Jukka Behm: Viallinen valkaisuvoide

Eläköitymisensä jälkeen Englannista Intian Puneen paluumuuttanut insinööri Patil viettää mukavan leppoisaa elämää vaimonsa, äitinsä ja palveluskuntansa kanssa. Tontilla sijaitsevassa sivurakennuksessa sijaitsee herra Patilin polkupyöräkorjaamo, jossa teenjuonnin ohella välillä myös korjataan polkupyöriä. Korjaamo on Patilille oikeasti vain keino rentoutua ja saada aikansa mukavasti kulumaan. Lisäksi hän mieluusti ratkoo arkipäivän arvoituksia, joita pulpahtelee pintaan tasaiseen tahtiin.

Patilien siivooja  Anya Hublin kasvot saavat ikäviä palovammoja, kun hän aviomiehensä painostamana koettaa vaalentaa kauniiden kasvojensa ihoa tarkoitukseen mainostetulla voiteella. Aviomiehen ajatus on, että kaunis vaimo saisi vaaleaihoisempana varmasti rahakkaita mainossopimuksia, kenties jopa elokuvarooleja. Kun kasvot sitten menevät piloille, on aviomies raivoissaan: voiteen myyjä on saatava vastuuseen! Herra Patilia tapaus alkaa oitis askarruttaa, ja lääkittyään selvästi tuskaisen siivoojansa ja passitettuaan tämän sairauslomalle Patil alkaakin selvittää voiteen alkuperää.

Paljon kimurantimmalta ongelmalta vaikuttaakin sitten se, kuka kumma kirjoittaa avunpyyntöviestejä herra Patilin aamulehden sivuille. Osoittautuukin jo varsinaiseksi manööveriksi selvittää, mistä talon lehdet oikein tulevat. Portinvartijaksi palkkautuneesta vanhasta Panji Kaneshasta ei tahdo saada totuutta irti hohtimillakaan, ja Patilin on turvauduttava oveluuteen.Viestien alkuperän selvittyä Patililla on äkkiä käsissään kadonneen palvelijattaren tapaus. Onko nuori nainen murhattu vai onko hän lähtenyt omasta halustaan palveluspaikastaan?

Kuulostaako yllä kuvattu suomalaiselta dekkarilta? Tai edes suomalaiselta soft crime -dekkarilta? Eikö? Omituista, sillä sen on kirjoittanut supisuomalainen Jukka Behm ja kyseessä on toinen osa Herra Patil ratkaisee -sarjaa eli Viallinen valkaisuvoide. Teoksen nimeksi olisi sopinut paremmin ”Kadonneen palvelijattaren tapaus”, mutta sellainen on jo ilmestynyt Tarquin Hallin Vish Puri -sarjassa. ”Viallinen valkaisuvoide” -nimi on harmillisen epähoukutteleva ja vei ainakin minun ennakkoajatukseni aivan väärille urille.

Behm asuu nykyään Kouvolassa, mutta on työnsä takia matkustanut paljon muun muassa Intiassa, joten paikallisväri lienee aitoa. Tällaiselle Intiassa päinkään koskaan käymättömälle ainakin miljöö upposi vaivatta kaikkine makuineen ja hajuineen päivineen. Patilin vaimo on loistava kokki, ja Patil taas itse melkoinen herkkusuu, joten vesi herahtaa lukijan kielelle moneen kertaan.

Kirjoittamisen ammattilaisen tekstiä on ilo lukea. Suomen kieli soljuu vaivattomasti, eikä muutenkaan ole napistavaa tyylistä tai taitosta. Tarinat etenevät verkkaiseen tahtiin, joka tuo hakematta mieleen Mma Ramotswe -sarjan. Kansainväliset esikuvat ovat siis hyvin hallinnassa, ja tähän alagenreen herra Patil oransseine polkupyörineen sujahtaa vaivatta. Kuitenkaan en malttanut olla kirjan äärellä pohtimatta, miksi se on kirjoitettu. Onko idea kyllin omaperäinen kantaakseen? Sarjan ensimmäisen osan Lahjoja norsujumalalle julkaisi vuonna 2013 Tammi, ja tämän Viallisen valkaisuvoiteen taas on julkaissut paljon pienempi Reuna.

Jukka Behm: Viallinen valkaisuvoide
Reuna 2016. 256 s.

Vuoden johtolanka 2017 -ehdokas.