Tuhat ja yksi tarinaa
nuoruudesta -kirjoituskilpailu oli osa WSOY:n Suomen satavuotisjuhlavuoden
toimintaa. Kilpailussa etsittiin uusia kaunokirjallisia tekstejä, jotka
kertovat nuorten elämästä tämän päivän muuttuvassa suomalaisessa
todellisuudessa. Mitä Suomen nuoret toivovat tulevaisuudelta, mitä he
pelkäävät? Minkälaisia tarinoita tästä ajasta syntyy? Kilpailu oli tarkoitettu
kirjoittajille, jotka eivät vielä olleet julkaisseet kaunokirjallista teosta
nuorille. Rohkeat kokeilut olivat tervetulleita.
Kilpailun voitti Jukka Behm nuortenromaanillaan Pehmolelutyttö, joka julkaistiin viime syyskuussa ja joka oli yksi kuudesta syksyn 2017 Lasten ja nuorten Finlandia -palkintoehdokkaista. Kilpailun kolme parasta teosta kustantamo sitoutui julkaisemaan sähköisessä muodossa ja voittaja siis julkaistiin myös painettuna. *
Kilpailun voitti Jukka Behm nuortenromaanillaan Pehmolelutyttö, joka julkaistiin viime syyskuussa ja joka oli yksi kuudesta syksyn 2017 Lasten ja nuorten Finlandia -palkintoehdokkaista. Kilpailun kolme parasta teosta kustantamo sitoutui julkaisemaan sähköisessä muodossa ja voittaja siis julkaistiin myös painettuna. *
Kolmannen palkinnon nappasi Sanna Heinosen romaani Noland,
joka ”on vahva kertomus
monikulttuurisesta ystävyydestä ja rakkaudesta jalkapalloon”. Valtteri on
yläkouluikäinen poika jossakin suomalaisessa pikkukaupungissa. Paikkakunnan
nimeä ei kirjassa mainita, mutta se voisi hyvin olla vaikka oma kotikaupunkini:
iso tehdas on sulkenut ovensa ja työttömyys lannistaa. Valtterinkin isä on
työttömänä, ja valitettavasti pullo on alkanut houkutella joutilasta miestä
turhankin tenhoavasti. Valtteri ja erityisesti pikkusisko Saara inhoavat
vanhempien riitelyä, joka on alkanut toistua viime aikoina ikävän usein.
Valtteri on jalkapallojoukkueensa keskikenttäpelaaja.
Harrastus on pojalle tärkeä henkireikä. Siellä ovat kaikki kaveritkin.
Joukkueeseen kuuluu monenlaista pelaajaa, kuten afganistanilaistaustainen Babur,
joukkueen tähtipelaaja. Maahanmuuttajapojat ovat pysytelleet pääosin omissa
oloissaan, vaikka samassa joukkueessa ja samaa koulua käyvätkin kuin Valtteri
kavereineen. Sitten katsomossa alkavat ikävän tiheästi vilahdella mustatakkiset
miehet. Samat uhkaavat hahmot partioivat kaupungin kaduilla ja häiritsevät
maahanmuuttajia. Valtteri alkaa myös epäillä, että kovasanaisesti
humalapäissään uhoava isä saattaa olla kiinnostunut mustatakeista.
Mustatakkien toiminta käy nopeasti yhä aktiivisemmaksi.
Sitten yhtenä kertana nuoret miehet ilmaantuvat kentälle, kun Valtteri, Babur
ja muutama muu poika on potkimassa palloa. Syntyy sanaharkka ja pojat joutuvat
pakenemaan ihan tosissaan. Babur johdattaa Valtterin ensin piiloon
rappukäytävään, sitten hurjalle lentomatkalle halki taivaan ja pilvien lomasta
Nolandiin, paikkaan, jossa on seesteistä ja rauhallista. Turvallista.
"Kirkas auringonvalo hohti kasvoilleni ja lämmitti poskia ja otsaa. En tuntenut kehon painoa. Mistään ei
kiristänyt, mihinkään ei sattunut. Siinä oli jotain samanlaista kuin uidessa tai kelluessa."
Noland on maaginen mauste muuten hyvin realistisessa
nuortenromaanissa. Heinonen ei selitä Nolandin olemusta täysin auki, vaikka
Valtteri oppiikin vierailemaan siellä tarvittaessa myös omin konstein ja pojat
ratkaisevat sieltä saamiensa neuvojen avulla reaalimaailman ongelmiaan.
Valtteri joutuu punnitsemaan monenlaisia arvokysymyksiä.
Hän on myös elämässään keskikenttäpelaaja, eräänlaisella vedenjakajalla, josta
hän katsoo moniin suuntiin ja toimii myös yhdistävänä tekijänä. Kirjan parasta
antia ovat Valtterin ja Baburin ystävystymisen kuvaus. Valtteri vierailee
Baburin kodissa ja törmää aivan toisenlaiseen kulttuuriin kuin on tottunut.
Samalla hän painiskelee syyllisyyden tunteiden kanssa. Mitä jos Babur saa
tietää, että Valtterin isä on ehkä mustatakki? Olisiko sittenkin turvallisempaa
olla näyttäytymättä Baburin ja muiden maahanmuuttajapoikien kanssa?
Palkintoraatikin kiitti Heinosta oivallisesta jalkapallokulttuurin
kuvauksesta. Yhdyn entisenä kohtuuaktiivisena jalkapalloäitinä näihin
kiitoksiin. Toivon myös, että kaikilla jalkapallojuniorijoukkueilla on yhtä
viisas valmentaja kuin Valtterilla ja kumppaneilla on.
Kilpailussa haettiin rohkeita ratkaisuja, ja minusta Sanna
Heinonen on niitä Nolandissa
mukavasti toteuttanut. Teoksessa on vakavia teemoja ja siinä tapahtuu ikäviä,
pelottaviakin asioita, mutta yleistunnelma on kuitenkin positiivinen. Tunnustan,
että ahmin tämän kirjan, niin vetävästi se on kirjoitettu. Palkinto on siis
mennyt oikeaan kohteeseen.
Noland sopii
mainiosti yläkouluikäisille, ainakin seitsemäs- ja kahdeksasluokkalaisille.
Uskon sen kiinnostavan myös 10-12-vuotiaita, vaikka kustantamon ikäsuositus on
12+. Urheiluaihe on niin aidosti ja mehevästi kudottu tarinaan, että se
houkutellee ainakin urheilevia lukijoita. Teemoista on helppo viritellä
monenlaisia keskusteluja luokassa.
Sanna Heinonen: Noland
WSOY 2017. E-kirja.
* HUOM! Päivitetty tieto 21.5. Sanna Heinosen Nolandia saa nyt myös painettuna kirjakaupoista!
Sanna Heinonen: Noland
WSOY 2017. E-kirja.
* HUOM! Päivitetty tieto 21.5. Sanna Heinosen Nolandia saa nyt myös painettuna kirjakaupoista!
Arvostelukappale.
#nuortenkirjatorstai-sarja:
Tulossa:
Kalle Veirto: Kyläkaukalon lupaus 1.2.2018
Laura Suomela: Silmänkääntötemppu 8.2.2018
Nonna Wasiljeff: Loukkupoika 15.2.2018
Huomasinkin postauksesi twitterissä. Hienoa kun luet ja bloggaat nuorten kirjoista. Näistä saa hyviä lahjavinkkejä. - Hyvää viikonloppua!
VastaaPoista