Tuoreimmassa Parnassossa (4/2017) kirjailija Jari Järvelä avautuu perusteellisesti
otsikkonaan Miten minusta tuli
trilleristi? ja paljastaa, että oli jo lyömässä tosissaan pensselit
santaan, kun CrimeTime-osuuskuntakustantamosta otettiin yhteyttä ja pyydettiin
kokeilemaan dekkarin kirjoittamista.
Loppu onkin suomalaista dekkarihistoriaa, sillä jo puhelun aikana
kirjailijan mieli alkoi punoa juonta sittemmin ilmestyneeseen esikoisdekkariin Tyttö ja pommi. Samainen teos palkittiin Vuoden esikoisdekkari
-kunniakirjalla ja sai vielä kaksi jatko-osaakin (Tyttö ja rotta, Tyttö ja seinä). Idea ei ihan kantanut trilogian viimeiseen osaan asti, mutta
antoi aihetta odottaa tekijältä lisää oivallisia dekkareita.
Pari viikkoa sitten ilmestynyt Järvelän neljäs trilleri Se ken tulee viimeiseksi palkitsee
odotuksen vallan upeasti!
”Jari Järvelän
romaani Se ken tulee viimeiseksi on hykerryttävä yhdistelmä
Agatha Christien dekkaria Eikä yksikään pelastunutja James
Dickeyn Syvää jokea.”
Näin luonnehtii kustantaja teosta verkkosivuillaan ja kirjan
takakannessa, eikä ole lainkaan väärässä. Lisäksi mukana on vielä ainakin mitallinen
Idän pikajunaa ja reilu hyppysellinen Nälkäpelin kaltaista
selviytymiskamppailua. Selvistä vaikutteista ja viittauksista huolimatta kyse
ei ole mistään plagiaatista, kaukana siitä! Esikuvia toki on, mutta niitä
käytetään raikkaasti ja arvostaen oman tarinan pohjamateriaalina.
Se ken tulee viimeiseksi (SKTV) on virkistävän erilainen trilleri monella tapaa. Parnasson artikkelissa Järvelä kertoo omiksi vahvuuksikseen trilleristinä elävän kielen ja keskivertoa rikkaamman henkilökuvauksen. Järvelä on oikeassa. SKTV on jo lähtöasetelmaltaan kunnianhimoinen ainakin, mitä henkilökuvaukseen tulee. Keskiössä on peräti kymmenen henkilön joukko. Vaikka ryhmä alkaa nopeasti harveta, on siinä silti tekemistä. Järvelän kymmenikkö on monin verroin Christien sakkia moniulotteisempi. Itse lisäisin Järvelän vahvuuksiin vielä oivallisen miljöökuvauksen sekä trilleristille elintärkeän tihentämisen taidon.
Se ken tulee viimeiseksi (SKTV) on virkistävän erilainen trilleri monella tapaa. Parnasson artikkelissa Järvelä kertoo omiksi vahvuuksikseen trilleristinä elävän kielen ja keskivertoa rikkaamman henkilökuvauksen. Järvelä on oikeassa. SKTV on jo lähtöasetelmaltaan kunnianhimoinen ainakin, mitä henkilökuvaukseen tulee. Keskiössä on peräti kymmenen henkilön joukko. Vaikka ryhmä alkaa nopeasti harveta, on siinä silti tekemistä. Järvelän kymmenikkö on monin verroin Christien sakkia moniulotteisempi. Itse lisäisin Järvelän vahvuuksiin vielä oivallisen miljöökuvauksen sekä trilleristille elintärkeän tihentämisen taidon.
Taannoisessa Dekkarifestivaalissa Järvelä kertoi kirjansa
synnystä. Ajatus Korsikan halki vievälle Euroopan vaativimmalle vaellusreitille
GR20:lle sijoitetusta trilleristä alkoi muhia vähitellen pohjanaan kirjailijan
ja tämän pojan omat vaelluskokemukset muutaman vuoden takaa. Lähes
olemattomasta vaelluskokemuksesta ja puutteellisista varusteista huolimatta
kaksikko selvitti pahamaineisen reitin, mutta kokemus oli niin mieleenpainuva,
että monet yksityiskohdat matkan varrelta ovat syöpyneet lähtemättömästi
kirjailijan mieleen. Paahtava kuumuus, jäätävät yöt, hengenvaarallinen maasto
ja vihamieliset paikalliset vendettoineen maustavat tunnelmaa myös kirjassa. Myös
monet vaellustovereista ovat olleet kirjan värikkään henkilökaartin elävinä
esikuvina.
Kammottavalta GR20-reitti tosiaan SKTV:ssa vaikuttaa! Kirjan
luettuani en mistään hinnasta suostuisi edes harkitsemaan kyseistä urotekoa, ja
koko Korsika alkaa tuntua riskimatkakohteelta. Mutta SKTV:n kymmeniköllä ei olekaan
mitään menetettävää.
Suomalainen julkkismiljardööri herra Pohjoinen, jonka
brändiin kuuluu tarina itsensä voittamisesta kyseisellä reitillä ja sen jälkeen
omaisuuden kokoamisesta siellä opitun nojalla, on järjestänyt
ennenkuulumattoman kilpailun. Reitin tietyin ehdoin suorittavat saavat maalissa
jaettavakseen miljoona euroa. Mitä harvempi siis pääsee perille, sitä suurempi
on kunkin potti.
Lähtöasetelma on siten jo itsessään monin tavoin uhkaava.
Lukija saa nopeasti selville, että kilpailuun on valikoitunut henkilöitä, jotka
ovat kukin tavallaan oman elämänsä antisankareita. Rahalla olisi totisesti käyttöä
jokaisella. Motiivi on siis kaikilla vahva, kun matka on alussa. Tunnelma alkaa
sähköistyä, kun ryhmästä alkaa pudota ja jopa kuolla jäseniä nopeaan tahtiin. Kuolleita ei
kuitenkaan ole aikaa jäädä suremaan, vaan matkaa on jatkettava. Pian käy
ilmeiseksi, että kuolemat eivät ole luonnollisia. Kuka harventaa joukkoa? Kenen
rahantarve on niin suuri, että on valmis häikäilemättä tappamaan vaellustovereitaan oman
osuutensa kasvattamiseksi? Mitä oikein on kaiken takana? Kuka selviytyy maaliin
vai selviytyykö kukaan? Mainio suljetun huoneen arvoitus avoimen taivaan alla!
Järvelä kertoi Dekkarifestivaalissa, ettei hänkään tiennyt
loppuratkaisua kirjoittamista aloittaessaan. Se siis oli tavallaan yllätys
kirjailijallekin, joten eipä ihme, että lukija tuntee olevansa melkoisessa
pyörityksessä mukana. Oivallista jännitystä!
Jari Järvelä: Se ken
tulee viimeiseksi
Tammi 2017. 270 s.
Arvostelukappale.
Tammi 2017. 270 s.
Arvostelukappale.
Kannen on suunnitellut Markko Taina. Etukansi on ehkä turhankin tavanomainen, mutta ihastuin ikihyväksi takakanteen. Korsikan saareen on merkitty kohokuviona GR20-vaellusreitti. Hieno yksityiskohta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti