Vaikea on päättää, mitä ajatella, kun dekkariksi mainostetun
teoksen suljettuaan toteaa, että jännittävintä kirjassa on sen kansikuva.
Dekkarikuningattaren viittaa jo vuosikymmeniä kantanut Outi Pakkanen ei ole enää aikoihin kirjoittanut dekkareita, mutta
niin vain jälleen uusimman romaanin Peilin
kannessa on logo Anna Laine -dekkari.
Peiliin ei ole edes yritetty änkeä
murhajuonta kuten vielä sen edeltäjään Helteeseen, vaikka murhanhimoa ja
vihapäissään singottuja tappouhkauksia teksti on paikoin sakeanaan.
Peili on
ihmissuhderomaani, kuten mielestäni on ollut siis jo useampi Pakkasen
viimeisimmistä teoksista. Miksei se riitä? Tähän lienee kaupalliset
selityksensä, ja kuten olen aiemmin todennut, Pakkasen uskolliset lukijat ja
Anna Laineen Justus-mäyriksen fanit lienevät aivan tyytyväisiä. Justus tuntuu
jopa olevan paremmassa hapessa kuin pari kirjaa sitten.
Anna on päässyt takaisin Lauttasaaren asuntoonsa taannoisen vesivahingon
jälkeen. Suhde erityisopettaja Jyrin kanssa on kukoistanut, mutta nyt on
havaittavissa pientä arjen harmaan pilkahdusta auvoisassa suhteessa. Kirjan
mittaan Anna joutuu vaikeiden kysymysten ja päätösten äärelle.
Varsinainen juoni liippaa jälleen vain etäisesti Annan
tienoilta. Annan kotikadun varrella sijaitsee sisustusputiikki-kahvila
Lillan’s, jonka emäntänä hyörii rikas perijätär Elisabeth Lund-Paronen.
Elisabeth on avioitunut aivan toisenlaisesta sosiaalisesta luokasta kotoisin
olevan Jussi Parosen kanssa. Jussin viisivuotias tytär Helmi tuntuu olevan
liiton bonus Elisabethille, Lundin suvun rahat ja asema Jussille.
Kuvioon liittyvät vielä Jussin levoton ex-vaimo Jutta, joka
alkaa yllättäen tuntea äidillisiä tunteita tytärtään kohtaan viiden vuoden
vaeltelujen jälkeen ja vaatii takaisin tapaamisoikeuksiaan, sekä entinen ja
nykyinen anoppi. Niin, ja tietysti myös Jutan uusi miesystävä Pete, joka toimii
romaanin kirjoittamisen ohella paparazzina.
Vinksahtaneet ihmissuhdekuviot johtavat lopulta siihen, että
Helmi katoaa keskellä marraskuista iltapäivää. Onko pikkutyttö kaapattu,
kidnapattu vai karannut? Seuraa hysteeristä itkua, melkoisia liioiteltuja
tunteenpurkauksia ja naamioiden putoamisia ennen kuin tilanne ratkeaa (lukijan
odottamalla tavalla, vieläpä).
Outi Pakkanen: Peili
Otava. 270 s.
Otava. 270 s.
Vuoden johtolanka 2017 -ehdokas.
Olen samaa mieltä kanssasi näistä viimeisitä kirjoista. Hänen alun kirjat oliva thuomattavasti parempia. Ja jotenkin itselleni jäi vielä pakolla tehty fiilis näihin viimeisiin. Ehkä se riittää hänen faneilleen, minulle ei.
VastaaPoistaOnko tämä uusin? Pidän Pakkasen kielestä ja kuvauksesta. Nämä suhdekiemurat ja draamat on vähän "kauniita ja rohkeita" . Anna Laine on hyvä tyyppi, syö lihomatta, mustanpuhuva graafikko, se toistuu. Olisi kiva lukea alkuaikojen vakiohahmoista: tuliko Sacha Kivisestä poliisi, samalla päivittyisi varmaan Katja Kivisen ja Antti Viitalan tilanne. Olen lukenut jostain, ettei Pakkanen halunnut kirjoittaa enää poliisintyöstä, siksi kai murhat ja niiden selvittäminen ovat vähentyneet hänen kirjoissaan.
VastaaPoista