Tuomas Nyholm: Omiensa luo

Jääkiekkotoimittaja-kirjailija Tuomas Nyholmin teoksen Omiensa luo lähettäminen Vuoden johtolanka 2017 -kisaan osoittaa kustantamo Teoksen väeltä ennakkoluulottomuutta. Hyvä niin, sillä kisa on perusluonteeltaan hyvin väljä, voittajaksihan voidaan myös valita jokin muukin dekkariteko kuin kirja eikä mahdollisen voittajakirjan tarvitse mahtua mihinkään ahtaaseen genreluokkaan.

Onneksi, sillä Omiensa luo -teosta on mahdotonta ängetä yhtään mihinkään luokitukseen. Nyholmin esikoisteos Sinun edestäsi vuodatettu (Teos, 2010) rikkoi jo ajan ja paikan ykseyttä ja mursi dekkarin kaavaa rohkeasti. Omiensa luo -kirjassa Nyholm ei enää edes yritä sitoa tarinaansa reaalimaailmaan, vaikka joitakin täkyjä tuttuutta etsivälle lukijalle heitelläänkin. Nyholm rakentaa oman maailmansa omine lainalaisuuksineen, ja ne lukijan on vain hyväksyttävä lähtiessään mukaan matkalle. Omalla vastuulla mennään katkeraan loppuun asti.

Muistan olleeni hämmentynyt Sinun edestäsi vuodatettua lukiessani siitä, että teoksen olisi voinut kirjoittaa aivan yhtä hyvin kanadalainen kuin suomalainenkin kirjoittaja. Tai vaikka intialainen tai Tulimaan asukas. Suomalaisuudesta ei näy tarinassa hippustakaan. Sama pätee Nyholmin toiseen romaaniin, mutta nyt osaan lukijana jo tämän paremmin hyväksyä. Suomalainenkin kirjallinen kenttä on globalisoitunut.

Nuori arkkitehti Marc ei ole koskaan tavannut kirjailijaisäänsä, joka käveli pois perheensä elämästä ja katosi, kun äiti oli viimeisillään raskaana. Pian Marcin syntymän jälkeen äiti vaipui syvään psykoosiin ja on siitä pitäen ollut hoitokodissa puhumattomana. Kaupungin pappi otti Marcin hoiviinsa, kasvatti ja koulutti tämän ja hoiti tälle vuosisadan työtehtävän eli uuden kirkon rakentamisen kaupunkiin. Perheen tarinat ovat vainonneet Marcia lapsesta asti. Mikä on totuus isästä? Entä miksi äiti sairastui?

Kahdenkymmenen neljän vuoden kuluttua kaikki on toisin. Marc matkustaa autiomaan halki vuoristoon komisario Lazlo Kempin kyydissä. Isä on löytynyt kummallisesta, olemassaolostaan kamppailevasta kylästä vuorten sylistä. Kukaan ulkopuolinen ei tunnu tietävän kylästä ja sen asukkaista mitään. Aika tekee kylän alueella kummallisia silmukoita, eikä missään tunnu olevan logiikkaa tai mieltä.

Ikävä kyllä isä on kuollut oudoissa olosuhteissa, mutta tämä on jättänyt jälkeensä paitsi löyhkäävän työhuoneen myös mittavan ja kryptisen kirjallisen perinnön. Miten isän kuolema liittyy äidin yllättävään virkoamiseen? Entä mikä osuus tapahtumiin on Marcin morsiamella?

Isän kotikylässä kärsitään kuivuudesta ja varaudutaan suurtulvaan. Kaivosyhtiö on ensin padonnut kylän läpi kulkevan joen ja aikoo nyt vapauttaa vesimassat kerralla. Onko kuihtuvalla kylällä toivoa? Entä miksi Marc tuntee tunnistavansa kylän, jossa ei ole koskaan käynyt? Mitä isälle oikeasti tapahtui? Mitä kaivosyhtiön padon takana on? Mihin yhtiö tarvitsee omaa armeijaa?

Kun Marc palaa kotiinsa, ovat asiat kaupungissakin muuttuneet. Rakennustyö ei etene toivotulla tavalla, koska yhtiö haluaa omistukseensa vanhan kirkon alla sijaitsevat maat. Kuinka häikäilemätön ja ovela yhtiö oikein voi olla? Kun Marc joutuu palaamaan vuoristoon, lähtevät tapahtumat vyörymään painajaismaisella tavalla.

Omiensa luo on sekoitus maagista realismia, dystopiaa ja kauhuromaania, jossa raakaa väkivaltaa ei kaihdeta. Lukukokemus on hämmentävä ja ahdistava, ja teos haastaa perinteiseen kerrontaan tottuneen lukijan.

”Elämme harhojen ja virheellisten tulkintojen keskellä. Joka ainoa päivä. Ongelma on suhteemme kulloinkin käsillä olevaan hetkeen, niin sanottuun todellisuuteen: emme suostu hyväksymään, että maailmassa voi olla useita kerrostumia, jotka ovat olemassa samaan aikaan, samassa paikassa. Näiden poimujen välillä kulkee useita tarkoin suljettuja reittejä, ja minä olen löytänyt yhden sellaisen.”

Tuomas Nyholm: Omiensa luo
Teos 2016. 329 s.

Vuoden johtolanka 2017 -ehdokas.

Luin Nyholmin Omiensa luo teoksen vuodenvaihteessa, aivan viimeisten Vuoden johtolanka -kisaan lähetettyjen kirjojen joukossa. Se muistaakseni tulikin aivan vuoden viimeisten päivien aikaan kotiini. Hyvin pian kisakirjat onnellisesti luettuani tupsahti Otavalta ennakkokappale Nyholmin kolmannesta romaanista Leijona. Tällä kertaa Nyholm on sijoittanut dekkarinsa tapahtumat Lissaboniin. Kustantajan lyhyen esittelyn perusteella kirja kuulostaa muutenkin kovin nyholmmaiselta. Vielä en ole dekkariähkyltäni niin hyvin toipunut, että olisin Leijonaan tarttunut, mutta kyllä se kieltämättä kutkuttaa.