Jari Järvelä: Se ken tulee viimeiseksi

Tuoreimmassa Parnassossa (4/2017) kirjailija Jari Järvelä avautuu perusteellisesti otsikkonaan Miten minusta tuli trilleristi? ja paljastaa, että oli jo lyömässä tosissaan pensselit santaan, kun CrimeTime-osuuskuntakustantamosta otettiin yhteyttä ja pyydettiin kokeilemaan dekkarin kirjoittamista.  Loppu onkin suomalaista dekkarihistoriaa, sillä jo puhelun aikana kirjailijan mieli alkoi punoa juonta sittemmin ilmestyneeseen esikoisdekkariin Tyttö ja pommi. Samainen teos palkittiin Vuoden esikoisdekkari -kunniakirjalla ja sai vielä kaksi jatko-osaakin (Tyttö ja rotta, Tyttö ja seinä). Idea ei ihan kantanut trilogian viimeiseen osaan asti, mutta antoi aihetta odottaa tekijältä lisää oivallisia dekkareita.

Pari viikkoa sitten ilmestynyt Järvelän neljäs trilleri Se ken tulee viimeiseksi palkitsee odotuksen vallan upeasti!

”Jari Järvelän romaani Se ken tulee viimeiseksi on hykerryttävä yhdistelmä Agatha Christien dekkaria Eikä yksikään pelastunutja James Dickeyn Syvää jokea.”

Näin luonnehtii kustantaja teosta verkkosivuillaan ja kirjan takakannessa, eikä ole lainkaan väärässä. Lisäksi mukana on vielä ainakin mitallinen Idän pikajunaa ja reilu hyppysellinen Nälkäpelin kaltaista selviytymiskamppailua. Selvistä vaikutteista ja viittauksista huolimatta kyse ei ole mistään plagiaatista, kaukana siitä! Esikuvia toki on, mutta niitä käytetään raikkaasti ja arvostaen oman tarinan pohjamateriaalina.

Se ken tulee viimeiseksi (SKTV) on virkistävän erilainen trilleri monella tapaa. Parnasson artikkelissa Järvelä kertoo omiksi vahvuuksikseen trilleristinä elävän kielen ja keskivertoa rikkaamman henkilökuvauksen.  Järvelä on oikeassa. SKTV on jo lähtöasetelmaltaan kunnianhimoinen ainakin, mitä henkilökuvaukseen tulee. Keskiössä on peräti kymmenen henkilön joukko. Vaikka ryhmä alkaa nopeasti harveta, on siinä silti tekemistä. Järvelän kymmenikkö on monin verroin Christien sakkia moniulotteisempi. Itse lisäisin Järvelän vahvuuksiin vielä oivallisen miljöökuvauksen sekä trilleristille elintärkeän tihentämisen taidon.

Taannoisessa Dekkarifestivaalissa Järvelä kertoi kirjansa synnystä. Ajatus Korsikan halki vievälle Euroopan vaativimmalle vaellusreitille GR20:lle sijoitetusta trilleristä alkoi muhia vähitellen pohjanaan kirjailijan ja tämän pojan omat vaelluskokemukset muutaman vuoden takaa. Lähes olemattomasta vaelluskokemuksesta ja puutteellisista varusteista huolimatta kaksikko selvitti pahamaineisen reitin, mutta kokemus oli niin mieleenpainuva, että monet yksityiskohdat matkan varrelta ovat syöpyneet lähtemättömästi kirjailijan mieleen. Paahtava kuumuus, jäätävät yöt, hengenvaarallinen maasto ja vihamieliset paikalliset vendettoineen maustavat tunnelmaa myös kirjassa. Myös monet vaellustovereista ovat olleet kirjan värikkään henkilökaartin elävinä esikuvina.

Kammottavalta GR20-reitti tosiaan SKTV:ssa vaikuttaa! Kirjan luettuani en mistään hinnasta suostuisi edes harkitsemaan kyseistä urotekoa, ja koko Korsika alkaa tuntua riskimatkakohteelta. Mutta SKTV:n kymmeniköllä ei olekaan mitään menetettävää.

Suomalainen julkkismiljardööri herra Pohjoinen, jonka brändiin kuuluu tarina itsensä voittamisesta kyseisellä reitillä ja sen jälkeen omaisuuden kokoamisesta siellä opitun nojalla, on järjestänyt ennenkuulumattoman kilpailun. Reitin tietyin ehdoin suorittavat saavat maalissa jaettavakseen miljoona euroa. Mitä harvempi siis pääsee perille, sitä suurempi on kunkin potti.

Lähtöasetelma on siten jo itsessään monin tavoin uhkaava. Lukija saa nopeasti selville, että kilpailuun on valikoitunut henkilöitä, jotka ovat kukin tavallaan oman elämänsä antisankareita. Rahalla olisi totisesti käyttöä jokaisella. Motiivi on siis kaikilla vahva, kun matka on alussa. Tunnelma alkaa sähköistyä, kun ryhmästä alkaa pudota ja jopa kuolla jäseniä nopeaan tahtiin. Kuolleita ei kuitenkaan ole aikaa jäädä suremaan, vaan matkaa on jatkettava. Pian käy ilmeiseksi, että kuolemat eivät ole luonnollisia. Kuka harventaa joukkoa? Kenen rahantarve on niin suuri, että on valmis häikäilemättä tappamaan vaellustovereitaan oman osuutensa kasvattamiseksi? Mitä oikein on kaiken takana? Kuka selviytyy maaliin vai selviytyykö kukaan? Mainio suljetun huoneen arvoitus avoimen taivaan alla!

Järvelä kertoi Dekkarifestivaalissa, ettei hänkään tiennyt loppuratkaisua kirjoittamista aloittaessaan. Se siis oli tavallaan yllätys kirjailijallekin, joten eipä ihme, että lukija tuntee olevansa melkoisessa pyörityksessä mukana. Oivallista jännitystä!

Jari Järvelä: Se ken tulee viimeiseksi
Tammi 2017. 270 s.

Arvostelukappale.

Kannen on suunnitellut Markko Taina. Etukansi on ehkä turhankin tavanomainen, mutta ihastuin ikihyväksi takakanteen. Korsikan saareen on merkitty kohokuviona GR20-vaellusreitti. Hieno yksityiskohta!