Psykopatologinen epidemia, Vanhan Vaasan kirkkorauniot
maanalaisine käytävineen, paikallinen legenda itkevästä ja kuiskaavasta tytön
haamusta, Vaasan palo, perhoset muodonmuutoksen symboleina, salaperäiset
uskonnolliset lahkot uhrimenoineen.
Kaikesta tästä materiaalista Marko Hautala, Suomen Stephen
Kingiksikin tituleerattu kauhugenreen vahvasti kallellaan oleva vaasalaiskirjailija,
on koonnut tiheätunnelmaisen kauhuromaanin Kuiskaava
tyttö. Kyseessä on tekijänsä kuudes romaani, ja hänen aiemmasta
tuotannostaan olen lukenut muutama vuosi sitten Unikoira-nimisen teoksen.
Sen imuun en ole aivan päässyt, mutta lieneekö syynä tieteisfiktion osuuden
karsiminen vai paikallisen mytologian korostuminen, että Kuiskaava tyttö kyllä imaisi pelottavaan maailmaansa.
Kuiskaavan tytön
kannen varoitus ”Lue omalla vastuullasi” saa painavuutta romaanin tarinasta. Yksi
teoksen keskeisistä ideoista on nimittäin psykopatologiseksi epidemiaksi
kutsuttu ilmiö, jossa psyykkiset oireet, kuten hallusinaatioiksi tulkitsemani
kuiskausten kuulemiset ja korvakäytävän ankara kutiaminen, tarttuvat henkilöltä
toiselle. Tartunnan saa, jos keskustelee oireista niistä kärsivän henkilön
kanssa tai lukee aihetta käsittelevää tekstiä, kuten päiväkirjamerkintöjä tai
kirjeitä. Jos siis alat kirjan luettuasi nähdä epätavallisen paljon yöperhosia
tai kuulla kuiskintaa vasemman korvasi viereltä, olet voinut saada tartunnan.
Tapahtumat käynnistyvät Helsingissä, kun yksityisen
psykoterapiakeskus Säteen terapeutti Mäkilä murhataan työpaikallaan. Työkaveri
Anton saa vinkin, että Mäkilä on jättänyt hänelle ennen kuolemaansa punaisen
kansion, johon Antonin tulee tutustua, jos Mäkilän käy huonosti. Kenet Mäkilä
on päästänyt vastaanotolle tappamaan hänet? Pian Anton suuntaa Vaasaan, mistä
Mäkilä on vuotta aiemmin joutunut lähtemään muualle töihin. Entisen työpaikan
sihteeri välittää Antonille lisää materiaalia Mäkilältä.
Vaasassa opiskelee myös Antonin tytär Iida, jota hän ei ole
tavannut yli kymmeneen vuoteen. Antonin kauhistukseksi Iidan nimi putkahtaa esiin
Mäkilän aineistosta, jossa hän kuvailee tutkimiaan tapauksia. Niissä nuoret
naiset kärsivät identtisistä psyykkisistä oireista, joissa potilas kuulee
vasemman korvansa vierestä tauotonta puhetta, kuiskintaa, joka vähitellen tekee
potilaan hulluksi.
Vanhan Vaasan kirkonraunioilla alkaa tapahtua pelottavia asioita, ja mitä enemmän Anton Vaasassa koettaa selvittä Iidan olinpaikkaa ja Mäkilän muistiinpanoihin liittyviä yksityiskohtia, sitä uhkaavammaksi tunnelma muuttuu. Lopulta Anton joutuu itsekin kamppailemaan hengestään paikassa, jonka olemassaolosta liikkuu kiistanalaisia tietoja.
Kuten olen aikoinani Unikoirasta kirjoittanut, Hautalalla on tässäkin teoksessa paljon erilaisia aineksia. Nyt ne pysyvät mielestäni paremmin hallinnassa ja kokonaisuudesta muodostuu johdonmukaisempi. Teoksen sisäinen maailma on ehyt ja uskottava sekä ennen kaikkea kiinnostava. Hautala myös lisää kierroksia maltillisesti ja tihentää kauhutunnelmaa taitavasti lukijaa manipuloiden. Lukija on nimittäin juuri aavistuksen edellä Antonia ja joutuu henkeään pidätellen seuraamaan, miten tämä astelee ansoihin pahaa liian lievästi aavistellen.
Vanhan Vaasan kirkonraunioilla alkaa tapahtua pelottavia asioita, ja mitä enemmän Anton Vaasassa koettaa selvittä Iidan olinpaikkaa ja Mäkilän muistiinpanoihin liittyviä yksityiskohtia, sitä uhkaavammaksi tunnelma muuttuu. Lopulta Anton joutuu itsekin kamppailemaan hengestään paikassa, jonka olemassaolosta liikkuu kiistanalaisia tietoja.
Kuten olen aikoinani Unikoirasta kirjoittanut, Hautalalla on tässäkin teoksessa paljon erilaisia aineksia. Nyt ne pysyvät mielestäni paremmin hallinnassa ja kokonaisuudesta muodostuu johdonmukaisempi. Teoksen sisäinen maailma on ehyt ja uskottava sekä ennen kaikkea kiinnostava. Hautala myös lisää kierroksia maltillisesti ja tihentää kauhutunnelmaa taitavasti lukijaa manipuloiden. Lukija on nimittäin juuri aavistuksen edellä Antonia ja joutuu henkeään pidätellen seuraamaan, miten tämä astelee ansoihin pahaa liian lievästi aavistellen.
Marko Hautala:
Kuiskaava tyttö
Tammi 2016. 255 s.
Tammi 2016. 255 s.
Vuoden johtolanka 2017 -ehdokas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti