Leena Lehtolainen: Tiikerinsilmä

Kun kuulin, että Leena Lehtolaisen Henkivartija -trilogia oli saamassa täydennystä eli neljännen osan Tiikerinsilmä, kohauttelin kyllä kulmiani. Kuten blogini seuraajista joku saattaa muistaa, olen suhtautunut koko sarjaan vähintäänkin myrkyllisesti. Alun pitäen yhden kirjan mittaiseksi toimintatrilleripastissiksi tarkoitettua ideaa ollaan siis edelleen venyttämässä ja uudelleen lämmittämässä.

Tiikerinsilmän kuunneltuani joudun toteamaan, että Lehtolainen ja henkivartija Hilja Ilveskero pääsivät tällä kertaa miltei yllättämään – ja vielä positiivisesti. Lehtolainen on selvästikin päättänyt luopua pakotetuksi muuttuneesta liioittelusta, jonka tarkoitus oli tehdä Hiljan seikkailuista humoristisia. Nyt ollaan liikkeellä ihan vakavalla mielellä. Aiemmista osista tuttuja aineksia on toki edelleen mukana, mutta esimerkiksi Hiljan ilvesfiksaatio on tällä kertaa selkeästi aiempaa lievempää ja siten myös siedettävämpää.

Jatkuva Queensin Turvallisuusakatemiasta hokeminen on myös jätetty suosiolla minimiin. Tosin Hiljan ammattitaito ei näyttäydy kovin uskottavana vieläkään, mitä tulee esimerkiksi paljon mainostettuun turvallisuuskartoitukseen, jonka hän tekee uudessa työpaikassaan. Tarinan edetessä Hilja joutuu itsekin tämän pariin otteeseen myöntämään, ja niinpä sekä oma että työnantajan henki ovat jälleen hiuskarvan varassa.

Hilja saa pitkän tauon jälkeen kunnon töitä, kun hänet pestaa yli yhdeksänkymppinen Lovisa Johnson Raaseporista. Ikäneito emännöi vanhaa syrjäistä kartanoaan vakain ottein, mutta nyt kartanon hieman goottilaista tunnelmaa häiritsevät tappouhkaukset, joita Lovisa on saanut eri muodoissaan. Ovatko uhkausten takana naisten emansipaation vastustajat vai jotkut muut tahot, jotka eivät hyväksy Lovisan mielipiteitä tai liiketoimia? Vai löytyykö syyllinen sittenkin perinteisemmin uhrin lähipiiristä?

Hilja asettuu kartanoon Lovisa Johnsonin muistelmia muistiin merkitsevänä sihteerinä, mutta aivan karvoineen eivät tätä peiteroolia nielaise Lovisan sisartenlapset, hänen neljä perijäänsä. Suvun menneisyys kätkee lukuisia synkkiä tarinoita eri vuosikymmeniltä, ja Lovisan hörhö sisarentytär Aurora onkin vakuuttunut, että suku on kirottu.

Hiljan ensimmäinen käynti Loberga Gårdissa on jo päättyä karusti: hänen autoaan ammutaan haulikolla. Lovisa Johnson ei tosiaankaan taida kuvitella, kun hän uskoo tarvitsevansa henkivartijaa.

Lehtolainen saa tarinan toimimaan ihan kohtalaisesti, koska ei ole tällä kertaa sotkenut kuvioihin yltiöpäisen korkealentoisia kansainvälisiä rikolliskuvioita. Toki Lovisan toinen sisarentytär on puolisoineen sotkeutunut Venäjän-kauppaan ja energiabisneksiin, ja Johannes, paperittomia salaa hoitava lääkäri, tuo tätinsä hoiviin salaperäisen asiakkaansa. Muuten kyllä monenlaista johtolankaa ja tarinarönsyä riittää, ja lopun lähestyessä aloin jo epäillä, saadaanko lopulta mitään selitystä millekään.

Loppuhuipennusta taustoittaa Raaseporin puita kaatava talvimyrsky, johon Hilja ei ole lainkaan osannut varautua. Perusteellisesta loppuhäivytyksestä huolimatta muutamiakin johtolankoja tuntuu jäävän irrallisiksi, mutta tyydyttävään ratkaisuun kuitenkin päädytään.

Tuleeko Henkivartija-sarjaan vielä jatkoa? Ainakaan tarinan puolesta Hiljan viidennelle tulemiselle ei ole estettä. Lukijoitakin tuntuu riittävän, sillä Tiikerinsilmä on keikkunut kolme kuukautta myydyimpien kotimaisten teosten kärkikymmenikössä.

Leena Lehtolainen: Tiikerinsilmä
Tammi 2016. 344 s.

Vuoden johtolanka 2017 -ehdokas.

Äänikirja ostettu.

Hilja Ilveskero eli Henkivartija-sarja:

Henkivartija
Oikeuden jalopeura
Paholaisen pennut