Sanna Heinonen: Noland #nuortenkirjatorstai

Tuhat ja yksi tarinaa nuoruudesta -kirjoituskilpailu oli osa WSOY:n Suomen satavuotisjuhlavuoden toimintaa. Kilpailussa etsittiin uusia kaunokirjallisia tekstejä, jotka kertovat nuorten elämästä tämän päivän muuttuvassa suomalaisessa todellisuudessa. Mitä Suomen nuoret toivovat tulevaisuudelta, mitä he pelkäävät? Minkälaisia tarinoita tästä ajasta syntyy? Kilpailu oli tarkoitettu kirjoittajille, jotka eivät vielä olleet julkaisseet kaunokirjallista teosta nuorille. Rohkeat kokeilut olivat tervetulleita.

Kilpailun voitti Jukka Behm nuortenromaanillaan Pehmolelutyttö, joka julkaistiin viime syyskuussa ja joka oli yksi kuudesta syksyn 2017 Lasten ja nuorten Finlandia -palkintoehdokkaista. Kilpailun kolme parasta teosta kustantamo sitoutui julkaisemaan sähköisessä muodossa ja voittaja siis julkaistiin myös painettuna. *

Kolmannen palkinnon nappasi Sanna Heinosen romaani Noland, joka ”on vahva kertomus monikulttuurisesta ystävyydestä ja rakkaudesta jalkapalloon”. Valtteri on yläkouluikäinen poika jossakin suomalaisessa pikkukaupungissa. Paikkakunnan nimeä ei kirjassa mainita, mutta se voisi hyvin olla vaikka oma kotikaupunkini: iso tehdas on sulkenut ovensa ja työttömyys lannistaa. Valtterinkin isä on työttömänä, ja valitettavasti pullo on alkanut houkutella joutilasta miestä turhankin tenhoavasti. Valtteri ja erityisesti pikkusisko Saara inhoavat vanhempien riitelyä, joka on alkanut toistua viime aikoina ikävän usein.

Valtteri on jalkapallojoukkueensa keskikenttäpelaaja. Harrastus on pojalle tärkeä henkireikä. Siellä ovat kaikki kaveritkin. Joukkueeseen kuuluu monenlaista pelaajaa, kuten afganistanilaistaustainen Babur, joukkueen tähtipelaaja. Maahanmuuttajapojat ovat pysytelleet pääosin omissa oloissaan, vaikka samassa joukkueessa ja samaa koulua käyvätkin kuin Valtteri kavereineen. Sitten katsomossa alkavat ikävän tiheästi vilahdella mustatakkiset miehet. Samat uhkaavat hahmot partioivat kaupungin kaduilla ja häiritsevät maahanmuuttajia. Valtteri alkaa myös epäillä, että kovasanaisesti humalapäissään uhoava isä saattaa olla kiinnostunut mustatakeista.

Mustatakkien toiminta käy nopeasti yhä aktiivisemmaksi. Sitten yhtenä kertana nuoret miehet ilmaantuvat kentälle, kun Valtteri, Babur ja muutama muu poika on potkimassa palloa. Syntyy sanaharkka ja pojat joutuvat pakenemaan ihan tosissaan. Babur johdattaa Valtterin ensin piiloon rappukäytävään, sitten hurjalle lentomatkalle halki taivaan ja pilvien lomasta Nolandiin, paikkaan, jossa on seesteistä ja rauhallista. Turvallista.

"Kirkas auringonvalo hohti kasvoilleni ja lämmitti poskia ja otsaa. En tuntenut kehon painoa. Mistään ei kiristänyt, mihinkään ei sattunut. Siinä oli jotain samanlaista kuin uidessa tai kelluessa."

Noland on maaginen mauste muuten hyvin realistisessa nuortenromaanissa. Heinonen ei selitä Nolandin olemusta täysin auki, vaikka Valtteri oppiikin vierailemaan siellä tarvittaessa myös omin konstein ja pojat ratkaisevat sieltä saamiensa neuvojen avulla reaalimaailman ongelmiaan.

Valtteri joutuu punnitsemaan monenlaisia arvokysymyksiä. Hän on myös elämässään keskikenttäpelaaja, eräänlaisella vedenjakajalla, josta hän katsoo moniin suuntiin ja toimii myös yhdistävänä tekijänä. Kirjan parasta antia ovat Valtterin ja Baburin ystävystymisen kuvaus. Valtteri vierailee Baburin kodissa ja törmää aivan toisenlaiseen kulttuuriin kuin on tottunut. Samalla hän painiskelee syyllisyyden tunteiden kanssa. Mitä jos Babur saa tietää, että Valtterin isä on ehkä mustatakki? Olisiko sittenkin turvallisempaa olla näyttäytymättä Baburin ja muiden maahanmuuttajapoikien kanssa?

Palkintoraatikin kiitti Heinosta oivallisesta jalkapallokulttuurin kuvauksesta. Yhdyn entisenä kohtuuaktiivisena jalkapalloäitinä näihin kiitoksiin. Toivon myös, että kaikilla jalkapallojuniorijoukkueilla on yhtä viisas valmentaja kuin Valtterilla ja kumppaneilla on.

Kilpailussa haettiin rohkeita ratkaisuja, ja minusta Sanna Heinonen on niitä Nolandissa mukavasti toteuttanut. Teoksessa on vakavia teemoja ja siinä tapahtuu ikäviä, pelottaviakin asioita, mutta yleistunnelma on kuitenkin positiivinen. Tunnustan, että ahmin tämän kirjan, niin vetävästi se on kirjoitettu. Palkinto on siis mennyt oikeaan kohteeseen.

Noland sopii mainiosti yläkouluikäisille, ainakin seitsemäs- ja kahdeksasluokkalaisille. Uskon sen kiinnostavan myös 10-12-vuotiaita, vaikka kustantamon ikäsuositus on 12+. Urheiluaihe on niin aidosti ja mehevästi kudottu tarinaan, että se houkutellee ainakin urheilevia lukijoita. Teemoista on helppo viritellä monenlaisia keskusteluja luokassa.

Sanna Heinonen: Noland
WSOY 2017. E-kirja.

* HUOM! Päivitetty tieto 21.5. Sanna Heinosen Nolandia saa nyt myös painettuna kirjakaupoista!

Arvostelukappale.

 #nuortenkirjatorstai-sarja:

Tatu Kokko: RobMacCool ja Krimin jalokivi
Tatu Kokko: Rob MacCool ja Kirottu metsä
Marja-Leena Tiainen: Viestejä Koomasta
Juuli Niemi: Et kävele yksin
Nemo Rossi: Viimeinen etruski
Iida Sammalisto: Tähtimosaiikki
Jukka Behm: Pehmolelutyttö
L. K. Valmu: Poika - Murha seitsemännellä luokalla

Elina Rouhiainen: Muistojenlukija

Tulossa:

Kalle Veirto: Kyläkaukalon lupaus 1.2.2018
Laura Suomela: Silmänkääntötemppu 8.2.2018
Nonna Wasiljeff: Loukkupoika 15.2.2018