Kari Hanhisuanto: Pelkopeli

Kemiläinen kirjailija Kari Hanhisuanto on minulle uusi tuttavuus, vaikka olen tainnut kirjoittajan jonkin novellin Joulukalenterista lukaista. Netti tietää kertoa, että Hanhisuanto on julkaissut jo useita romaaneja ja että osa niistä on dekkareita. Kustantamoina ovat toimineet Myllylahti ja Nordbooks, mutta uusin Pelkopeli on Reunan teos. Tehty työ on kantanut hedelmää, sillä teksti luistaa ja juonikin melkein.

Minulle Pelkopelistä tulivat mieleen monet pohjoismaalaiset sarjamurhaajaromaanit, jotka ovat suurta huutoa. Ei tämä niille juurikaan häviä. Olen viimeksi kuunnellut Lars Keplereitä, ja Pelkopelissä on paljon samoja aineksia. Pääpahis on syvästi sairas psykopaatti/jakautunut persoona ja hän tekee sairaita tekoja toinen toisensa perään. Motiivi ei ole olennaista vaan toiminta. Lukijan mielenkiinto vangitaan kauheilla murhilla ja ruumiiden näyttävillä esillepanoilla. Poliisi on aina pari askelta jäljessä ja tuntee olevansa voimaton ylivertaisen nerokkaan murhaajan rinnalla, mutta sitkeä työ tuottaa lopulta tulosta. Sitä ennen ruumisvirta vaikuttaa pysäyttämättömältä. Kukaan ei ole turvassa.

Yhtä hyvin psykopaatti sarjamurhaaja voi riehua Suomen Kemissä kuin Ruotsissa tai Norjassakin. Paikallisväriä Hanhisuanto on saanut mukavasti Pelkopeliin mukaan, ja kemiläisille tai muuten paikat tunteville tarinassa on sitä myöden vielä lisätaso tarjolla. Kemin kaupungin taideteokset kun saavat uutta maustetta niihin ripustetuista nälkiinnytetyistä ruumiista…

Kemissä nimittäin riehuu vuosien ajan itseään Timoriksi kutsuva sarjamurhaaja, joka kaappaa uhrinsa ja sulkee heidät kuukausiksi, jopa vuosiksi talonsa kellariin rakennettuihin selleihin hitaasti kuolemaan. Kun aika koittaa, Timor lopulta surmaa uhrinsa ja ripustaa heidät näytteille kuin taideteokset. Timor ajatteleekin olevansa taiteilija ja ruumiiden taideteostensa materiaalia.

Herättääkseen vastustajansa eli Kemin poliisin ja erityisesti komisario Ari Remeksen mielenkiinnon Timor on lähettänyt poliisille postia jo ennen ensimmäistä murhaa. Pelikortissa, jonka kuva-aiheena on jokeri, on verinen sormenjälki. Jälkikäteen käy ilmi, että jälki kuuluu ensimmäiselle uhrille. Pikaisesti poliisi tekee johtopäätöksen, että murhat liittyvät jotenkin Veikkauksen Jokeri-arvontoihin. Mutta miten?

Timor haluaa paitsi toteuttaa pakkomiellettään taideteoksistaan myös saada kemiläiset joukkopelon valtaan ja saada ihailua. Katalasti poliisi kuitenkin onnistuu vaientamaan median, eikä kaivattua huomiota tule. Niinpä Timor muuttaa toimintakaavaansa ja sieppaa näyttävästi paikallisesti (ja valtakunnallisestikin) tunnetun Ylen radiotoimittajan Jari Vesan.

Läheisimmäksi lukijalle Timorin uhreista tulee kuitenkin Farah, Kemissä asuva nuori maahanmuuttajanainen, jonka elämää päästään kurkistamaan jo ennen sieppausta ja sen aikana. Myös Timor alkaa tuntea kummallista vetoa juuri tähän uhriinsa. Selviääkö Farah vuosien vankeudesta? Ehtiikö poliisi selvittää Timorin arvoituksen ajoissa Farahin ja Jari Vesan osalta?

Hanhisuanto selviää juonenkuljetuksessa ensimmäiset kolme neljännestä kirjasta hienosti, mutta sitten jännite minusta löystyy jopa kohtalokkaasti. Ei ole enää mitään uutta vauhdikasta juonenkäännettä kuten esikuvissa eikä loppurytinöihin varsinaisesti päästä ollenkaan, vaikka loppuun vielä muutama yllätyskin on saatu sommiteltua. Muutama johtolanka taitaa jäädä roikkumaan ja osa johtamaan tahattomasti harhaan. Seassa on turhan paljon teennäistä ainesta, kuten poliisien 'aistima' pahuuden tunnelma kaupungissa sekä todella omituinen pakkomielle Jokeri-arvonnasta, jonka poliisit keksivät yllättävän helposti ja uskovat vielä itseään! Lukijalle tämä pakkomielle sen sijaan ei avaudu yrityksistä huolimatta.

Toimittaja Jari Vesan lisäksi kirjassa vilahtaa pariin otteeseen myös kemiläinen kirjailija Kari Hanhisuanto, joka on kirjoittamassa dekkaria. Oikeiden ihmisten käyttäminen näin suoraan vaikuttaa hieman erikoiselta ratkaisulta. Kirjailijan oman osuuden vielä ymmärtää jonkinlaiseksi kirjalliseksi silmäniskuksi lukijalle, mutta Vesan osuus jää oudommaksi.

Ylipäätään siis positiivinen yllätys suomalaiseksi sarjamurhaajatoimintatrilleriksi!

Kari Hanhisuanto: Pelkopeli

Reuna 2016. 344 s.

Vuoden johtolanka 2017 -ehdokas.