Joko tunnette Elias Vitikan? Kaveri on entinen lupaava NHL-maalivahti. Tämän uran kariutumisen jälkeen Vitikka koetti kasailla elämäänsä muun muassa taksirenkinä mutta
huomasikin yllättäen olevansa aika hyvä hämäräbisneksissä. Niinpä hän raivasi
tieltään Hullu-Rami Seiron, Helsingin alamaailman bisnespomon, ja kaappasi
tämän pyörittämän luksusvenesalakuljetusfirman liiketoiminnan itselleen. Siinä
sivussa mies on joutunut ratkomaan jos jonkinlaisia rikoksia selviytyäkseen
itse edes jotenkuten kuivin jaloin.
Apunaan Vitikalla on vanha kiekkokamunsa Mylläri, uskollinen
siipi- ja muskelimies, sekä vakaalla arkijärjellä varustettu Irene-sisko ja
tämän poliisimiesystävä Kyttä-Siirala, joka tosin avustaa Vitikkaa välistä
hyvinkin pitkin hampain. Tärkeintä Vitikalle on kuitenkin perhe eli avovaimo
Sonja, tämän poika sekä parin yhteinen yksivuotias tytär. Sekä Myllärillä että
Sonjalla on takanaan rankkoja aikoja, joista kuiville pääsyssä Vitikalla on ollut
oma keskeinen osuutensa.
Liiketoimissaan Elias Vitikka joutuu tekemisiin
rikollispiirien kanssa eivätkä ne kestä muutenkaan yhtään päivänvaloa. Tästä
huolimatta Vitikka pitää kiinni tietystä rehdistä rehellisyydestä. Vaikka hän
työssään joutuu käyttämään välillä koviakin otteita, hän kaihtaa kaikkea turhaa
väkivaltaa. Lisäksi hän haluaa tehdä likaisen työnsä mahdollisimman paljon
itse, jottei se muuttuisi liian helpoksi. Mies on siis ilmiselvästi sukua
Raidille ja Viktor Kärpälle.
Elias Vitikka on Matti
Laineen rikosromaanisarjan sankari, jonka vaiheita on toistaiseksi seurattu
kolmessa kirjassa eli Pahojen miesten seurassa (Gummerus,
2012), Merkityssä miehessä (Paasilinna, 2014) ja nyt tässä viime
vuonna ilmestyneessä Pahuuden hinnassa
(Bazar). Jatkoa Vitikan toimille on luvassa jo elokuussa, kun Bazar julkaisee
sarjan neljännen osan Tappajan vaisto.
Matti Laine on mielenkiintoinen tekijä suomalaisessa
dekkarikentässä. Ammatiltaan Laine on paitsi kirjailija myös näyttelijä. Tämä tietysti
antaa melkoisen etulyöntiaseman verrattuna moneen kirjailijaan, kun mietitään,
kuinka paljon kirjailijoilta toivotaan nykyään teostensa markkinointia
erilaisten esiintymisien muodossa. Kovin helposti kirjailijan uran luominen ei
silti ole tainnut onnistua.
Kirjoittamisen Laine kertoo aloittaneensa freelancenäyttelijäntyön
työttömyysjaksoilla. Dekkareita on ehtinyt ilmestyä tähän mennessä seitsemän ja
kahdeksas on siis jo hyvällä mallilla. Esikoisteos Pudotus (Gummerus) ilmestyi vuonna 2008, ja siinä rikoksia ratkoo
sarjakuvapiirtäjä Ari Aalto. Sama sankari tavataan vielä teoksissa Sivukuja (Gummerus, 2009) ja Eksytetty (Gummerus, 2011). Sarjan lomassa ilmestyi lisäksi vuonna 2010
dekkari Ammattilainen (Gummerus),
jossa helsinkiläisen tapahtumatuottaja Severi Junesin ja kansainvälisen palkkamurhaaja
Henrique Cabran jännittävät tarinat sivuavat toisiaan.
Vasta näiden teosten jälkeen Laineen tuotantoon putkahti Elias
Vitikka, jonka tarinan vauhtiin saamisessa näyttäisi olleen hieman kiemuroita.
Näin ainakin tulkitsen, kun katson sarjan ilmestymisvuosia ja
kustantamokuvioita. Pahojen miesten
seuran julkaisi Gummerus, mutta Merkityn
miehen kaksi vuotta myöhemmin pienempi Paasilinna. Kolmen vuoden tauon
jälkeen kolmannen osan Pahuuden hinta
julkaisi Bazar, jonka sivuilta käy
ilmi, että se on ostanut itselleen oikeudet myös kahteen aiempaan osaan ja koko sarja on saanut yhtenäisen ilmeen. Jospa
Vitikka nyt saisi lopulta tuulta alleen!
Tuulta Vitikan purjeisiin nimittäin vilpittömästi toivon!
Elias Vitikka -sarja on mielestäni kotimaisella mittapuulla ihan kärkikastia.
Henkilöt ja miljöö ovat kiinnostavia ja moniulotteisia, juonenpunonta taitavaa
ja teksti kulkee. Kaikki palaset siis tuntuvat olevan mallikkaasti hallussa.
Vain tunnettuutta eli lukijoita (ja kirjojen ostajia) saisi olla enemmän,
otaksun. Kustantaja markkinoi sarjaa kovaksikeitettynä dekkarina, ja sitä kai se lähinnä onkin, mutta ei mitään synkänsynkkää eikä veristä. Huumoriakin on seassa pikku ripaus, samoin romantiikkaa.
Pahuuden hinta
-dekkarin alkuasetelma on karu. Jäähallilla murhataan entinen
jääkiekkovalmentaja raa’asti. Yllättäen Helsingin rikospoliisilla ja
erityisesti pohjalaistaustaisella rikosylikonstaapeli Klaus Jensolla on vahva
näkemys siitä, että Eliaksella on vähintäänkin jotain tekemistä murhan kanssa,
olihan Ilkka Lammensalo Eliaksen vanha tuttava. Poliisin yletön kiinnostus
Vitikkaa ja tämän bisneksiä kohtaan on paitsi kiusallista myös taloudellisesti
tuhoisaa. Päästäkseen eroon kiusankappaleista Eliaksen kannattaa siis koettaa
selvittää, kuka oikeasti murhasi Ilkka Lammensalon.
Muutakin harmia riittää. Nouseva rap-tähti Ketoosi on jäänyt
huomattavan summan velkaa Vitikan firmalle tuhottuaan videonsa kuvauksissa
yhden luksusveneen sisustuksen. Kaveri on saatava maksamaan velkansa, joten on
käytettävä lievää väkevämpää kovistelua. Sitten Vitikan firman toimisto
tuhotaan ja sen seinille naulataan selkeä viesti. Saadakseen selville, kenen
varpaille oikein on astunut, Vitikan on käännyttävä arkkivihollisensa Seiron
puoleen. Vankilassakin istuessaan alamaailmapomo tuntuu vetelevän naruista ja
saa Vitikan pakkotilanteeseen, jossa hänen on solmittava epäedullinen sopimus
saadakseen vihjeensä.
Elias alkaa kaivella tietoja Lammensalon aikanaan
valmentamasta tähtiketjusta. Ihan kaikki ei ole tainnut mennä ihan niin kuin
piti, sillä tähdistöstä on kummallisen vähän jäljellä. Samaan aikaan kun Elias
kaivelee menneitä, poliisi koettaa selvittää, mitä kolme viikkoa aiemmin
kadonneelle viisitoistavuotiaalle taitoluistelijalupaukselle on tapahtunut.
Kuten ainakin hyvässä dekkarissa kaikki liittyy lopulta
kaikkeen. Elias on askeleen pari poliisia edellä, vaikka Klaus Jenso on hänet
silmätikukseen ottanutkin. Menneisyyden synnit paljastuvat ja samalla selviävät
nykyhetkenkin rikoskuviot asiaankuuluvine jännittävine käänteineen. Lukija
alkaa aavistella Lammensalon murhan motiivia, mutta tekijä tulee lopulta
yllätyksenä. Muutaman oivallisen onnenkantamoisen avulla Elias saa viimein koko
kuvion kääntymään omalta osaltaan positiivisehkoon asentoon, ainakin hetkeksi. Rikollispomon
elämässä seesteisiä hetkiä ei liene liiemmin luvassa.
Jos Elias Vitikka ei ole tuttu kaveri, kannattaa viimeistään
nyt häneen tutustua. Parhaiten se onnistuu aloittamalla sarjan alusta, mutta
toki vauhtiin pääsee vaikka tästä Pahuuden
hinnasta. Sarja tarjoaa dekkarifanille aivan mainioita lukuhetkiä.
Matti Laine: Pahuuden
hinta
Bazar 2017. 271 s.
Äänikirjan lukija Ville Tiihonen, kesto 7 h 23 min.
Painettu kirja arvostelukappale, äänikirja ostettu.
Bazar 2017. 271 s.
Äänikirjan lukija Ville Tiihonen, kesto 7 h 23 min.
Painettu kirja arvostelukappale, äänikirja ostettu.
#dekkaritiistai-sarja:
Arttu Tuominen: Silmitön
Antti Tuomainen: Palm Beach Finland
Fiona Barton: Leski
Tuomas Nyholm: Leijona
JP Koskinen: Kannibaalien keittokirja
Jaakko Melentjeff: Hukkuneet
Lone Theils: Runoilijan vaimo
Ane Riel: Pihka
Arne Dahl: Rajamaat
Marko Immonen: Murhapaikanhakijat
Max Seeck: Mefiston kosketus
Matti Laine: Pahuuden hinta
Antti Tuomainen: Palm Beach Finland
Fiona Barton: Leski
Tuomas Nyholm: Leijona
JP Koskinen: Kannibaalien keittokirja
Jaakko Melentjeff: Hukkuneet
Lone Theils: Runoilijan vaimo
Ane Riel: Pihka
Arne Dahl: Rajamaat
Marko Immonen: Murhapaikanhakijat
Max Seeck: Mefiston kosketus
Matti Laine: Pahuuden hinta
Kiitos vinkistä! Kiva saada vinkkejä uusista suomalaisista dekkareista. - Hyvää kevään odotusta täältä hankien keskeltä!
VastaaPoistaNyt on tartuttava vinkkiisi, etenkin kun Matti Laine on niin symppis, joten täytyyhän siitä osan siirtyä myös tähän jääkiekkomaalivahti Elias Vitikkaan. Nämä kolme on siis luettava ennen syksyn uutuutta.
VastaaPoista