Pohjalaisten eläkeläismiesten ryyppyporukan kohmeloinen aamu
alkaa melkoisella yllätyksellä: isännän eteisestä löytyy puolipukeinen
kuoliaaksi kuristettu nainen. Kuka nainen on ja miten hän on päätynyt kuolleena
eteisen lattialle, on kaikille kolmelle miehelle täysi arvoitus. Tosin talon
isännän mielestä naisessa on jotain tuttua…
Verrattoman krapulan piikkiin voisi laittaa sen, että
kolmikko päättää salata tapahtuman ja hävittää ruumiin. Sen sijaan
Pankinjohtajaksi kutsutun isännän kirjakauppiaspoika Reijo, joka varsinaisesti
löytää uhrin, on aivan selvin päin ja muutenkin ainakin päällisin puolin
tolkuissaan. Silti vain hänkin liittyy papparaisten remmiin ja hankkii oitis
vuokrapakettiauton, jossa mattoon käärittyä ruumista pian aletaan kuljettaa polttotuomion
saaneen sohvakaluston kanssa ympäri kyliä.
Alkuperäinen ajatus polttamisesta menee mönkään, ja ruumis
päätetään välivarastoida autioksi arvellun maalaistalon piharakennukseen,
kunnes sen hävittämiseksi saadaan kunnon idea.
Samaan aikaan Kaakonetsiviksi kutsuttu eläkeikäinen
mieskaksikko lähtee puukkofestareille Pohjanmaalle. Tarkoitus on yöpyä
tutuntutun Roosa-nimisen nuoren naisen luona, mutta jostain syystä Roosaan ei
saada yhteyttä. Kaverukset poikkeavat kurkistamaan tuttavansa pyynnöstä, miksi
Roosa ei vastaa puhelimeen. Tyhjää taloa ja sen pihapiiriä tutkiessaan miehet
löytävät ulkorakennuksesta mattoon käärityn naisen ruumiin.
Tässä siis lähtöasetelmat Heleena Lönnrothin Vaarallinen
rakkaus -romaanissa. Melkoisen vaarallisilla vesillä liikutaan, mitä tulee
dekkarijuonien uskottavuuteen, mutta toisaalta sitä ei liene edes tavoiteltu.
Pikemminkin tavoitteena tuntuu olevan jonkinlainen hauska kotoinen mysteeri,
jossa leppoisat (ja suuttuessaan vähemmän leppoisat) eläkeläispapparaiset
hääräilevät vakavien rikosten liepeillä. Varsinaisen työn hoitavat paikalliset
poliisit, mutta poliisityön rutiineista Lönnroth viis veisaa sen paremmin kuin
tekniikan käytön realiteeteistakaan. Poliisi ei sentään ihan reaaliaikaisesti
pystyne kenen tahansa matkapuhelimen sijaintia metrin tarkkuudella seurailemaan,
esimerkiksi.
Lukija tietää alkuasetelmien taustoilla olevat asiat, ja
jännitettäväksi jääkin se, miten poliisi ja muut seassa hääräilevät osaavat
asiat yhdistellä. Melko kepeästi se sujuukin, eikä edes kahden juonilinjan
kuljettelu riitä täyttämään kirjan sivuja, vaan mukaan on ympätty runsaasti
myös esimerkiksi Pohjanmaan historiaan ja kulttuuriin liittyvää jorinaa.
Heleena Lönnroth on julkaissut kunnioitettavan monta teosta parikymmenvuotisen kirjailijanuransa mittaan. Vuodesta 2009 alkaen hän on julkaissut kirjansa oman pienkustantamonsa Zuppa di Porrin kautta. Vuonna 2016 kirjoja on sidottu kansien väliin peräti kolme kappaletta. Nämä seikat selittänevät osaltaan sen, miksi Vaarallinen rakkaus vaikuttaa hätäisesti kokoon kursitulta. Ajatusten jatkojalostamisesta olisi ollut hyötyä tässäkin tapauksessa.
Heleena Lönnroth: Vaarallinen rakkaus
Zuppa di Porri 2016. 179 s.
Vuoden johtolanka 2017 -ehdokas.
Heleena Lönnroth on julkaissut kunnioitettavan monta teosta parikymmenvuotisen kirjailijanuransa mittaan. Vuodesta 2009 alkaen hän on julkaissut kirjansa oman pienkustantamonsa Zuppa di Porrin kautta. Vuonna 2016 kirjoja on sidottu kansien väliin peräti kolme kappaletta. Nämä seikat selittänevät osaltaan sen, miksi Vaarallinen rakkaus vaikuttaa hätäisesti kokoon kursitulta. Ajatusten jatkojalostamisesta olisi ollut hyötyä tässäkin tapauksessa.
Heleena Lönnroth: Vaarallinen rakkaus
Zuppa di Porri 2016. 179 s.
Vuoden johtolanka 2017 -ehdokas.
Tämä menee vähän aiheesta sivuun, mutta osaisitko suositella teoksia, joissa poliisitutkintaa on kuvattu hyvin? Haluaisin tutustua dekkareihin ja jännityskirjallisuuteen enemmän mutta mielellään realistisiin teoksiin. Suosituksia kaipaisin niin kotimaisesta kuin ulkomaalaisestakin kirjallisuudesta. Kiitos jo etukäteen! :)
VastaaPoistaPoliisityön paikoin suorastaan piinallisen realistista kuvausta on Jarkko Sipilän Takamäki-sarjan teoksissa. Marko Kilven dekkarit ovat myös luotettavia, onhan Kilpi itse aktiivipoliisi. Christian Rönnbacka on myös ammatiltaan poliisi, vaikka hänen Antti Hautamäkensä ottaakin välillä hieman fiktiiviseltä haiskahtavia vapauksia. Näillä pääsee ainakin alkuun :D
VastaaPoistaJos satut olemaan Facebookissa, kannattaa siellä liittyä Dekkariryhmä-nimiseen ryhmään. Siellä kun heittää tällaisen kysymyksen, saa kymmenittäin vastauksia nopeasti.
Kiitos suosituksista, tartuin jo noista yhteen ja hyvältä vaikuttaa. :)
VastaaPoista