Seppo Jokinen: Vakaasti harkiten #dekkaritiistai

Rakkaus tunnetusti kestää niin myötä- kuin vastamäissäkin, joten vielä ei sydämeni lakkaa Koskiselle sykkimästä. Mutta toivon seuraavalta Koskis-dekkarilta paluuta realistisempaan suuntaan. Ja Ullan ja Koskisen suhteelle joko pistettä yksityiselämässä tai ainakin työpaikalla!

Kuten ylle kopioimastani oman tekstini lainauksestakin käy ilmi, pitkässä suhteessa on välistä vähän töyssyisempää. Kun dekkarisarjassa, kuten Seppo Jokisen komisario Koskinen -sarjassa, on yli kaksikymmentä osaa, on selvää, että tasossa on luontaista vaihtelua. Olin hapahkon pettynyt edellisen eli vuonna 2016 ilmestyneen Rahtarin äärellä. Pidin sitä hajanaisena ja epäuskottavana. Lisäksi kansien väliin oli jouduttu painamaan poikkeuksellisen paljon löysää parisuhde- ja perhe-elämävatvontaa.

Tästä syystä todennäköisesti lykkäsin viimevuotisen Koskis-dekkarin lukemisen näin pitkälle, siihen asti, että seuraava eli 23. Koskinen Lyödyn laki on jo ilmestynyt sähkö- ja äänikirjoina (painettu kirja julkaistaan tietääkseni ensi viikolla). Onneksi kuitenkin tulin äänikirjan aloittaneeksi, sillä ilokseni huomasin aika nopeasti, että Jokinen oli jälleen saanut kirjoittamisen langanpäästä kiinni. Vakaasti harkiten on taattua Koskis-laatua: kimurantti murha Tampereella, poliisilaitoksella lomasesongin takia henkilöstövaje, Koskisella parisuhdeangstia ja kaikki tämä kiperän murhatutkinnan ohessa.

Alkuasetelma on karu. Varhaisena kesäaamuna Loukonlahden uimarannalta löytyy miehen ruumis. Mies istuu uimahoususillaan rannan penkillä naskali niskassaan. Kohtalaisen nopean penkomisen jälkeen poliisi tietää, että uhri on Visa Saljonsaari, joka oli hiljattain vapautunut vankilasta. Rangaistuksen hän oli saanut pahoinpitelystä potkaistuaan tyttöystäväänsä, yhdeksäntoistavuotiasta Ninaa selkään niin, että tämä halvaantui niskasta alaspäin todennäköisesti loppuiäkseen.

Lukijalle paljastetaan lähes alusta alkaen, että murhaaja on Ninan isä Eero Vornanen. Mies on ei ole kestänyt ajatusta, että hänen tyttärensä ja koko perheen elämän tuhonnut mies saa jatkaa omaa elämäänsä kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kestää aikansa, ennen kuin poliisi pääsee Vornasen jäljille, eikä tämä suostu pidätettynäkään tunnustamaan mitään. Poliisin tehtäväksi jää siis pitävän näytön kokoaminen miestä vastaan.

Parin viikon kuluttua matto vedetään kertanykäisyllä Koskisen tiimin jalkojen alta, kun tamperelaiselta uimarannalta löytyy aamuvarhaisella naskalilla surmatun miehen ruumis. Eero Vornanen on ollut tukevasti telkien takana, mutta murha on tehty lähes täsmälleen ensimmäisen tavoin. Onko vangittuna väärä mies? Tällä kertaa lukija on aivan yhtä ulapalla kuin Koskinen ryhmineen. Koko urakka on aloitettava alusta, mutta Koskinen ei suostu luopumaan myöskään ajatuksesta Vornasen syyllisyydestä.

Selvittely vaati rutkasti paperi- ja jalkatyötä, puhuttamisia ja palavereja, mutta lopulta kuvio alkaa hahmottua ja oikea syyllinen saadaan tähtäimeen. Matkan varrella on juuri sopivasti harhapolkuja, joiden päistä löytyy kyllä rikoksia mutta vääriä sellaisia. Ennen viimeisiä häivytyskohtauksia Koskinen joutuu tuijottamaan lähietäisyydeltä raskaamman aseen piippuun kuin on tamperelaispoliisien parissa totuttu. Juoni on rakennettu taitavasti ja tällä kertaa myös riittävän uskottavasti (tosin irvistelin pikkuisen siinä kohtaa, kun kahden henkilön lempinimen taustat selvisivät ja toimivat ratkaisevina vihjeinä).

Koskisen ja hänen alaistensa perheasioita on mukana tällä kertaa huomattavasti vähemmän kuin viimeksi, eli minun mittapuullani juuri sopivasti. Tämä tasapainoilu on kieltämättä hankalaa. Kuinka paljon on sopivasti? Itse kaipailen usein henkilöiden syventämistä, ja siinä Jokinen tekee mestarillista työtä, ainakin pääsääntöisesti. Mutta liikaa ei passaa syvennellä rakkausasioita, kun on murhatutkimus työn alla! Tällä kertaa myös Koskisen pomo Eini Passi ryhtyy hoitamaan esimiehen tehtäviään ja puuttuu alaistensa kyseenalaiseen seurustelukuvioon.

Tästä onkin hyvä ryhtyä valmistautumaan seuraavaan Koskis-tarinaan!

Seppo Jokinen: Vakaasti harkiten
CrimeTime 2017. 365 s.
Äänikirjan lukija Jukka Pitkänen, kesto 9 h 35 min.

Painettu ja äänikirja ostettu.

#dekkaritiistai-sarja:

Arttu Tuominen: Silmitön
Antti Tuomainen: Palm Beach Finland
Fiona Barton: Leski
Tuomas Nyholm: Leijona
JP Koskinen: Kannibaalien keittokirja
Jaakko Melentjeff: Hukkuneet
Lone Theils: Runoilijan vaimo
Ane Riel: Pihka 
Arne Dahl: Rajamaat
Marko Immonen: Murhapaikanhakijat
Max Seeck: Mefiston kosketus
Matti Laine: Pahuuden hinta
Seppo Jokinen: Vakaasti harkiten