Jari Salonen: Kuokkavieraat

Ylikomisario Oili Annikki Jaakolaa kutsuttiin yleisesti Opettajaksi. Syitä siihen oli kaksi. Ensimmäinen oli tietenkin lyhenne OAJ, jolla hän allekirjoitti vähemmän tärkeät asiapaperit. Toinen syy oli hänen tapansa tehostaa sanomisiaan heristämällä pitkää ja hoikkaa etusormeaan aivan kuulijan nenän alla.

Lienee turha sanoakin, että en ole kovin huvittunut. Kun yhdestä keskeisestä dekkarin henkilöstä käytetään tiheään tahtiin näin kömpelöä ’lempinimeä’, ovat antipatiani taatut. Valitan siis, esikoisdekkaristi Jari Salonen, Kuokkavieraat ei sujahtanut varsinaisesti suosiooni. Kuokkavieraissa on paljon hyvää ja lupaavaa, kuten sujuva kerronta ja leppoisakin tunnelma raaoista rikoksista huolimatta, mutta muutama muukin asia jäi hiertämään.

Monen nykydekkaristin tavoin Salonen tuntuu ahnehtivan teokseensa kovin paljon aineksia. Kuokkavieraat aloittaa Zetterman-sarjan, joten pitää tutustuttaa paljon kokenut komisario Jukka Zetterman työkavereineen ja -kuvioineen lukijalle. Zetterman on hankkiutunut vaikeuksiin työssään keskusrikospoliisissa ja kurinpitotoimeksi on valittu erikoinen ratkaisu. Zettermanista on tehty konsulttikomisario, eräänlainen KRP:n yhden miehen nopean toiminnan joukko, joka lähetetään sinne, missä apua milloinkin tarvitaan. Turha edes mainita, että Zettermanin yksityiselämäkin on juuri ajanut kiville.

Lauttala-nimisellä paikkakunnalla sattuu erikoinen rikos. Julkkismorsian Jatta Jokimaa ryöstetään näyttävästi heti hääjuhlan alussa. Kukaan häävieraista ei hätkähdä, koska vahvasti juopuneet vieraat olettavat, että ryöstö on suunniteltu juttu. Vähitellen alkaa kuitenkin juhlatunnelma laskea, kun morsianta ei ala kuulua takaisin. Vielä seuraavina päivinäkin on epäselvää, oliko kyseessä sieppaus vai julkisuustempaus. Kun lunnasvaatimus lopulta tulee, poliisi alkaa tosissaan selvitellä Jatta Jokimaan kohtaloa.

Sattumalta Zetterman lähetetään juuri Lauttalan poliisin avuksi selvittelemään hankalaa murtosarjaa. Kokenut poliisimies ei malta olla tunkematta näppejään myös

julkkissieppaukseen, joka alkaa saada lisäkierroksia, kun lähiseudulla tapahtuu kummallinen kaksoissurma. Kolmas uhri jää kuin sattuman oikusta henkiin ja pystyy antamaan Zettermanille sysäyksen oikeaan suuntaan. Sitten löytyy vielä yksi ruumis, joka pitävästi sitoo tapaukset yhteen.

Varsinainen juoni on niin monihaarainen, että (vaikka kidnappaus-juonen peruskuvion arvasinkin jo alkumetreillä) jossain vaiheessa olin aivan ulapalla kaikkien johtolankojen ja sivupolkujen hämäämänä. Minua risoi myös Zettermanin hitaus. Muutamia keskeisiä vinkkejä heilutellaan hänen nenänsä edessä, mutta kestää ja kestää, ennen kuin lamppu syttyy…

Tuo Lauttala-ratkaisu kummastutti. Helsinkiä kuvataan realistisesti, mutta Lohjaa (joksi paikan mielsin) ei voida nimeltä mainita. Tai ehkä se on Nummela? Joka tapauksessa alkuun on jäänyt maininta, että hääkartano sijaitsi Nummi-Pusulan alueella, ja Lauttala on lähin kaupunki. Olisiko vaatinut liikaa taustatyötä kirjoittaa myös toisen kaupungin tapahtumat kartalle?

Jari Salonen: Kuokkavieraat
Otava 2016. 368 s.

Vuoden johtolanka 2017 -ehdokas.

Aamulehden Jussi Aurén roimii Kuokkavieraita armotta ja luokittelee sen vanhusdekkariksi. Ruumii kulttuurin (3/2016) Heikki Ollikainen ei tätä allekirjoita, vaan arvelee, että viipyilevä kerronta ja kokeneiden ja inhimillisten poliisien tuumailu purevat kaikenikäisiin lukijoihin. Turun Sanomien Esa Silander arvioi tavallani juonirakenteen helposti arvattavaksi, mutta ei ole aivan yhtä nihkeä Salosen leppoisalle kerronnalle kuin minä.

Suomi lukee -sivuston Krista ihastui pehmeään dekkariin ja sympaattiseen sankariin. Tuija Tuijata. Kulttuuripohdintoja -blogissa on kuitenkin jokseenkin samoilla linjoilla kanssani:

"Pidän kirjaa kuitenkin kelvollisena ajanvietteenä. Soisin jatkossa vähemmän ennalta arvattavaa, nyt julman juonen hoksaa kauan ennen poliiseja johtuen siitä, että erästä keskeistä uhriin liittyvää henkilöä ei kuulustella juuri lainkaan… (Tutkinta-aukot ammottavat rutinoitunelle dekkarilukijalle.) Loppusivujen onnenkantamoinen on hieman liikaa, ja suhdesotkuisia äijäpoliiseja alkaa olla kolmetoista tusinassa."