Pertti Koskinen: Silloin ja sinä yönä

Olen paikoin varsin ankarinkin sanakääntein suominut tuotteliaan Pertti Koskisen Maija Miilunkorpi- sarjaa (jutut kolmesta neliosaisen sarjan osasta: Salaisuuksien kylä, Manipulaattori ja Vinttikamaripoika, joista kaksi viimeistä osallistui viimevuotiseen Johtolanka-kisaan). Sarja on epätasainen, ja esimerkiksi Manipulaattori olisi ehkä sittenkin kannattanut jättää pöytälaatikkoon.

Kirjoittaminen on kuitenkin taito siinä missä muutkin, eli siinä pystyy työtä tekemällä, opiskelemalla ja harjoittelemalla kehittymään. Tämän osoittaa mukavasti todeksi Koskisen viides dekkari Silloin ja sinä yönä. Epäuskottava henkivartija-salapoliisi Maija Miilunkorpi on ainakin toistaiseksi jätetty keräilemään voimia ja tilalla on uusi päähenkilö, eläkeikää lähenevä, työttömäksi jäänyt toimittaja ja tuoreehko leskimies Juhani Kotkasuo.

Vaimon kuolema, oma sairastelu ja työttömäksi jääminen eivät ole tietenkään olleet miehelle hyväksi, ja takana onkin pitkähkö masentunut jakso. Nyt kuitenkin elämä alkaa vähitellen taas miestä kiinnostaa. Entinen koulukaveri Pentti Kivelä, menestynyt liikemies, ottaa yllättäen yhteyttä ja tarjoaa rahakasta toimeksiantoa. Kivelän oma elämä on ollut vähällä suistua raiteiltaan, kun hän on jokin aika sitten ajanut maantiellä nuoren miehen hengiltä. Mies oli Kivelän kertoman mukaan rynnännyt metsästä suoraan auton eteen täysin yllättäen. Jälkikäteen Kivelä on kuitenkin varmistunut siitä, että miehen kasvot olivat jo valmiiksi veressä, kun tämä ryntäsi auton eteen. Ajoiko joku miestä takaa? Entä liittyikö tapaus jotenkin paikkakunnalla kymmenen vuotta aiemmin tapahtuneeseen raakaan murhaan, jonka uhriksi joutui vanha nainen?

Raha ja mielekäs tekeminen kelpaavat Kotkasuolle, ja hän alkaa verkkaiseen tahtiin perehtyä pienen satakuntalaisen maalaiskylän tapahtumiin, tutustua asukkaisiin ja paikkoihin. Nopeasti käy ilmi, että monellakin kyläläisellä, entisellä tai nykyisellä, vakinaisella tai mökkiläisellä, on jotain salattavaa sekä ainakin jonkinlainen motiivi nuorukaisen vaientamiseen. Läheskään kaikki Kotkasuon puhuttamat ihmiset eivät ole miellyttäviä. Pian Kotkasuo saa myös huomata, ettei asioiden penkominen miellytä kaikkia vaan saattaa olla jopa vaarallista. Ruumiita tulee lisää, mutta onko kyseessä murha vai onnettomuus? Poliisit tuntuvat kallistuvan jälkimmäisten kannalle, kunnes Kotkasuo huomaa itse olevansa pääepäilty…

Aiempiin Koskisen kirjoihin verrattuna Silloin ja sinä yönä on hallittu ja sujuva kokonaisuus, hiottukin. Kieli on selkeää ja suoraviivaista, eikä häiritseviä tekijöitä sillä saralla juuri ollut. Harmillinen lipsahdus sen sijaan toistuu pariinkin kertaan, kun Kotkasuo vertaa toimintaansa Linnan Täällä Pohjantähden alla -romaanien Leppäsen Veetiin, kun tarkoitetaan tietysti Preetiä.

Loppuratkaisuun päästäkseen Kotkasuo käyttää varsin persoonallista ja konkreettista päättelymenetelmää, jonka kuvaus nosti hymyn huulille. Sen sijaan hieman jäivät kiukuttamaan lopun pikapaketointi ja roikkumaan jääneet runsaat langanpäät. Vähän jäi sellainen maku, että kirjoittaja oli maalannut itsensä tai ainakin sankarinsa nurkkaan.

Pertti Koskinen: Silloin ja sinä yönä

Kvaliti 2015. 255 s.

Vuoden johtolanka 2017 -ehdokas.