Jukka Niskanen: … kuin lintu langalla

Kotimaiset dekkarinovellit tuntuvat olevan harvinaista herkkua, sillä vaikka luin miltei täydet kahdeksankymmentä kappaletta vuonna 2016 ilmestyneistä kotimaisista dekkariuutuuksista, vain yksi niistä oli novellikokoelma. Tämä harvinaisuus oli Jukka Niskasen kokoelma … kuin lintu langalla.

En ollut aiemmin Niskasen tuotantoa lukenutkaan, vaikka tuottelias kirjailija on tällä vuosituhannella julkaissut kymmenkunta teosta eri kustantamojen kautta. Mielenkiintoinen nimi kannattaa painaa mieleen, ehdottomasti.

Muhkea, yli kolmesataasivuinen teos on jaettu kolmeen osaan. Niistä keskimmäinen erottuu muista siten, että sen kolme novellia liittyvät yhteen. Tarinat sijoittuvat kronologisesti peräkkäin, mutta näkökulma on jokaisessa eri. Ammatin valinta -novellissa tavataan huumeista eroon päässyt Lissu, jolla on tekemistä ärhäkän luonteensa ja huumeiden käytöstä johtuvan levottomuutensa kanssa. Työ marketin kassalla ei ota onnistuakseen, koska seksikkään provosoivasti pukeutuva ja käyttäytyvä nainen tuntuu kerjäävän vaikeuksia sekä asiakkailta että pomoilta. Ja vaikeuksiin Lissu tosiaan joutuu.

Toisessa novellissa eli Naulakossa Lissu on sivuhenkilönä ja päähenkilö on hänen avomiehensä Riku. Kunnollinen ja pidetty varastomies on korviaan myöden rakastunut tuittuilevaan Lissuun, joka totisesti osaa ottaa miehestä mehut. Lissun mielenterveys kuitenkin horjuu pahasti, ja Riku huomaa pian olevansa korviaan myöden todella pahassa liemessä.

Mustasukkaisuusteema jatkuu vielä kolmannessa tarinassa Lehtijutun ainekset, jossa päähenkilönä on Rikua töissä häiriköivä Tarmio. Naisasioissa auttamattoman onneton mies kadehtii raamikasta alaistaan, jolla tuntuu vientiä riittävän. Turhautuminen purkautuu yllättävänä väkivaltana, mutta kaikki ei mene aivan Tarmion kaavailemalla tavalla.

Tämä kolmen novellin muodostama kokonaisuus on kokoelman ydin, ja viisaasti se onkin sijoitettu kokoelman keskelle. Sekä aloitus- että lopetusosassa on vielä hyviä ja mielenkiintoisia novelleja, kuten veret seisauttava kokoelman toinen novelli Brasserie Aux Trois Maillets. Tarinoissa on rosoa ja rankkuutta. Kaikissa novelleissa ei tule ruumiita, mutta rikosteemaa Niskanen tutkiskelee monelta kantilta. Heikoin lenkki kokonaisuudessa on mielestäni pitkä ja jaaritteleva Komero.

Erityiskiitos pitää vielä antaa Niskasen terävistä ja osuvista työelämäkuvauksista. Miljöinä ovat niin vanhainkoti kuin ammattioppilaitoksen kanslia ja juomapullojen pesula, muutamia mainitakseni, ja kaikki Niskanen saa toimimaan ja vaikuttamaan kiinnostavilta.

Jukka Niskanen: … kuin lintu langalla
Nordbooks 2016. 317 s.

Vuoden johtolanka 2017 -ehdokas.