Christian Rönnbacka: Kaikki mikä kiiltää

Loviisan mies eli Toppa, ammattimies rikosten saralla, järjestelee kuriirikeikkoja pitkin poikin Pohjois-Eurooppaa ja Etelä-Amerikkaa jonkun isomman tekijän lukuun. Muuleina toimivat myös porvoolaiset lastenkodin kasvatit Sebastian ja Anton, kovan onnen kaverukset, joita helppo raha ja messevät reissut houkuttavat aivan liikaa. Viimeiseksi jäävälle keikalle arempi kaveruksista eli Anton lähtee kulissikihlattunsa Lindan kanssa. Jotain menee kuitenkin pieleen, ja nuoret saavat peräänsä niin kansainväliset poliisi- kuin rikollisvoimatkin.

Kesäisessä Porvoossa komisario Antti Hautalehtoa harmittaa. KRP:stä tuttu kaveri on nähty postauskeikalla Porvoonjoen rannalla, mutta asiaa suoraan kysyttäessä poliisimies kiemurtelee kuin mato koukussa eikä halua kertoa mitään. Sattumalta Porvoon poliisia alkavat kiinnostaa Sebastianin tiheään tahtiin katoavat passit ja työttömyysturvalla tehdyt Rion-matkat. Kuin huomaamatta ryhtyy virkavalta penkomaan yhteistä heinäsuovaa eri reunoilta.

Tässä karkeasti ottaen Christian Rönnbackan viidennen Antti Hautalehto -dekkarin Kaikki mikä kiiltää alkuasetelma. Lukija saa seurata aitopaikalta, miten tämä kimurantti juonikuvio hitaasti mutta varmasti kiertyy yhä tiukemmaksi sykkyräksi. Loppuhuipennuksen alla Antti ja Simon Kannas kaivavat jälleen esille poliisilaitoksen raskaamman kaluston ennen syöksymistään pimeään porvoolaiseen metsään jahtaamaan – niin, ketä? Ainakin siellä vilisee ammattitappajia sekä joukko pissiksiä ja pikkurikollisia sankaripoliisiemme ohella. Antin asearsenaalille on jälleen käyttöä, samoin luotiliiville.

Tutulta siis kuulostaa meno Rönnbackan ja Hautalehdon uskollisten fanien korvissa. Pettyä ei tarvinnut, mutta oikein mitään uuttakaan ei Kaikki mikä kiiltää tarjonnut. Valitettavasti. Mielestäni Rönnbacka on lupaavimpia dekkaristejamme tällä hetkellä, ja Hautalehto-sarjassakin olisi aineksia nousta seuraavalle tasolle. Hieman vain lisää hönkää ja hiontaa.

Tällä kertaa toivomisen varaa jäi suorastaan rikollisen verkkaiseen alkuun ja Antin ja Leenan ällöttävän makeaan parisuhteeseen. Kirja olisi voinut jäädä keskenkin, jollen olisi vanhana Hautalehto-fanina tiennyt, että vielä tarina lähtee rullaamaan. Mutta alkukoukku puuttuu.

Monesti olen purnannut niin suomalaisten kuin ulkomaistenkin dekkarisankarien traumoista ja komplikaatioita täynnään olevista perhe-elämistä. No, Antti Hautalehto on todellinen antisankari tässä mielessä! Hänellä on suorastaan siirappisen hempeä ja intohimoinen avolittosuhde lääkäri-Leenaan, jolla ei ole edes lapsia vaan kaksi rottweileria, joiden alfaurokseksi Antti luontevasti asettuu. Jollei Antti kokkaile naiselleen viettelevää illallista, se tarjoillaan porvoolaisessa ravintolassa. Mikään ei siis lukijoille kelpaa, ei ainakaan teennäinen rakkaan ja kullan hokeminen puhelinkeskusteluissa!

Christian Rönnbacka: Kaikki mikä kiiltää
CrimeTime 2016. 287 s.

Vuoden johtolanka 2017 -ehdokas

Antti Hautalehto -sarja:

Operaatio Troijalainen
Julma
Rakennus 31
Kylmä syli
Kaikki mikä kiiltää