Kati Hiekkapelto: Tumma

Kati Hiekkapellon Anna Fekete -sarjan kakkososa Suojattomat (Otava 2014) nappasi ansaitusti vuonna 2015 Johtolanka-palkinnon, ja sarja on menestynyt mainiosti myös ulkomailla. Kiistatta Hiekkapelto kuuluu suomalaisten dekkaristien kirkkaimpaan kärkikaartiin. Jonkinlaista viisautta on ollut kustantajallakin, koska menestyskirjailijan on annettu työstää sarjan kolmatta osaa Tummaa rauhassa ja osien väliin on maltettu jättää kaksi vuotta. Eivät lukijat karkaa minnekään, vaikkei joka vuosi kirjaa ilmestyisikään.

Anna on tehnyt kovia ratkaisuja yksityiselämässään ja on loman tarpeessa. Lomailu äidin ja ystävien luona kotona Serbiassa ei kuitenkaan taida olla kokonaan hyvä idea. Kotikaupunki on virittynyt odottamaan vuotuista kansanjuhlaa, joen kukkimista. Kaikki tuntuvat myös odottavan Annalta jotakin. Äiti jaksaa jankuttaa vakiintumisesta ja perheestä, ja ystävät odottavat Annan heittäytyvän heidän huomaansa kuin pitkiä poissaolokuukausia ei olisi ollutkaan.

Annaa raastavat paitsi ulkopuolisuus myös kotiin liittyvät muistot. Toinen Annan veljistä on kuollut Jugoslavian sodassa ja rakastettu ja kunnioitettu poliisi-isä on ammuttu virantoimituksessa vuosikymmeniä sitten. Äiti tuntuu pysyvän koossa vain vaikenemalla menetyksistään ja pitämällä talonsa pikkutarkassa järjestyksessä. Julkisivun pitää olla kunnossa, eikä siihen oikein tunnu sopivan itsenäinen ja omapäinen poliisitytär, joka on suomalaistunut epätoivottavan paljon.

Loma ei muutenkaan ala suotuisissa merkeissä. Heti ensimmäisenä iltana Annan laukku varastetaan kaupungin torilla järjestetyssä viinijuhlassa. Nuori mies ja pikkutyttö tekevät ryöstön ammattimaisesti harhauttaen, mutta Anna onnistuu pääsemään punatakkisen tytön kannoille ja seuraa tätä juosten halki kaupungin. Turhaan, sillä tekijät livahtavat Annan laukku mukanaan illan varjoihin.

Seuraavana aamuna laukku löytyy joenrannasta nuorukaisen ruumiin viereltä. Passi on kuitenkin kadonnut jäljettömiin. Poliisi pitää asiaa loppuun käsiteltynä. Romanivähemmistöön kuulunut nuorukainen on joutunut tappeluun ja kaaduttuaan hukkunut rantaveteen. Romanien välienselvittelyt eivät virkavaltaa kiinnosta. Annan sisällä asuva poliisi takertuu kuitenkin asiaan kuin kiukkuinen terrieri voimatta päästää irti. Missä on punatakkinen tyttö, joka oli nuorukaisen seurassa? Missä on Annan passi? Miten nuorukainen kuoli? Miksi hänelle ei haluta näyttää ruumista?

Annan perhe kuuluu Serbiassa itsekin vähemmistöön, koska on unkarinkielinen. Poliisiasemalla Anna törmää ennakkoluuloihin, koska on nuori nainen, suomalainen poliisi ja unkarilaistaustainen. Lisäksi hänen isänsä kuolema tuntuu nousevan tapauksen myötä jollain tavalla pintaan. Mitä isän kuolemaan oikein liittyi? Miksi äiti ei suostu puhumaan asiasta? Pian Anna saa uhkauskirjeen, joka kehottaa keskittymään lomailuun. Kun Anna ei tottele, joku yrittää ajaa hänen päälleen. Mutta luovuttaako Anna? Turha luulla. Hitaasti mutta varmasti Anna penkoo totuuden esille, vaikka se ei lopulta miellyttävä olekaan.

Hiekkapelto onnistuu nostamaan esille hyvin ajankohtaisia kansainvälisiä teemoja viedessään Annan toiseen kotimaahansa Euroopan etelälaidalle. Sielläkin rajan yli tulvii epätoivoisia pakolaisia, ja aina joku haluaa ja osaa hyötyä toisten hädän kustannuksella. Vähemmistöjen osa ei ole ruusuinen missään, eikä ainakaan Serbiassa. Kuvaukset romanihökkeleistä ovat masentavia.

Toisaalta Hiekkapelto ei ole tinkinyt teoksen dekkarijuonestakaan. Annalla ei ole Serbiassa poliisin valtuuksia, mutta hän ei anna sen estää itseään. Tietoa kyllä saa, jos osaa kysyä oikeilta ihmisiltä ja kuunnella vastaukset tarkasti. Lopussa juostaan oikeaoppisesti kilpaa kuoleman kanssa kansanjuhlan toimiessa taustanauhana. Vaikuttavaa.

Pidän kovasti Hiekkapellon korkeatasoisesta kerronnasta. Tumma on paljon enemmän kuin ’vain’ dekkari. Hiekkapelto panostaa henkilökuvaukseen, ja Annan hahmo syvenee tässä kirjassa entisestään. Hän tuntuu yhä enemmän olevan verta ja lihaa, oikea ihminen kaikkine ulottuvuuksineen. Anna ei ole ongelmaton sankarihahmo, joka tulee ja ratkaisee rikokset omalla ylivoimaisella taidollaan. Hän on monitahoinen ja mielenkiintoinen.

Myös miljöökuvaus ansaitsee maininnan. Serbian luonto on teoksessa tärkeä. Lukija pääsee solahtamaan avaraan, polttavan auringon paahtamaan maisemaan tai kosteutta uhkuvan joen partaille kuin huomaamatta. Serbia myös maistuu voimakkaasti kirjan sivuilla. Upeaa.

Kati Hiekkapelto: Tumma
Otava 2016. 300 s.

Kati Hiekkapellon Anna Fekete -sarja:

Kolibri (Otava 2013)
Suojattomat (Otava 2014)
Tumma (Otava 2016)