Hän tarkistaa tykkäykset ja vastaa kommentteihin. On tärkeää vastata
kommentteihin, esittää jatkokysymyksiä ja kertoa hupaisia pikku anekdootteja,
saada seuraajat tuntemaan itsensä tärkeiksi ja osallisiksi. Kertokaa, mistä
haluatte kuulla lisää!
Susanne Lahden, 45, elämä on muuttunut alisteiseksi hänen
somekanavillaan kerrotulle kiiltokuvaelämälle. Koska arki on masentavan
tavallista, sitä pitää lavastaa ja tuunata näyttämään paremmalta,
kiinnostavalta, klikkejä keräävältä. Koti, Susanne itse, aviomies ja lapset
ovat materiaalia, jota voi ja pitää muokata blogien ja Instatilien sisällöksi. Koska
lapset ovat kasvaneet isoiksi ja lipsuvat pahasti Susannen kontrollista, on
saatava uusi vauva keinolla millä hyvänsä. Mutta miten kertoa ratkaisusta aviomiehelle?
Ja milloin?
Susanne saisi kohtauksen. Se ei voi nukkua ilman tulppia ja kapseleita,
ja erilaisten voiteiden levittämisestä ja korisevasta joogahengityksestä
muodostuvaa iltarituaalia. Sitten se ihmettelee, kun hänen kalunsa ei kovetu
kaikkien niiden geelien ja tahnojen huurussa.
Susannen mies Markus on ahdistunut avioliitossaan
kontrollifriikin kanssa. Tilannetta ei helpota suhde, joka on jatkunut jo
vuosia seksiin käytännöllisesti asennoituvan bisnesohjus-Paulan kanssa. Naiset
tuntuvat vaativan aina jotain sellaista, mitä vähäpuheinen mies ei osaa heille
antaa. Parempi on paeta paikalta Suomeen mökille, vaikka sää onkin aina surkea.
Sää on tosiaan surkea Tiina
Laitila Kälvemarkin romaanissa Seitsemäs
kevät. Kesät tuntuvat kadonneen lopullisesti, ja keväät ovat oikukkaita
mutta pitkiä. Ilmastonmuutos jyllää eikä ole tuonut mukanaan kuumia kesiä tänne
pohjoiseen. Kyseessä on siis johonkin epämääräiseen ja pelottavan
todentuntuiseen ja todennäköiseen lähitulevaisuuteen sijoitettu tarina.
Tilannetta taustoittaa lukujen väleihin sijoitetut säätä, ilmastoa ja
vuodenaikoja käsittelevän esseen palaset. Kuka esseen on kirjoittanut ja miksi,
saa romaanin loppupuolella selityksensä. Ennen sitä sen palaset toimivat
siltana henkilöiden ja lukujen välillä.
Seitsemäs kevät on
muodoltaan episodiromaani. Aikaisemmin novellikokoelman ja romaanin julkaissut
Laitila Kälvemark on siis tavallaan yhdistänyt nämä ja tuloksena on
nautinnollinen palapeli, katkelmallinen ja aukkoinen tarina, jota lukiessaan
saa iloita löytäessään puuttuvia palasia ja henkilöitä yhdistäviä välillä
vahvoja, välillä vähän heikompia säikeitä. Tiiviissä romaanissa on, tietysti,
seitsemän henkilöä, joista muodostuu löyhä verkosto. Maantieteellisesti
liikutaan Tukholmasta Suomeen ja Edinburghista Intiaan.
Kaikilla keskenään hyvin erilaisilla henkilöillä on omat
synkät salaisuutensa. Oikeista, tärkeistä asioista puhuminen on vaikeaa, jollei
peräti mahdotonta. Salailu ja paljastumisen pelko johtavat usein suuriin ja
lopullisiin menetyksiin tai muunlaisiin
ihmissuhdekatastrofeihin. Käykö
henkilöille lopulta hyvin vai huonosti, jää pitkälti lukijan pääteltäväksi ja
päätettäväksi. Kukaan ei kuitenkaan jätä lukijaa kylmäksi, vaikka heistä kenestäkään
pientä intialaista Sani-poikaa lukuun ottamatta on vaikea pitää.
Tiiviin romaanin teemat ja tarinat kurkottelevat moniin
suuntiin. Mitä seurauksia on länsimaisen ihmisen rajattomalla ahneudella? Kuinka
yksin voi olla parisuhteessa ja perheessä? Miksi on niin vaikeaa puhua
lähimmilleenkään oikeasti tärkeistä asioista?
Luin kirjan lyhyehkön ajan sisällä kahteen kertaan, ensin kesällä ja sitten uudelleen, kun se valittiin yhdeksi Botnia-palkinnon lyhytlistan teoksista. Teos kestää tämän mainiosti, ja kun jo tiesi, miten eri henkilöt liittyvät yhteen, huomasi helpommin siitä kertovat vihjeetkin.
Luin kirjan lyhyehkön ajan sisällä kahteen kertaan, ensin kesällä ja sitten uudelleen, kun se valittiin yhdeksi Botnia-palkinnon lyhytlistan teoksista. Teos kestää tämän mainiosti, ja kun jo tiesi, miten eri henkilöt liittyvät yhteen, huomasi helpommin siitä kertovat vihjeetkin.
Tiina Laitila
Kälvemark: Seitsemäs kevät
WSOY 2017. 178 s.
WSOY 2017. 178 s.
Botnia-lyhytlista 2017.
Minusta vaikuttaa, että romaanin rakenne on hyvin samantyyppinen kuin Emma Puikkosen Eurooppalaiset unissa, joka oli viime vuoden Finlandia-ehdokas. Siinä ei verkosto ulotu Intiaan asti, vaan pysyttäytyy Euroopassa. Oli minun suosikkini ja on edelleen...
VastaaPoistaRakenneidea ei tosiaan ole ainutlaatuinen, mutta Laitila Kälvemarkin käsittelyssä oivallinen. Puikkosen teos on lukematta mutta (hirmuisen pitkällä) lukulistallani. Näemmä ei turhaan :D
PoistaVoi kun minä ihastuin tähän kirjaan kansikuvaa myöten :)
VastaaPoistaKansikin on todella kaunis! Laatutyötä kannesta kanteen.
Poista