Kun kuulin, että Leena
Lehtolaisen Henkivartija
-trilogia oli saamassa täydennystä eli neljännen osan Tiikerinsilmä, kohauttelin kyllä kulmiani. Kuten blogini
seuraajista joku saattaa muistaa, olen suhtautunut koko sarjaan vähintäänkin
myrkyllisesti. Alun pitäen yhden kirjan mittaiseksi toimintatrilleripastissiksi
tarkoitettua ideaa ollaan siis edelleen venyttämässä ja uudelleen
lämmittämässä.
Tiikerinsilmän
kuunneltuani joudun toteamaan, että Lehtolainen ja henkivartija Hilja Ilveskero
pääsivät tällä kertaa miltei yllättämään – ja vielä positiivisesti. Lehtolainen
on selvästikin päättänyt luopua pakotetuksi muuttuneesta liioittelusta, jonka
tarkoitus oli tehdä Hiljan seikkailuista humoristisia. Nyt ollaan liikkeellä
ihan vakavalla mielellä. Aiemmista osista tuttuja aineksia on toki edelleen
mukana, mutta esimerkiksi Hiljan ilvesfiksaatio on tällä kertaa selkeästi
aiempaa lievempää ja siten myös siedettävämpää.
Jatkuva Queensin Turvallisuusakatemiasta hokeminen on myös
jätetty suosiolla minimiin. Tosin Hiljan ammattitaito ei näyttäydy kovin
uskottavana vieläkään, mitä tulee esimerkiksi paljon mainostettuun
turvallisuuskartoitukseen, jonka hän tekee uudessa työpaikassaan. Tarinan
edetessä Hilja joutuu itsekin tämän pariin otteeseen myöntämään, ja niinpä sekä
oma että työnantajan henki ovat jälleen hiuskarvan varassa.
Hilja saa pitkän tauon jälkeen kunnon töitä, kun hänet
pestaa yli yhdeksänkymppinen Lovisa Johnson Raaseporista. Ikäneito emännöi
vanhaa syrjäistä kartanoaan vakain ottein, mutta nyt kartanon hieman
goottilaista tunnelmaa häiritsevät tappouhkaukset, joita Lovisa on saanut eri
muodoissaan. Ovatko uhkausten takana naisten emansipaation vastustajat vai jotkut
muut tahot, jotka eivät hyväksy Lovisan mielipiteitä tai liiketoimia? Vai
löytyykö syyllinen sittenkin perinteisemmin uhrin lähipiiristä?
Hilja asettuu kartanoon Lovisa Johnsonin muistelmia muistiin merkitsevänä sihteerinä, mutta aivan karvoineen eivät tätä peiteroolia nielaise Lovisan sisartenlapset, hänen neljä perijäänsä. Suvun menneisyys kätkee lukuisia synkkiä tarinoita eri vuosikymmeniltä, ja Lovisan hörhö sisarentytär Aurora onkin vakuuttunut, että suku on kirottu.
Hilja asettuu kartanoon Lovisa Johnsonin muistelmia muistiin merkitsevänä sihteerinä, mutta aivan karvoineen eivät tätä peiteroolia nielaise Lovisan sisartenlapset, hänen neljä perijäänsä. Suvun menneisyys kätkee lukuisia synkkiä tarinoita eri vuosikymmeniltä, ja Lovisan hörhö sisarentytär Aurora onkin vakuuttunut, että suku on kirottu.
Hiljan ensimmäinen käynti Loberga Gårdissa on jo päättyä
karusti: hänen autoaan ammutaan haulikolla. Lovisa Johnson ei tosiaankaan taida
kuvitella, kun hän uskoo tarvitsevansa henkivartijaa.
Lehtolainen saa tarinan toimimaan ihan kohtalaisesti, koska
ei ole tällä kertaa sotkenut kuvioihin yltiöpäisen korkealentoisia
kansainvälisiä rikolliskuvioita. Toki Lovisan toinen sisarentytär on
puolisoineen sotkeutunut Venäjän-kauppaan ja energiabisneksiin, ja Johannes,
paperittomia salaa hoitava lääkäri, tuo tätinsä hoiviin salaperäisen
asiakkaansa. Muuten kyllä monenlaista johtolankaa ja tarinarönsyä riittää, ja
lopun lähestyessä aloin jo epäillä, saadaanko lopulta mitään selitystä
millekään.
Loppuhuipennusta taustoittaa Raaseporin puita kaatava talvimyrsky, johon Hilja ei ole lainkaan osannut varautua. Perusteellisesta loppuhäivytyksestä huolimatta muutamiakin johtolankoja tuntuu jäävän irrallisiksi, mutta tyydyttävään ratkaisuun kuitenkin päädytään.
Tuleeko Henkivartija-sarjaan vielä jatkoa? Ainakaan tarinan puolesta Hiljan viidennelle tulemiselle ei ole estettä. Lukijoitakin tuntuu riittävän, sillä Tiikerinsilmä on keikkunut kolme kuukautta myydyimpien kotimaisten teosten kärkikymmenikössä.
Leena Lehtolainen: Tiikerinsilmä
Tammi 2016. 344 s.
Loppuhuipennusta taustoittaa Raaseporin puita kaatava talvimyrsky, johon Hilja ei ole lainkaan osannut varautua. Perusteellisesta loppuhäivytyksestä huolimatta muutamiakin johtolankoja tuntuu jäävän irrallisiksi, mutta tyydyttävään ratkaisuun kuitenkin päädytään.
Tuleeko Henkivartija-sarjaan vielä jatkoa? Ainakaan tarinan puolesta Hiljan viidennelle tulemiselle ei ole estettä. Lukijoitakin tuntuu riittävän, sillä Tiikerinsilmä on keikkunut kolme kuukautta myydyimpien kotimaisten teosten kärkikymmenikössä.
Leena Lehtolainen: Tiikerinsilmä
Tammi 2016. 344 s.
Vuoden johtolanka 2017 -ehdokas.
Äänikirja ostettu.
Äänikirja ostettu.
Hilja Ilveskero eli Henkivartija-sarja:
Henkivartija
Oikeuden jalopeura
Paholaisen pennut
Henkivartija
Oikeuden jalopeura
Paholaisen pennut
Tämä on kiinnostavaa eli mitä arvostetaan, ja mitä ostetaan.
VastaaPoistaNopealla googlaamisella löysin vain huhtikuun 2017 listan, jossa ei Lehtolaista ole, mutta on varmasti ollut ilmestyessään 2016 myydyimpiä. Kansahan ei ole väärässä, eli huhtikuussa Kootut suomalaiset runot, Seppo Jokinen ja Eve Hietamies on kotimaista kermaa, ja käännösmarkkinoita hallitsee Jo Nesbo ja Lars Kepler.
Kiitos kommentista, Deekoo! Nämä myyntiasiat ovat aina mielenkiintoisia. Itse seurailen Kirjakauppaliiton julkaisemaa Mitä Suomi lukee -listausta: http://www.kirjakauppaliitto.fi/ratings/118 .
PoistaVuositasolla kiinnostava on Suomen Kustannusyhdistyksen Bestsellerit-listaus: http://www.kustantajat.fi/pages/k36/