Jukka-Pekka Palviainen: Virityksiä #nuortenkirjatorstai

Jukka-Pekka Palviaisen yläkouluikäisten maailmaan sijoittuva romaani Virityksiä sopii hyvin ala- ja yläkoulujen nivelvaiheeseen vaikka koko koululuokan yhteisesti luettavaksi teokseksi, hieman vanhemmille oppilaille vaikkapa vapaavalintaisemmaksi aineistoksi. Palviaisen kirjoitustyyli on kepeähköä, mutta rakenteeltaan pitäisin Virityksiä-teosta keskivaikeana, koska siinä on useita näkökulmia ja kirjoittaja yhdistelee tavalliseen kerrontaan ja dialogiin runsaahkosti erilaisia tekstilajeja, kuten videoklippien ’käsikirjoituksia’ ja tekstiviestejä (tai WhatsApp-keskusteluketjuja)

.

Pinnalta katsoen Virityksien aiheet kiinnostanevat monenlaisia lukijoita. Päähenkilöistä ensimmäisenä tavataan ysiluokkalainen Valtteri ajamassa karkuun poliiseja viritetyllä mopollaan. Kypäräkamera kuvaa vauhdikasta pakoa, joka päättyy onnettomasti: Valtteri ajaa kolarin ja katkaisee jalkansa. Sairaalassa Valtteri päätyy samaan huoneeseen iäkkään Einarin kanssa.

Einaria taas käy ahkerasti katsomassa vlogia pitävä Amanda, joka käy Valtterin kanssa samaa koulua. Amanda on toinen Viritysten päähenkilö. Hän jututtaa ukkiaan Einaria sota-aikaisista muistoista, kuvaa juttutuokioita ja postaa ne sitten suosittuun vlogiinsa muun aineiston ohella. Valtteri ja Amanda ovat siis naamatuttuja jo entuudestaan, mutta nyt he joutuvat olosuhteiden pakosta tekemään vähän lähempääkin tuttavuutta.

Juoni Virityksissä on löyhähkö. Valtterin osalta jännitetään ensin kuntoutumista, sitten viritetyllä mopolla ajetusta kolarista koituvia seuraamuksia. Entä pystyykö Valtteri enää ajamaan isän kunnostamaa ajokkia? Amandan elämää alkaa varjostaa ikäviä henkilökohtaisuuksiin meneviä kommentteja vlogiin jättävä seuraaja. Kuka jossakin lähituntumassa inhoaa Amandaa niin kovasti ja miksi?  

Näiden pääkuvioiden lisäksi mukana on monenlaista tavaraa, kuten Einarin koskettavat muistelut sota-ajoilta, Valtterin unet kauniista Anu-hoitajasta, Amandan ja tämän kaverin Tintin humoristiset kuvaussessiot sekä erilaiset seurusteluviritykset, joita nuoret kaiken keskellä rakentelevat. Teemoja on siis moneen lähtöön, ja keskustelujen pohjaksi teos on koulukäyttöön oivallinen. Mutta tämä ei suinkaan tarkoita, että se olisi jotenkin sormi pystyssä opettava tai muuten tylsä.

Voin jälleen tyytyväisenä huokaista, että #nuortenkirjatorstai-projektini eli päätös lukea ja kirjoittaa joka viikko uudesta kotimaisesta nuortenkirjasta on vienyt minut sellaisen kirjan äärelle, jota tuskin olisin muuten tullut lukeneeksi! Mahtavaa!

Jukka-Pekka Palviainen: Virityksiä
Karisto 2017. 213 s.

Arvostelukappale.

#nuortenkirjatorstai-sarja:

Tatu Kokko: RobMacCool ja Krimin jalokivi
Tatu Kokko: Rob MacCool ja Kirottu metsä
Marja-Leena Tiainen: Viestejä Koomasta
Juuli Niemi: Et kävele yksin
Nemo Rossi: Viimeinen etruski
Iida Sammalisto: Tähtimosaiikki
Jukka Behm: Pehmolelutyttö
L. K. Valmu: Poika - Murha seitsemännellä luokalla

Elina Rouhiainen: Muistojenlukija
Sanna Heinonen: Noland
Kalle Veirto: Kyläkaukalon lupaus 
Laura Suomela: Silmänkääntötemppu
Nonna Wasiljeff: Loukkupoika 
Riina Mattila: Järistyksiä
Jukka-Pekka Palviainen: Virityksiä 

Tulossa:
Jyri Paretskoi: Shell's Angles - Aivot narikkaan 8.3.2018
Kalle Veirto: Sählymestarit - Ruotsin kuninkaat 15.3.2018
Maria Autio: Lohikäärmekesä 22.3.2018