme!

1 kommentti:

  1. Mulla on ollut tämä kirja äänikirjana kuuntelussa Helsingin kirjamessuista asti, mutta en pääse sisälle. Johtuneeko sitten äänikirjaformaatista, sillä kaikki tuntuvat tästä pitävän. Mies lukee perinteisenä kirjana parastaikaa ja tuntuu viihtyvän paremmin.
    Romaanin perusajatuksesta ja miljööstä kyllä pidän, siksi en haluaisi heittää kirvestä kaivoon vielä.

    VastaaPoista