Terhi Nikulainen: Menneisyyteen tatuoitu

Ei ole Terhi Nikulaisen eikä hänen dekkarinsa Menneisyyteen tatuoitu vika, että olen kuluneen vuoden (siis 2016) kuluessa lukenut oman mittani täyteen dekkareita, joissa nykypäivän käsittämättömät rikokset ja rikoskuviot saavat ’loogisen’ selityksensä menneisyyden teoista. Mitä kauemmas mennään, sitä parempi. Tosin aika monet kirjoittajat kuitenkin koettavat saada uskottavuutta juonirakennelmilleen sillä, että elossa on vielä joku, joka hämärästi muistaa ne menneisyyden kuviot. Aika pian tultaneen pisteeseen, että toisen maailmansodan aika alkaa olla liian kaukana tähän. En pidä sitä kovin suurena vahinkona…

Menneisyyteen tatuoitu on Nikulaisen viides dekkari, ja olen lukenutkin hänen tuotannostaan edellisen eli Kuoleman kudelman. Kokemusta tekijällä siis on, mutta sen olisi toivonut hieman selvemmin näkyvän lopputuloksessa. Aineksia on jälleen ainakin paikoin ihan kelpo tarinaan, mutta jotenkin kokonaisuudesta jäi keskeneräisyyden jälkimaku. Ideoita olisi kannattanut vielä kehitellä edelleen ja pitää julkaisukynnystä vähän korkeammalla.

Nikulainen esittelee uuden sankarittaren Vera Rannan, venäläissyntyisen rikosylikonstaapelin, joka on kuvankaunis ja viimeiseen asti huoliteltu mutta samalla timantinkova ammattiasioissa. Naisen on tunnetusti oltava parempi kuin mieskollegansa ja venäläisen naisen vielä kahta parempi tullakseen otetuksi vakavasti suomalaisessa työpaikassa. Vera on omapäinen ja älykäs, eikä komisario Niklas Kivi saa häntä oikein ruotuun. Tosin yritykset ovat kovin ponnettomia.

Jännitettä kuvioon on haettu antamalla Veralle työpariksi 62-vuotias nallekarhun ja lapasen risteytys ylikomisario Voitto. Mies jää kuitenkin ainakin tässä dekkarissa täysin statistin rooliin, eikä jännitettä synny. Kenties sitten myöhemmin?

Tutkittava rikosvyyhti on oivallisen sekava. Kalliolaisen tatuointistudion työntekijä Josefiina Malmberg löytyy murhattuna työpaikkansa asiakastuolista. Epäiltyjä löytyy heti mukavasti, ja heidän motiivejaan ja alibejaan pengottaessa nousee nopeasti esille mahdollinen yhteys vuoden takaisiin murhiin Amsterdamissa. Josefiinan tuntemat tatuointiyrittäjänaiset on murhattu työpaikallaan parin viikon välein. Onko liikkeellä sarjamurhaaja, joka kiertelee Eurooppaa murhailemassa tatuoijanaisia?

Menneisyys tulee mukaan kuvioihin, kun Vera löytää Josefiinan asunnosta sota-aikaan liittyvän kirjeen, jossa Regina Kuurne -niminen nainen paljastaa olevansa desantti ja pelkäävänsä henkensä puolesta. Koska kirje jää kesken, päättelee Vera, että Regina on tapettu. Liittyykö tapaus Josefiinan murhaan? Päähänpinttymä ei anna Veralle rauhaa, vaan hän alkaa penkoa asiaa tarkemmin.

Jotta kuvio ei olisi liian yksinkertainen, on mukaan siroteltu monenlaista höystettä, kuten toistuvat ruusuaiheet eri muodoissaan, maahanmuuttovastainen liikehdintä, natsit ja vielä ripsaus erotiikkaakin.

Kokonaisuus olisi kaivannut kunnon jäsentelyä. Kikka tuoda murhaajan ajatuksia lukijalle minämuotoisina välimonologeina on jokseenkin käytetty, ja sitä välttelisin, jollei olisi jotain aidosti uutta tuoda sen myötä kerrontaan. Teoksen keskivaiheilla tehdään yhtäkkiä pitkähkö loikka sota-ajan tapahtumiin, kunnes taas palataan nykypäivään. Tämänkin ratkaisun olisi voinut hioa toimivammaksi esimerkiksi rikkomalla kronologiaa reippaammin.

Terhi Nikulainen: Menneisyyteen tatuoitu
Myllylahti 2016. 213 s.

Vuoden johtolanka 2017 -ehdokas.