Mikael Bergstrand: Delhin kauneimmat kädet

Jos kuvittelee miehisen, humoristisen ja ruotsalaisen version romaanista Eat, pray, love, pääsee mielestäni melko lähelle määritelmää, joka sopisi Mikael Bergstrandin teokseen Delhin kauneimmat kädet. Siinä työtön viisikymppinen toimittaja Göran Berg Malmösta ajautuu muutaman käänteen jälkeen Delhiin Intiaan ja kohtaa siellä tekstiilialan vientiyrittäjä Yogi Takurin sekä kauniin Preetin, joka valitettavasti sattuu olemaan ökyrikkaan teollisuuspampun vaimo. Göran ei tosin rukoile, mutta hän tekee työtä eli kirjoittaa.

Göran on eronnut elämänsä rakkaudesta Miasta jo vuosia sitten, ja lapset ovat aikuistuneet. Työ on maistunut puulta jo vuosia sekin, vaikka Göran on uskollisesti viettänyt päivänsä työpaikalla jalkapalloseuran tuloksia netistä seuraillen. Mikään ei maistu miltään. Kun potkut tulevat, tuntuvat ne epäoikeudenmukaisilta mutta toisaalta helpottaviltakin.

Turvallisuushakuinen ja kaikin tavoin varovainen Göran ajautuu jollain kummalla tavalla kahden viikon Intian-matkalle komean matkaoppaana toimivan ystävänsä Erikin matkassa. Onnettomat sattumukset perillä johdattavat lopulta Göranin Erikin intialaisystävän Yogin ja tämän diktaattoriäidin hoiviin parantelemaan itseään. Kuten arvata saattaa, matka venähtää erilaisista syistä odottamattoman pitkäksi.

Intia, Yogi ja Preeti alkavat vaivihkaa tehdä Göranista kuin uutta ihmistä. Yogi on ikuinen optimisti ja armoton herkkusuu, joten ihanaa intialaista ruokaa syödään lähes taukoamatta. Ruotsi ja Intia ovat miltei kaikin mahdollisin tavoin toistensa räikeitä vastakohtia ainakin Bergstrandin kuvaamina, ja kulttuurien kipinöivä yhteentörmäily saa Göraniinkin vähitellen eloa. Kuin varkain hän pääsee taas työnteon makuun, ja kauneussalongin Preetin kohtaaminen onkin sitten jo kohtalon järjestämä juttu.

Kaiken tämän Bergstrand kertoo juuri sopivasti liioitellen ja Intian tapoja ja kulttuuria kunnioittavasti mutta samalla teräväkatseisesti esitellen. Delhin kauneimmat kädet on todellinen hyvän mielen romaani, joka irrottaa lukijan arjesta lempeästi. Göran ja Yogi ystävystyvät, ja samalla myös lukija menettää sydämensä heille – ja Intialle. Juoni on toki ennalta-arvattava, mutta se ei haittaa mitään. Maltilliset kommellukset seuraavat toisiaan sopivassa tahdissa, eikä loppu sitten kuitenkaan ole liian imelä. Bergstrand on muistanut jättää sekaan aavistuksen kitkeryyttä.

Ihastuin siis Delhin kauneimpiin käsiin melkoisen varauksetta, ja kun kevät painoi kiireineen ja huolineen päälle, ilahduin löytäessäni sille vielä kaksi jatko-osaakin. Sumua Darjeelingissa – ja teetä -romaanissa tavataan Göran Ruotsista. Uusi työ on osoittautunut sittenkin pettymykseksi, eivätkä rakkaushuoletkaan ole mihinkään kaikonneet. Intian parantava vaikutus on osoittautunut valitettavan lyhytkestoiseksi.

Muutamien vaiheiden jälkeen Göran päätyy tietysti takaisin Yogin luo Delhiin. Tällä kertaa asetelma kääntyy ainakin osittain päälaelleen, koska ystävän rakkausavioliiton toteutumisen tielle on alkanut kasaantua yllättäviä esteitä. Göranin sekaantuminen asiaan ei varsinaisesti korjaa tilannetta, joka kärjistyy äärimmilleen, kun miehet saapuvat hankkimalleen darjeelingilaiselle teeplantaasille. Jälleen seuraa kosolti työtä, seikkailuja ja kommelluksia, ennen kuin asiat on saatu oikeille raiteilleen.

Sarjan kolmas osa Omenalaakson guru sijoittuukin sitten jo pääasiassa Ruotsiin, missä Göran on edelleen työtön toimittaja vailla rakkautta. Kuten arvata saattaa, Yogi tupsahtaa paikalle pelastamaan ystävänsä. Göran on saanut kesätyökseen toimia äitinsä upporikkaan miesystävän kartanon talonvahtina, ja kuin vahingossa kaksikko alkaa tutustua paikallisiin ihmisiin. Seuraa taas paljon hyvää ruokaa, leppoisia elämänviisauksia ja hauskoja (tai ainakin sellaisiksi tarkoitettuja) sattumuksia. Tällä kertaa siis Yogi pääsee hämmästelemään ruotsalaisten elämänmenoa ja nauttimaan kulttuurien kohtaamisen kommervenkeistä.

Kustantaja Bazarin kirjailijaesittelystä käy ilmi, että sekä Göranissa että hänen ystävässään Erikissä on ulkoisesti samoja ominaisuuksia kuin kirjailijassa itsessään:
”Mikael Bergstrand on malmöläinen toimittaja ja kirjailija. Hän on työskennellyt pitkään Sydsvenskan-lehdessä ja vuosien ajan hänen toimipaikkanaan oli New Delhi. Keväällä 2011 Bergstrand muutti takaisin Ruotsiin, mutta järjestää edelleen matkoja Intiaan.” Eipä siis ihme, että Bergstrand tuntuu tietävän, mistä kirjoittaa.

Valitettavasti Delhin kauniiden käsien imu ei jaksa ulottua kunnolla enää kakkososaan, saati sitten Omenalaakson guruun asti. Hyvä idea on selvästikin jälkikäteen venytetty trilogiaksi, mistä haiskahtaa turhan selvästi rahastus ja lievä väsähtäminen. Viihdyttäviä ja harmittomia jatko-osat toki ovat, mutta aloitusosa toimii parhaiten sellaisenaan.

Mikael Bergstrand: Delhin kauneimmat kädet (Delhis vackraste händer)
Suom. Sanna Manninen
Bazar  2014. Äänikirjan lukija Tuomas Tulikorpi, kesto 9 h 53 min.

Ostettu.

Mikael Bergstrand: Sumua Darjeelingissa – ja teetä (Dimma över Darjeeling)
Suom. Sanna Manninen
Bazar 2015 . Äänikirjan lukija Tuomas Tulikorpi, kesto 10 h 52 min.

Ostettu.

Mikael Bergstrand: Omenalaakson guru (Gurun i Pomonadalen)
Suom. Sanna Manninen
Bazar  2017. Äänikirjan lukija Tuomas Tulikorpi, kesto 11 h 8 min.

Ostettu.