Itsenäisyyspäivää vietetään vuonna 2027 perinteisin menoin, eli presidenttipari kättelee Linnassa parituhatta suomalaisen politiikan ja talouselämän eliitin edustajaa ja ulkona juhlitaan kuokkimalla, vaikka sää onkin karsea. Ilmastonmuutos on pilannut Suomen sään, ainakin talven. Sitten tapahtuu jotain. Vieraat alkavat rajusti oksennella ja heidän iholleen nousee pahan näköisiä rakkuloita. Nopeasti on ilmeistä, että tosi on kyseessä. Osa vieraista menettää henkensä jo suorassa tv-lähetyksessä.
Tapauksen karmeus valkenee eloon jääville hieman hitaammin.
Terroristit, tarkemmin sanoen Isis, on onnistunut ujuttamaan äärimmäisen
tappavaa radioaktiivista ainetta juhlaväen ruokaan ja siten lamauttamaan Suomen
päätöksentekoelimistön kerralla. Presidentti, pääministeri, hallitus ja lähes
koko eduskunta ovat joko kuolleet tai ainakin kamppailevat hengestään teho-osastolla.
Lisäksi kaikki hoitohenkilöstö, poliisi ja muut apuun tulleet ovat myös
välittömässä hengenvaarassa.
Pahempaa on kuitenkin tulossa. Terroristit kiristävät
samanlaisilla ja pahemmilla iskuilla koko maailmaa, jos sen vaatimuksiin ei
nopeasti suostuta. Miten terroristit ovat saaneet käsiinsä käytettyä
ydinpolttoainetta? Miten he onnistuvat toimimaan käytännössä näkymättöminä?
Mitä he ihan oikeasti haluavat? Onko Suomella, Euroopalla ja maailmalla mitään
mahdollisuuksia näitä häikäilemättömiä raakalaisia vastaan?
On toki, eihän muuten olisi kyse trilleristä. Suomen keskusrikospoliisikin on menettänyt iskussa ylimmät portaansa, mutta rehdit suomalaispoliisit eivät vähästä lamaannu. Ylikomisario Juho Pennonen alkaa kansainväliseen apuun nojaten tutkia toivottoman laajalta vaikuttavaa juttua. Lähimpänä työtoverinaan ja alaisenaan hänellä on Aishawarya Sadiq, somalialaisen isän ja suomalaisäidin Suomessa syntynyt tytär, joka on ensimmäisiä naispuolisia somalitaustaisia muslimipoliiseja Suomessa. Taustansa takia Aishawarya on tottunut tekemään monin verroin kovemmin ja parempaa työtä kuin kollegansa.
On toki, eihän muuten olisi kyse trilleristä. Suomen keskusrikospoliisikin on menettänyt iskussa ylimmät portaansa, mutta rehdit suomalaispoliisit eivät vähästä lamaannu. Ylikomisario Juho Pennonen alkaa kansainväliseen apuun nojaten tutkia toivottoman laajalta vaikuttavaa juttua. Lähimpänä työtoverinaan ja alaisenaan hänellä on Aishawarya Sadiq, somalialaisen isän ja suomalaisäidin Suomessa syntynyt tytär, joka on ensimmäisiä naispuolisia somalitaustaisia muslimipoliiseja Suomessa. Taustansa takia Aishawarya on tottunut tekemään monin verroin kovemmin ja parempaa työtä kuin kollegansa.
Aishawarya saa työparikseen salaperäisen kansainvälisen
agentin Lauri Nurmen, joka on asettunut viettämään eläkepäiviään Raaseporiin.
Laurilla on rautaisen kokemuksen ja luotettavan intuition lisäksi etunaan
ylivoimaisia fyysisiä ominaisuuksia, joille totisesti on tarinan mittaan vielä
käyttöä, kunhan vastahankainen sankari saadaan ensin taivuteltua hoitamaan
osuutensa maailman pelastamisesta.
Koska mikään ei luonnollisesti ole sitä miltä ensin näyttää,
joutuvat poliisit tekemään mielettömästi töitä seuloessaan esiin totuutta
tapahtumista ja niiden taustoista. Samaan aikaan Lauri Nurmi päätyy vastoin
Pennosen ohjeistusta tutkimaan Pohjanlahden eteläpäässä sijaitsevaa Rönnskäriä,
jolla näyttäisi satelliittikuvien perusteella olevan tekeillä kenties jotain
kummallista. Kumppanikseen hän saa tietysti Aishawaryan. Tällä retkellä
kaksikolle paljastuu karmea totuus kaiken takana, mutta he myös joutuvat
vertaansa vailla oleviin vaikeuksiin.
Kirjailija Risto
Isomäellä on paljon sanottavaa monesta asiasta, ja se on jälleen kerran
hänen painolastinaan trillerissä Haudattu
uhka. Tiedemies, tietokirjailija ja pamfletisti eivät suostu Isomäessä
kunnolla astumaan syrjään, kun hän ryhtyy kirjoittamaan fiktiivistä trilleriä,
ja tekstiin ujuttautuu aivan liian suuria annoksia luentoja ja saarnoja sekä
aiheesta että sen vierestä. Toki lukijalle on jotenkin avattava ydintuhojen
kammottavat seuraukset, ne kun ovat niin mittavia, että tavallinen ihminen
mieluiten sulkee niiltä korvansa. Mutta kuinka perusteellisesti ja
tieteellisesti se pitää tehdä? Siinä pitäisi pystyä oikaisemaan rutkasti
enemmän kuin mitä Isomäki suostuu tekemään. Vanha hyvä perusohje ’näytä, älä
selitä’ toimisi jälleen parhaiten.
Yli neljän sadan sivun romaanissa olisi ollut muutenkin
tiivistämisen varaa, sillä Isomäellä on piinallisesti tapana laittaa henkilönsä
ennen johonkin toimintaan ryhtymistä perin pohjin ruotimaan kaikki siihen
liittyvät mahdollisuudet sekä uhat ja sitten vasta kertoa, miten homma hoituu. Kun
lopulta päästään toimintaan, sen kuvaus kyllä toimii.
Henkilökuvauksessa Isomäki on onnistunut keskimääräistä
trilleristiä paremmin, ja ainakin Aishawarya on kiinnostava hahmo
inhimillisyydessään. Isomäki ei päästä kaksikkoaan mitenkään helpolla! Terroristit
eivät sääliä tunne, eikä Isomäki kiertele.
Takakansiteksti paljastaa, että Haudattu uhka on itsenäistä jatkoa Litium 6 ja Jumalan
pikkursormi -trillereille. Näihin teoksiin viitataan lyhyesti kumpaankin,
mutta niiden tunteminen ei ole mikään edellytys Haudatun uhan lukemiselle. Lisäksi Isomäki viittaa kirjassaan
ainakin Ilkka Remeksen trillereihin 6/12 ja Jäätyvä helvetti. Kovin moni asia tuntuu Suomessa voivan mennä
todella katastrofaalisesti vinoon. Toivottavasti sekä Linnan juhlien että
ydinvoimaloiden ja erityisesti sen Olkiluotoon tekeillä olevan
loppusijoitusluolan turvallisuusvastaavat lukevat tämän huolella! Suosittelen
muillekin.
Risto Isomäki:
Haudattu uhka
Tammi 2016. 436 s.
Tammi 2016. 436 s.
Vuoden johtolanka 2017 -ehdokas.
Isomäet olen aina tunnollisesti lukenut, mutta tämä on vielä kohtaamatta. Kun sopivasti hollille sattuu, varmaan tartun, noista tietyistä "piinallisuuksista" huolimatta. Sen verran toden tuntua Isomäki aina onnistuu tarinoihinsa luomaan, että jännitystä riittää.
VastaaPoista