Kuolleilla ei ollut hätää ja elävät selviävät kyllä.
Kylläpä ketuttaa, että en ole aikoinani tullut lukeneeksi Kansalliskirjaston
johtaja, professori Kai Ekholmin
esikoisdekkaria Niiden kirjojen mukaan
teidät on tuomittava (Atena, 2013). Harmittelin tätä jättimäistä
sivistysaukkoani useaan otteeseen lukiessani Ekholmin toista dekkaria Tähtisilmä, joka on itsenäinen jatko-osa
edelliselle. Helena Pilke esittelee
esikoisteoksen ansiokkaasti Agricolan arvosteluja -sivustolla.
Ekholm vihjailee moneen otteeseen päähenkilöille aiemmin tapahtuneista
vaiheista, mutta hyvin verhotusti. Kirjat voinee siis hyvin lukea ’väärässäkin’
järjestyksessä, ja sen aion vielä tehdä. Tähtisilmä
on näet paitsi hieno romaani myös kelpo dekkari.
Vuonna 1995 nelihenkinen perhe ja isoisä hyppäävät
Suomenlinnan muureilta Kustaanmiekan salmeen. Hyppyyn valmistautuva perhe
tallentuu vahingossa ohi ajavan lautan kannella kuvaavan turistin videokameran
nauhalle. Ketään ulkopuolisia ei näyttäisi olevan lähimaillakaan. Silti neljä
ruumista löytyy myöhemmin vesirajasta kurkut auki viillettyinä. Perheen kaksivuotiaan
pojan ruumista ei löydetä koskaan. Tapaus jää arvoitukseksi laajasta
mediahuomiostaan huolimatta.
Parikymmentä vuotta myöhemmin Helsingin väkivaltaosaston
päällikkö Reinikka saa kuoroharjoituksissa sydänkohtauksen ja joutuu joksikin
aikaa elämänsä sivuraiteelle. Sairauslomalainen seuraa hampaitaan kiristellen,
kun hänen töitään tekee lempeä virolaistaustainen sijainen komisario Sinilind.
Vuosikymmenten takainen juttu nousee uudelleen pintaan, kun
psykiatrisen sairaalan suljetulla osastolla majaileva Arnoksi nimetty mies
alkaa piirtää yksityiskohtaisia kuvia aikoinaan surmatusta perheestä. Kuka on savantti
Arno, mies, joka ei puhu mutta piirtää täysin virheettömiä panoraamakuvia?
Miten hän liittyy murhiin? Mistä hän saa ajantasaisilta vaikuttavat tietonsa
suljetulle osastolle? Ovatko jotkut Arnon apokalyptiset kuvat Helsingin
ytimestä ennustuksia tulevista tapahtumista?
Samaan aikaan 90-luvun laman aikana huikeita voittoja tehnyt
entinen pankkimies Vainonen joutuu kohtaamaan pahimmat painajaisensa. Vainosen
taannoiset liikekumppanit alkavat joutua väkivaltaisen kuoleman uhreiksi hyvin
mielikuvituksellisin tavoin. Kuka on kaupungilla mustalla moottoripyörällä ajeleva
siivin koristeltuun kypärään sonnustautunut Varjomies?
Reinikan ehdotuksesta poliisi palkkaa etsivätoimisto
Kihara&Kaljun selvittämään Arnon tapausta ja penkomaan lähihistoriaa.
Kaksikkoa ei esitellä lukijalle senkään vertaa kuin Reinikkaa, mutta vähitellen
paloja alkaa kertyä niin paljon, että sain pääteltyä Kiharan
maahanmuuttajataustaiseksi sinkkunaiseksi. Kalju taas on toimiston miespuolinen
osakas, joka lisätienestiä haaliessaan ajaa öisin taksia Helsingin kaduilla.
Helena Pilkkeen arvion perusteella Ekholmin esikoisdekkarin
juoni on melkoisen vauhdikas ja moniaalle rönsyäväkin. Tähtisilmä on hallitumpi (sivujakin näyttää olevan melkein sata
vähemmän) mutta juonenkehittelyltään vähintäänkin yhtä mielenkiintoinen kuin
edeltäjänsä. Toimintaakin on, mutta ihailtavan kompaktissa muodossa. Paikoin
tapahtumat ovat tosin sen verran viitteellisiä, että lukija joutuu
pinnistelemään pysyäkseen tahdissa mukana, mikä ei suinkaan ole moite.
Parasta antia Tähtisilmässä
ovat kuitenkin persoonallisesti käytetty kuvakieli ja paikoin aforistisiksi
hiotut lauseet, huumori ja kulttuuriset viittaukset sekä sivaltava
yhteiskuntakritiikki. Pieneltä näyttävä kirja pitää sisällään monitasoisen
teoksen, jossa riittää kuorittavaa pariksikin lukukerraksi, eikä välttämättä
siltikään ole tavoittanut kuin osan kaikesta tarjolla olevista nyansseista.
Ainakin minä koin oman yleistietämykseni monin paikoin laihanlaiseksi, mutta
viittauksen tunnistaessani tunsin aina onnistumisen ja oivalluksen riemua. Mielenkiintoinen
ja virkistävän erilainen dekkari!
Kriitikot ovat
kirjallisuuden lahottajabakteereja. Tarpeellisia ainakin omasta mielestään.
Kai Ekholm:
Tähtisilmä
Atena. 208 s.
Vuoden johtolanka 2017 -ehdokas.
Hah Kirsi -- Ekholm on henkilökohtaisesti liian tuttu että olisin vielä saanut aikaiseksi tarttua hänen dekkareihinsa :). Se ensimmäisen ilmeisesti nappasin keväällä mukaan kirjaston kierrätyshyllystä, mutta se on lojunut toistaiseksi lukemattomien lukemattomien joukossa. Nyt sait minut innostumaan, jahka pääsen kotiin täältä Turkista...
VastaaPoista