Sivut

tiistai 3. huhtikuuta 2018

Matti Laine: Pahuuden hinta #dekkaritiistai




Joko tunnette Elias Vitikan? Kaveri on entinen lupaava NHL-maalivahti. Tämän uran kariutumisen jälkeen Vitikka koetti kasailla elämäänsä muun muassa taksirenkinä mutta huomasikin yllättäen olevansa aika hyvä hämäräbisneksissä. Niinpä hän raivasi tieltään Hullu-Rami Seiron, Helsingin alamaailman bisnespomon, ja kaappasi tämän pyörittämän luksusvenesalakuljetusfirman liiketoiminnan itselleen. Siinä sivussa mies on joutunut ratkomaan jos jonkinlaisia rikoksia selviytyäkseen itse edes jotenkuten kuivin jaloin.

Apunaan Vitikalla on vanha kiekkokamunsa Mylläri, uskollinen siipi- ja muskelimies, sekä vakaalla arkijärjellä varustettu Irene-sisko ja tämän poliisimiesystävä Kyttä-Siirala, joka tosin avustaa Vitikkaa välistä hyvinkin pitkin hampain. Tärkeintä Vitikalle on kuitenkin perhe eli avovaimo Sonja, tämän poika sekä parin yhteinen yksivuotias tytär. Sekä Myllärillä että Sonjalla on takanaan rankkoja aikoja, joista kuiville pääsyssä Vitikalla on ollut oma keskeinen osuutensa.

Liiketoimissaan Elias Vitikka joutuu tekemisiin rikollispiirien kanssa eivätkä ne kestä muutenkaan yhtään päivänvaloa. Tästä huolimatta Vitikka pitää kiinni tietystä rehdistä rehellisyydestä. Vaikka hän työssään joutuu käyttämään välillä koviakin otteita, hän kaihtaa kaikkea turhaa väkivaltaa. Lisäksi hän haluaa tehdä likaisen työnsä mahdollisimman paljon itse, jottei se muuttuisi liian helpoksi. Mies on siis ilmiselvästi sukua Raidille ja Viktor Kärpälle.

Elias Vitikka on Matti Laineen rikosromaanisarjan sankari, jonka vaiheita on toistaiseksi seurattu kolmessa kirjassa eli Pahojen miesten seurassa (Gummerus, 2012), Merkityssä miehessä (Paasilinna, 2014) ja nyt tässä viime vuonna ilmestyneessä Pahuuden hinnassa (Bazar). Jatkoa Vitikan toimille on luvassa jo elokuussa, kun Bazar julkaisee sarjan neljännen osan Tappajan vaisto.

Matti Laine on mielenkiintoinen tekijä suomalaisessa dekkarikentässä. Ammatiltaan Laine on paitsi kirjailija myös näyttelijä. Tämä tietysti antaa melkoisen etulyöntiaseman verrattuna moneen kirjailijaan, kun mietitään, kuinka paljon kirjailijoilta toivotaan nykyään teostensa markkinointia erilaisten esiintymisien muodossa. Kovin helposti kirjailijan uran luominen ei silti ole tainnut onnistua.

Kirjoittamisen Laine kertoo aloittaneensa freelancenäyttelijäntyön työttömyysjaksoilla. Dekkareita on ehtinyt ilmestyä tähän mennessä seitsemän ja kahdeksas on siis jo hyvällä mallilla. Esikoisteos Pudotus (Gummerus) ilmestyi vuonna 2008, ja siinä rikoksia ratkoo sarjakuvapiirtäjä Ari Aalto. Sama sankari tavataan vielä teoksissa Sivukuja (Gummerus, 2009) ja Eksytetty (Gummerus, 2011).  Sarjan lomassa ilmestyi lisäksi vuonna 2010 dekkari Ammattilainen (Gummerus), jossa helsinkiläisen tapahtumatuottaja Severi Junesin ja kansainvälisen palkkamurhaaja Henrique Cabran jännittävät tarinat sivuavat toisiaan.

Vasta näiden teosten jälkeen Laineen tuotantoon putkahti Elias Vitikka, jonka tarinan vauhtiin saamisessa näyttäisi olleen hieman kiemuroita. Näin ainakin tulkitsen, kun katson sarjan ilmestymisvuosia ja kustantamokuvioita. Pahojen miesten seuran julkaisi Gummerus, mutta Merkityn miehen kaksi vuotta myöhemmin pienempi Paasilinna. Kolmen vuoden tauon jälkeen kolmannen osan Pahuuden hinta julkaisi Bazar, jonka sivuilta käy ilmi, että se on ostanut itselleen oikeudet myös kahteen aiempaan osaan ja koko sarja on saanut yhtenäisen ilmeen. Jospa Vitikka nyt saisi lopulta tuulta alleen!

Tuulta Vitikan purjeisiin nimittäin vilpittömästi toivon! Elias Vitikka -sarja on mielestäni kotimaisella mittapuulla ihan kärkikastia. Henkilöt ja miljöö ovat kiinnostavia ja moniulotteisia, juonenpunonta taitavaa ja teksti kulkee. Kaikki palaset siis tuntuvat olevan mallikkaasti hallussa. Vain tunnettuutta eli lukijoita (ja kirjojen ostajia) saisi olla enemmän, otaksun. Kustantaja markkinoi sarjaa kovaksikeitettynä dekkarina, ja sitä kai se lähinnä onkin, mutta ei mitään synkänsynkkää eikä veristä. Huumoriakin on seassa pikku ripaus, samoin romantiikkaa.

Pahuuden hinta -dekkarin alkuasetelma on karu. Jäähallilla murhataan entinen jääkiekkovalmentaja raa’asti. Yllättäen Helsingin rikospoliisilla ja erityisesti pohjalaistaustaisella rikosylikonstaapeli Klaus Jensolla on vahva näkemys siitä, että Eliaksella on vähintäänkin jotain tekemistä murhan kanssa, olihan Ilkka Lammensalo Eliaksen vanha tuttava. Poliisin yletön kiinnostus Vitikkaa ja tämän bisneksiä kohtaan on paitsi kiusallista myös taloudellisesti tuhoisaa. Päästäkseen eroon kiusankappaleista Eliaksen kannattaa siis koettaa selvittää, kuka oikeasti murhasi Ilkka Lammensalon.

Muutakin harmia riittää. Nouseva rap-tähti Ketoosi on jäänyt huomattavan summan velkaa Vitikan firmalle tuhottuaan videonsa kuvauksissa yhden luksusveneen sisustuksen. Kaveri on saatava maksamaan velkansa, joten on käytettävä lievää väkevämpää kovistelua. Sitten Vitikan firman toimisto tuhotaan ja sen seinille naulataan selkeä viesti. Saadakseen selville, kenen varpaille oikein on astunut, Vitikan on käännyttävä arkkivihollisensa Seiron puoleen. Vankilassakin istuessaan alamaailmapomo tuntuu vetelevän naruista ja saa Vitikan pakkotilanteeseen, jossa hänen on solmittava epäedullinen sopimus saadakseen vihjeensä.

Elias alkaa kaivella tietoja Lammensalon aikanaan valmentamasta tähtiketjusta. Ihan kaikki ei ole tainnut mennä ihan niin kuin piti, sillä tähdistöstä on kummallisen vähän jäljellä. Samaan aikaan kun Elias kaivelee menneitä, poliisi koettaa selvittää, mitä kolme viikkoa aiemmin kadonneelle viisitoistavuotiaalle taitoluistelijalupaukselle on tapahtunut.

Kuten ainakin hyvässä dekkarissa kaikki liittyy lopulta kaikkeen. Elias on askeleen pari poliisia edellä, vaikka Klaus Jenso on hänet silmätikukseen ottanutkin. Menneisyyden synnit paljastuvat ja samalla selviävät nykyhetkenkin rikoskuviot asiaankuuluvine jännittävine käänteineen. Lukija alkaa aavistella Lammensalon murhan motiivia, mutta tekijä tulee lopulta yllätyksenä. Muutaman oivallisen onnenkantamoisen avulla Elias saa viimein koko kuvion kääntymään omalta osaltaan positiivisehkoon asentoon, ainakin hetkeksi. Rikollispomon elämässä seesteisiä hetkiä ei liene liiemmin luvassa.

Jos Elias Vitikka ei ole tuttu kaveri, kannattaa viimeistään nyt häneen tutustua. Parhaiten se onnistuu aloittamalla sarjan alusta, mutta toki vauhtiin pääsee vaikka tästä Pahuuden hinnasta. Sarja tarjoaa dekkarifanille aivan mainioita lukuhetkiä. 

Matti Laine: Pahuuden hinta
Bazar 2017. 271 s.

Äänikirjan lukija Ville Tiihonen, kesto 7 h 23 min.


Painettu kirja arvostelukappale, äänikirja ostettu.



#dekkaritiistai-sarja:


2 kommenttia:

  1. Kiitos vinkistä! Kiva saada vinkkejä uusista suomalaisista dekkareista. - Hyvää kevään odotusta täältä hankien keskeltä!

    VastaaPoista
  2. Nyt on tartuttava vinkkiisi, etenkin kun Matti Laine on niin symppis, joten täytyyhän siitä osan siirtyä myös tähän jääkiekkomaalivahti Elias Vitikkaan. Nämä kolme on siis luettava ennen syksyn uutuutta.

    VastaaPoista