Sissi Katz: Coco Kafkan ihmeellinen elämä

“Varoitus lukijoille: navakka itätuuli pyyhkäisee koko tarinan yli,
eikä sen jälkeen mikään ole ennallaan.”

Mitä kertoa kirjasta, joka jätti täydellisen hämmennyksen valtaan, tunteeseen, ettei ollut lopultakaan ymmärtänyt oikein mitään lukemastaan? Näin minulle kävi Sissi Katzin Coco Kafkan ihmeellinen elämä -romaanin riemukkaassa pyörityksessä. Tein sitä aloittaessani kaksi virhettä. Ensinnäkin oletin olevani aloittamassa ns. tavallista romaania ja toiseksi lähdin tämä huoleton ajatus mielessäni kuuntelemaan sitä äänikirjana.

Kesti siis tovin, ennen kuin pääsin edes jotenkuten kapuamaan tuulessa villisti keikkuvan köysiradan gondolihissin kyytiin. Katzin kertoma tarina on jonkinlainen absurdi dystooppinen vaihtoehtohistorian, tieteisromaanin ja vakoilutrilleriparodian sekoitus, muun muassa. Odotushorisontti kannattaa siis asettaa heti alkuunsa hieman vinksahtaneeseen kulmaan, niin romaanin maailmaan pääseminen on varmasti helpompaa.

Tarinan nykyhetki on vuosi 2011. Kaikki ei kuitenkaan ole niin kuin me sen muistamme, vaan esimerkiksi Helsingissä näppärä tapa siirtyä paikasta toiseen on kaupungin yllä kulkeva köysirata ja lounasravintolassa tarjotaan hyönteis- ja toukkaruokia. Tutkija Coco Kafka työskentelee kiinalaisen kollegansa Chang Feng Dungin kanssa kiivaasti koettaen ratkaista, miten kasvatetaan toimiva silmä laboratorio-olosuhteissa.

Keksintö mullistaisi maailman, ja sokeat saisivat näkönsä. Venäjällä kilpaileva tutkijakaksikko kuitenkin hengittää jo niskaan, ja kilpajuoksu läpimurron saavuttamiseksi on läkähdyttävä. Ihan hilkulla ollaan jo, mutta kuka saa keksinnön omalle meriittilistalleen? Mitkä keinot ovat tieteentekemisessä sallittuja?

Cocon ja Changin tarinoita avataan lapsuuteen asti, ja niin lukijan eteen avautuu värikäs kaleidoskooppimainen näkymä Israeliin ja Kiinaan. Coco ja hänen veljensä Max viettivät osan lapsuudestaan ja nuoruudestaan sukulaisten hoivissa Israelissa, mutta aikuisina he ovat palanneet Suomeen. Lukijan on syytä olla valppaana ja koota mukaansa kaikenlainen vähäpätöiseltä vaikuttava pikkutavarakin tummuneista leivoshaarukoista ruosteisten sivuovien avaimiin asti. Lopussa nimittäin kaikella on vielä käyttöä!

Coco joutuu huomaamaan, ettei silmien kasvattaminen ole suinkaan vaaratonta puuhaa. Hänen omatkaan menetelmänsä eivät ole aivan täysin päivänvaloa kestäviä, mutta onko kukaan hänen lähipiirissään lopulta luotettava? Onko kukaan lopulta se, joksi Coco häntä on luullut? Miten kaikki asiat liittyvätkään yhteen?

Tunnustan, että vaikka tajuttuani irrottaa omista ennakko-odotuksistani pääsinkin mielestäni tarinaan kiinni, en silti vieläkään ihan täysin tajua, mistä oikein oli kyse. Coco Kafkan ihmeellinen elämä on kiehtova mutta kakofoninen kokemus. Sen lukeminen oli lopulta virkistävä elämys, mutta kovin paljoa ei kuitenkaan jäänyt käteen. Mikä oli silmien symboliikka, joka ei minulle auennut? Tieteentekemisen moraalista ainakin jäi arveluttava kuva, mutta ei aivan uusi valitettavasti sekään. Mutta eipä sekään haitannut, kun antoi vain gondolihissin tuulesta piittaamatta kulkea radallaan ja piteli penkistä kiinni!

”Ja mitä todellisuuteen tulee, en antaisi sille paljon painoarvoa, pelkkää lehtitaikinaa ja jauhomatoja. Pidä kiinni, nyt mennään.”

Sissi Katz: Coco Kafkan ihmeellinen elämä
Tammi 2017. 278 s.
Äänikirjan lukija Krista Putkonen-Örn, kesto 8 h 39 min.

Arvostelukappale painetusta kirjasta, äänikirja ostettu.