sunnuntai 5. maaliskuuta 2017

Minna Lindgren: Sivistyksen turha painolasti




”Kustantaja ojentaa minulle amerikkalaisen toimittajan kirjoittaman kirjan The Know It All. Ele on harmiton. A. J. Jacobs on lukenut Encyclopedia Britannican 44 miljoonaa hakusanaa ja kirjoittanut siitä kirjan. - - - Viikkoa myöhemmin ilmoitan hänelle lukevani hieman suppeamman ja jo vanhentuneen ensyklopedian, jotta plagiaatti ei olisi räikeä.”

Näin kuvaa Minna Lindgrenin romaanin Sivistyksen turha painolasti minäkertoja Minna Lindgren teoksen syntyhistoriaa sen Johdanto-nimisessä aloitusluvussa. Lindgren ryhtyi kahden kuukauden lomansa ratoksi lukemaan Väinö Hämeen-Anttilan kaksiosaista Uutta tietosanakirjaa ja kirjoittamaan siitä kirjaa. Uuden tietosanakirjan osa A – Hiawatha ilmestyi vuonna 1928 ja jälkimmäinen osa Hibbing – Öölanti vuonna 1932. Kariston kustannusjohtajan suurtyö tuomittiin epäonnistuneeksi jo ilmestyessään.  

Romaanin rakenne on siis hyvin poikkeuksellinen ja samalla kertakaikkisen riemastuttava. Lindgren noudattaa esikuvansa mallia, mutta omalla persoonallisella tyylillään. Sanakirjan hakusanoja läpikäydessään ja niitä ironisesti kommentoidessaan Lindgren kertoo oman sukunsa tarinaa hauskojen anekdoottien kautta aina sitä mukaa, kun hakusana on kirvoittanut muiston tai assosiaation hänen mieleensä. Tai ainakin tällaisen vaikutelman hän menetelmästään luo.

Samaten hakusanat nostavat pintaan erilaisia mielleyhtymiä maailman menosta, jotka sitten saavat Lindgreniltä omat kommenttinsa. Myös Väinö Hämeen-Anttilan persoona alkaa kiehtoa Lindgreniä yhä enemmän kirjan edetessä, ja hän onkin kaivanut esiin paljon tietoa tästä kulttuurihenkilöstä. Väinön ja Minnan vuoropuhelun seuraaminen hauskaa ja viihdyttävää, mutta myös hyvin opettavaista. Useimmat Hämeen-Anttilan tietosanakirjaan ottamat ja Lindgrenin siitä käyttöönsä poimimat termit ovat kuitenkin niin outoja ja kummallisia, etteivät ne jää lukijan sivistykseen painolastiksi.

Mielenkiintoisin osuus teoksesta käsittelee Minna Lindgrenin kokemuksia työelämässä. Lindgren on kirjanteon alkuvaiheessa ollut konttorin (eli Yleisradion) palveluksessa täydet kaksikymmentä vuotta, joten hänelle kuuluu vielä mitalin lisäksi etuus viettää sen kunniaksi kahden kuukauden palkallinen loma.

”Sain alkoholisoituneen sairauseläkeläisen työpaikan 24-vuotiaana. Muistan, kuinka yksi vanhemmista kollegoista poistui viettämään 20-vuotislomaansa. Pidin häntä jonkinlaisena epäonnistujana. Ihmisraukka oli ollut samassa konttorissa ja virassa viidesosavuosisadan. Syystäkin hän meni kahdeksi kuukaudeksi etsimään itseään.”

Tähän lomaan Lindgren tuntuu vieläkin suhtautuvan epäluuloisesti. Miten hän saisi aikansa kulumaan? Toisaalta on jo aistittavissa, että työelämän päällikkötason haasteetkaan eivät enää täysin vastaa sitä, mitä hän toivoisi.

”Huomaan puhuvani päällikkötaudista, johon en halua sairastua. Päällikkötaudin ensioire on se, kun ihminen uudessa organisaatiossa ottaa minkä tahansa tehtävän säilyttääkseen tittelin välittämättä siitä, onko tehtävä järkevä tai onko henkilöllä edellytyksiä sen hoitamiseen.” Auts!

Kirjaprojekti etenee toki kahdessa kuukaudessa, mutta ihan valmista ei tule. Kahden kuukauden loma on pistänyt liikkeelle Lindgrenissä jotain peruuttamatonta. Paluu työpaikalle ei ole ongelmatonta, ja meno konttorissa näyttää entistäkin absurdimmalta. Organisaatiouudistus ja YT-neuvottelut leijuvat alati kaiken yllä. Mitäpä jos koettaisi irrottautua kokonaan? Uskaltaisiko? Miten se onnistuisi?

Sivistyksen turha painolasti päättyy hakusanaan ’Öölanti’. Sitä ennen Lindgren on kuitenkin tullut allekirjoittaneeksi sopimuksen, jossa hän siirtyy pois konttorin palveluksesta, ja perustaa oman yrityksen nimeltä Suoltamo.

”Pysähdyn hajamielisesti sanoihin semesteri (säännönmukainen virkaloma) ja sinekyyri (palkkatoimi, johon ei sanottavasti kuulu töitä) ja tunnen itseni oudon surulliseksi. Kenties kyseessä on väistämätön tylsyyden tila stupor, jonka aiheuttaa tietoisuus suuren seikkailun päättymisestä.”

Minna Lindgren: Sivistyksen turha painolasti
Teos 2011. 341 s.

Ostettu.

P.S. Sanomapitsi muuten tulee engl. sanoista ’son of the bitch’. Olisitkos tiennyt? 

2 kommenttia:

  1. Muistan, että luin tätä innolla. Kirja on mukaansatempaava ja hauska hyvin konstailemattomalla tavalla.

    VastaaPoista