Vuoden 1987 kesällä helsinkiläisellä rippileirillä poika ja tyttö rakastuvat. Vahinko vain, että moni muukin poika leirillä menettää sydämensä samalle tytölle, vaikkei sitä paljastakaan. Mutta kenen rinnassa polttaa mustasukkaisuuden musta tuli niin raivoisana, että hän tilaisuuden tullen hukuttaa Lassi Aarrevaaran kesäyössä Vuosaaren rantaveteen konfirmaation kynnyksellä? Poliisilla ei ole kuulusteluistaan huolimatta epäiltyä, eikä edes vedenpitävää näyttöä väkivallasta. Mutta joku on kuitenkin nähnyt jotain.
Kaksikymmentä kahdeksan vuotta myöhemmin ulkomailla
menestynyt mutta visusti julkisuutta vältellyt vuosaarelainen Karl Bellman eli
Kalle Kelloniemi palaa vaivihkaa isovanhempiensa mökille. Seuraavana aamuna
hänet löydetään rannasta kuolleena, hukutettuna.
Bellmanin murhan saa tutkittavakseen rikosylikonstaapeli
Markku Isaksson ryhmineen, johon muuten kuuluu hänen tuore avopuolisonsa Nina
Markkanen. Johtolankoja tuntuu olevan tuskastuttavan vähän, mutta kun
Aarrevaaran tapaus sekä samalta rippileiriltä vielä kolmannenkin henkilön
epäilyttävä kuolema nousevat tutkinnassa esiin, alkavat hälytyskellot
Isakssonin päässä kalkattaa kuuluvasti. Lähes kolmenkymmenen vuoden takaisen
leirin osanottajien jäljittäminen osoittautuu kimurantiksi tehtäväksi, ja lisää
omituisuuksia nousee pintaan.
Jotenkin kuvioon liittyy myös Syyrian piiritetyssä Homsin
kaupungissa panttivangiksi joutunut mies, joka vankeudessa kehittelee
Sydämenmurskajaisiksi nimeämänsä pelin. Sen ideana on kehitellä erilaisia
ratkaisumalleja arvoitukseen ja sulkea yksi kerrallaan mahdottomat vaihtoehdot
pois.
Joku myös julkaisee kulttimaineeseen noussutta mutta
suppealevikkiseksi jäänyttä Sydän-sarjaksi ristittyä romaanisarjaa, jossa
jatkuvana juonilinjana kulkee aikoinaan selvittämättömäksi jäänyt nuoren pojan
hukuttamismurha. Lisämausteena on joukko uusia rikoksia runsaalla
intohimoisella rakkaudella höystettynä.
Markus Ahonen on
tällä hetkellä Irlannissa asuva vapaa toimittaja ja kirjailija. Hän on
monipuolisella kirjallisella urallaan kirjoittanut niin tv-käsikirjoituksia,
novelleja, lastenkirjoja kuin dekkareitakin. Markku Isaksson -sarjan neljäs osa
Sydämenmurskajaiset ilmestyi vuonna
2016 WSOY:n julkaisemana. Aiemmat osat ovat ilmestyneet jokainen eri
kustantajan julkaisemina ja kolmas osa e-kirjana itsepalvelujulkaisuna. WSOY on
ostanut julkaisuoikeudet kaikkiin sarjan osiin ja julkaissut kolme ensimmäistä
osaa omien sanojensa mukaan ’paranneltuina pokkareina’.
Ahosen romaaneja on kehuttu tarkasta Helsinki-kuvauksesta ja
pohjoismaisen dekkariperinteen mukaisista vauhdikkaista käänteistä, mitä
jälkimmäisellä sitten tarkoitetaankin. Sydämenmurskajaisissakin
liikutaan pääosin Helsingissä, ja vaikka itse Helsinkiä tunnen hyvin vähän,
voin allekirjoittaa Helsinki-osuuden tarkkuudesta annetut kehut. Lisäksi
juonirihmasto poikkeaa pariin otteeseen myös Ahoselle tutuissa Irlannin
maisemissa, eivätkä Syyrian sotatantereetkaan taida tekijälle täysin
tuntemattomia olla.
Miljöön kuvaus siis on kohdillaan. Juonen osalta olen nuivempi. Aineksia on koossa melkoinen määrä, eivätkä kaikki pallot oikein tunnu pysyvän ilmassa. Lukijaa hämätään käyttämällä osasta henkilöistä vain nimityksiä ’murhaaja’ ja ’mies’ tai pelkkää persoonapronominia, ja kun epäiltyjä ja heidän kintereillään olevia uhkaajia tuntuu olevan lukuisia, on lukijan mahdotonta tai ainakin vaikeaa pysytellä perässä. Myös ajatus siitä, että murhaaja lopulta saadaan selville vain pudottamalla eli käytännössä tappamalla joukosta vähemmän mahdolliset yksi kerrallaan on melkoisen korkealentoinen. Jälleen siis törmään peruskysymykseen siitä, kuinka uskottava dekkarin pitää olla. Vastaus on, että juonen pitää olla niin koukuttava, ettei uskottavuuskysymystä tule lukiessaan edes muistaneeksi. Teoksen sisäisessä maailmassa tapahtumien siis pitää olla uskottavia, ja siinä Ahonen ei Sydämenmurskajaisissa aivan onnistu.
Miljöön kuvaus siis on kohdillaan. Juonen osalta olen nuivempi. Aineksia on koossa melkoinen määrä, eivätkä kaikki pallot oikein tunnu pysyvän ilmassa. Lukijaa hämätään käyttämällä osasta henkilöistä vain nimityksiä ’murhaaja’ ja ’mies’ tai pelkkää persoonapronominia, ja kun epäiltyjä ja heidän kintereillään olevia uhkaajia tuntuu olevan lukuisia, on lukijan mahdotonta tai ainakin vaikeaa pysytellä perässä. Myös ajatus siitä, että murhaaja lopulta saadaan selville vain pudottamalla eli käytännössä tappamalla joukosta vähemmän mahdolliset yksi kerrallaan on melkoisen korkealentoinen. Jälleen siis törmään peruskysymykseen siitä, kuinka uskottava dekkarin pitää olla. Vastaus on, että juonen pitää olla niin koukuttava, ettei uskottavuuskysymystä tule lukiessaan edes muistaneeksi. Teoksen sisäisessä maailmassa tapahtumien siis pitää olla uskottavia, ja siinä Ahonen ei Sydämenmurskajaisissa aivan onnistu.
Olisin siis karsinut jonkin verran aineksia toimivuuden
parantamiseksi. Onko Homsin panttivanki -juonihaara lautapeleineen olennaisen
tärkeä? Jotain karsimalla olisi ehkä saanut myös päähenkilö Isakssoniin enemmän
ulottuvuuksia. Lisäksi toivoisin lauseisiin lisää subjekteja. Predikaatitkin
tervetulleita:
Isaksson muisteli edellissyksyä. Ruskeasävyinen kuva kiiltäväsivuisessa lehdessä. Harvinaislaatuinen lehtihaastattelu, jossa avattiin Bellmanin persoonaa ja saavutuksia ennennäkemättömällä tavalla.
Isaksson muisteli edellissyksyä. Ruskeasävyinen kuva kiiltäväsivuisessa lehdessä. Harvinaislaatuinen lehtihaastattelu, jossa avattiin Bellmanin persoonaa ja saavutuksia ennennäkemättömällä tavalla.
Markus Ahonen:
Sydämenmurskajaiset
WSOY 2016. 440 s.
WSOY 2016. 440 s.
Vuoden johtolanka 2017 -ehdokas.
Markku Isaksson -sarja:
Meduusa. Rikosromaani. Book Kari, 2006.
Palava sydän. Rikosromaani. Myllylahti, 2008.
Jäljet. Romaani rikoksista ja ihmisistä. (E-kirja). Smashwords, 2014.
Sydämenmurskajaiset. WSOY, 2016.
Palava sydän. Rikosromaani. Myllylahti, 2008.
Jäljet. Romaani rikoksista ja ihmisistä. (E-kirja). Smashwords, 2014.
Sydämenmurskajaiset. WSOY, 2016.
OLen lukenut Isaksson sarjaa kolme osaa, eli osat 1, 2 ja myös tämän 2021 ilmestyneen (mutten en siis tätä), allekirjoitan tuon saman, eli paikat on kuvattu tarkasti, mutta tuo juonipuoli itsellänikin tökkii.
VastaaPoista