Heleena Lönnroth: Vaarallinen rakkaus

Pohjalaisten eläkeläismiesten ryyppyporukan kohmeloinen aamu alkaa melkoisella yllätyksellä: isännän eteisestä löytyy puolipukeinen kuoliaaksi kuristettu nainen. Kuka nainen on ja miten hän on päätynyt kuolleena eteisen lattialle, on kaikille kolmelle miehelle täysi arvoitus. Tosin talon isännän mielestä naisessa on jotain tuttua…

Verrattoman krapulan piikkiin voisi laittaa sen, että kolmikko päättää salata tapahtuman ja hävittää ruumiin. Sen sijaan Pankinjohtajaksi kutsutun isännän kirjakauppiaspoika Reijo, joka varsinaisesti löytää uhrin, on aivan selvin päin ja muutenkin ainakin päällisin puolin tolkuissaan. Silti vain hänkin liittyy papparaisten remmiin ja hankkii oitis vuokrapakettiauton, jossa mattoon käärittyä ruumista pian aletaan kuljettaa polttotuomion saaneen sohvakaluston kanssa ympäri kyliä.

Alkuperäinen ajatus polttamisesta menee mönkään, ja ruumis päätetään välivarastoida autioksi arvellun maalaistalon piharakennukseen, kunnes sen hävittämiseksi saadaan kunnon idea.

Samaan aikaan Kaakonetsiviksi kutsuttu eläkeikäinen mieskaksikko lähtee puukkofestareille Pohjanmaalle. Tarkoitus on yöpyä tutuntutun Roosa-nimisen nuoren naisen luona, mutta jostain syystä Roosaan ei saada yhteyttä. Kaverukset poikkeavat kurkistamaan tuttavansa pyynnöstä, miksi Roosa ei vastaa puhelimeen. Tyhjää taloa ja sen pihapiiriä tutkiessaan miehet löytävät ulkorakennuksesta mattoon käärityn naisen ruumiin.

Tässä siis lähtöasetelmat Heleena Lönnrothin Vaarallinen rakkaus -romaanissa. Melkoisen vaarallisilla vesillä liikutaan, mitä tulee dekkarijuonien uskottavuuteen, mutta toisaalta sitä ei liene edes tavoiteltu. Pikemminkin tavoitteena tuntuu olevan jonkinlainen hauska kotoinen mysteeri, jossa leppoisat (ja suuttuessaan vähemmän leppoisat) eläkeläispapparaiset hääräilevät vakavien rikosten liepeillä. Varsinaisen työn hoitavat paikalliset poliisit, mutta poliisityön rutiineista Lönnroth viis veisaa sen paremmin kuin tekniikan käytön realiteeteistakaan. Poliisi ei sentään ihan reaaliaikaisesti pystyne kenen tahansa matkapuhelimen sijaintia metrin tarkkuudella seurailemaan, esimerkiksi.

Lukija tietää alkuasetelmien taustoilla olevat asiat, ja jännitettäväksi jääkin se, miten poliisi ja muut seassa hääräilevät osaavat asiat yhdistellä. Melko kepeästi se sujuukin, eikä edes kahden juonilinjan kuljettelu riitä täyttämään kirjan sivuja, vaan mukaan on ympätty runsaasti myös esimerkiksi Pohjanmaan historiaan ja kulttuuriin liittyvää jorinaa.

Heleena Lönnroth on julkaissut kunnioitettavan monta teosta parikymmenvuotisen kirjailijanuransa mittaan. Vuodesta 2009 alkaen hän on julkaissut kirjansa oman pienkustantamonsa Zuppa di Porrin kautta. Vuonna 2016 kirjoja on sidottu kansien väliin peräti kolme kappaletta. Nämä seikat selittänevät osaltaan sen, miksi Vaarallinen rakkaus vaikuttaa hätäisesti kokoon kursitulta. Ajatusten jatkojalostamisesta olisi ollut hyötyä tässäkin tapauksessa.

Heleena Lönnroth: Vaarallinen rakkaus
Zuppa di Porri 2016. 179 s.

Vuoden johtolanka 2017 -ehdokas.