Eppu Nuotio: Myrkkykeiso ja Anopinhammas #dekkaritiistai

Eläkeläisleski ja aktiivinen martta Ellen Lähde on melkoisen epätodennäköinen dekkarisarjan päähenkilö. 58-vuotias entinen kaupungin kartanpiirtäjä asuu idyllisellä Portsan puutaloalueella Turussa. Ellen on päässyt itsenäisen elämän makuun, eikä halua jakaa arkeaan kenenkään kanssa. Asiat tuntuvatkin olevan hyvässä järjestyksessä, kun vuoteen iloja voi harjoittaa sopivin väliajoin itseä tuntuvasti nuoremman Amin kanssa ja kaupunkilounaille ja kulttuuririentoihin käsipuoleen saa nuoruudenystävä Mårtenin aina kun siltä tuntuu.

Ellenillä ovat jalat tukevasti maassa ja sormetkin mieluusti mullassa, sillä puutarhanhoito on hänen lempiharrastuksensa. Eläkeläisenä hän on innostunut ulkomaillekin suuntautuvista puutarharetkistä. Myös keittiössä Ellen on melkoinen velho, ja kuppi kuumaa sitruuna-inkivääriteetä sopii helpotukseksi vaivaan kuin vaivaan.

Eppu Nuotion Ellen Lähteen tutkimuksia -sarja on mainio esimerkki pehmodekkarista, joka hienoisesti kallistuu kulinaristisen dekkarin suuntaan. Ainakin Ellen itse asennoituu elämään ja maailmaan ’hyväntahtoisesti ja usein pilke silmäkulmassa’, kuten pehmodekkari tai kodikas mysteeri (cozy mystery) määritellään Paula Arvaksen ja Voitto Ruohosen Alussaoli murha -dekkaritietokirjassa.

Nuotion sarjassa on tähän mennessä ilmestynyt kaksi osaa eli viime vuonna sarjan aloittanut Myrkkykeiso ja ihan vasta painosta putkahtanut kakkososa Anopinhammas. Kirjat on siis ainakin tähän asti nimetty kasvien mukaan. Makuasia on, kuinka nokkelina nimivalintoja pitää, mutta kyllä Nuotio on ainakin näissä kahdessa teoksessa saanut nimille mukavasti monimerkityksisyyttä ja nimikasvit vilahtelevat tarinan tarpeistonakin.

Myönnän, että pehmodekkari ei ole aivan suosikkidekkarilajityyppiäni, vaikka sen edustajia on matkan varrella tullut luettua jonkin verran. Nuotion dekkarituotantoon olen tutustunut myös, ja luettuna on koko Pii Marin -sarja ja uudesta Nuotion yhdessä Pirkko Soinisen kanssa kirjoittamasta taidemysteerisarjasta ensimmäinen osa Nainen parvekkeella. Kakkososa Sakset tyynyn alla odottelee jo lukuvuoroaan sekin.

Myrkkykeison hankin viime kesänä onnekkaasti iltatorilta kiertävältä divaristilta edulliseen hintaan, mutta avaamatta se kuitenkin jäi, kunnes sitten huomasin Eppu Nuotion antamasta haastattelusta, että sen jatko-osa Anopinhammas sijoittuu osin kotipaikkakunnalleni eli Kiskoon. Johan tuli liikettä lukijan niveliin! Kiskoon sijoittuvia dekkareita tai kirjoja ylipäätään ei kovin monia ole. Jos kirjassa kotipaikkakuntani mainitaan, jo se on suorastaan pakote lukea kyseinen teos! Pyysin Anopinhammasta kustantajalta arvioitavaksi, ja kaivoin Myrkkykeison dekkarihyllyni kätköistä luvun alle.

Myrkkykeisossa tutustutaan tietysti Elleniin ja hänen lähipiiriinsä. Naapurissa asuu entinen Neuvostoliitosta loikannut huippupianisti Irina Harmio, jonka lukioikäinen poika Samuel kaipaa Ellenin mielestä huomiota, ruokaa ja jotain järkevää tekemistä. Ellen ja Samuel tutustuvatkin tarinan mittaan, ja siinä sivussa ratkeaa eräs kirjan juonista eli paljastuu, mikä on Irina Harmion menneisyyteen liittyvä synkkä salaisuus. Yksinhuoltaja Silja pienen Pilke-tyttönsä kanssa kuuluu myös Ellenin lähipiiriin.

Varsinainen arvoitus liittyy Mirkka Kairikko -nimisen naisen katoamiseen. Mirkka on melkoinen tehopakkaus, jonka elämä on ollut ainakin pinnalta katsoen täydellisesti hallinnassa. On rivitaloasunto, mies ja pieni tytär, kesäasunto Kemiössä ja väitöskirjakin työn alla. Mutta sitten Mirkka katoaa mökiltä. Onko hän päättänyt jättää miehensä ja lapsensa ja häipyä, vai onko hänelle tapahtunut jotain? Ellen päätyy sattumalta marttatoiminnan kautta hoitamaan Mirkan ja Timon pientä lasta jo ennen kuin Mirkan katoamista huomataan. Hän on siis kuin tilauksesta tapahtumien keskipisteessä. Sattumalta Siljan tuttavalla on mökki aivan Kairikkojen naapurissa Kemiössä, joten sitäkin kautta saadaan tapahtumiin lisävalaistusta.

Poliisit mainitaan vain muutamassa sivulauseessa koko romaanissa, eikä Ellenin toimintakaan nyt mitään varsinaista tutkimista ole. Hän on vain kiinnostunut ympärillään olevista ihmisistä ja heidän toiminnastaan, ja ilkeä ihminen luonnehtisi häntä varmasti uteliaaksi. Samuel hakkeriystävineen hankkii Ellenille niitä tietoja, joita tämä ei ihmisiä jututtamalla saa hankittua. Sitten oikeastaan tarvitaan vain kärsivällisyyttä, jotta syyllinen kypsyy tunnustusvaiheeseen ja kertoo kaiken Ellenille. Arvoitusdekkarin perinteitä toki noudatetaan myös, ja lukijalle ja Ellenillekin esitellään useita eri teoriavaihtoehtoja tapahtumien kulusta, samoin syylliseksi on monia tarjokkaita.

Anopinhampaassa Ellen lomailee puutarhamatkailun merkeissä Espanjassa. Viimeisen matkapäivän majoituspaikassa valmistellaan suomalais-espanjalaisia häitä, joihin Ellenkin kavaljeereineen kutsutaan. Häätunnelma on omituinen, koska tuore anoppi Sirkka Lohenkari suhtautuu ilmeisen torjuvasti poikansa Mikaelin ja Carmenin avioliittoon. Muukaan paikalle saapunut suku ei vaikuta lämpenevän, vaikka Espanja tarjoaa parastaan. Aamulla seuruetta kohtaa järkyttävä uutinen: Sirkka Lohenkari on saanut sydänkohtauksen ja kuollut.

Toiminnan ihmisenä Ellen tarjoutuu jäämään Espanjaan ja auttamaan murheen murtamaa perhettä käytännön järjestelyissä. Yhteyttä pidetään myös syksyllä Suomessa. Mikael ja Carmen ovat joutuneet muuttamaan suunnitelmiaan ja luopumaan ajatuksesta asettua Turkuun. Heikki-isä ei pärjää yksin maatilalla Mynämäellä, vaan nuoret muuttavat ainakin toistaiseksi sinne. Carmen ei viihdy lainkaan pimeässä Suomessa, eikä Heikin ja tämän tilalla asuvan Irma-siskon suora torjunta helpota tilannetta. Elleniä alkaa kiinnostaa perhettä parikymmentä vuotta aikaisemmin kohdannut murhenäytelmä, jossa Sirkan anoppi on menehtynyt upottuaan suohon. Miksi epäonni riivaa Lohenkarien perhettä? Mitä salaperäistä Saara Lohenkarin kuolemaan oikein liittyy?

Ellen siis penkoo Lohenkarien perheen vaiheita. Samaan aikaan Silja on uskaltautunut tekemään Tinder-profiiliin ja löytänyt sen syövereistä mukavan Pekan. Rakkauden huumassa Silja rohkenee tehdä päätöksen oman asunnon hankinnasta. Samuelin ja Sindin lupaavasti alkanut rakkaus saa ryppyjä, kun Sindi ahdistuu aiheellisesti kahvilaan ilmaantuvan miehen tunkeilevasta katseesta ja inhottavista puheista. Lisäksi on vielä Ellenin rakkauselämä, joka saa uutta puhtia…

Murhista huolimatta Ellen Lähteen tutkimuksia -sarja on leppoisaa hyvän mielen luettavaa. Ellen on minusta yllättävän mukava ihminen. Lieneekö osasyynä, että tässä itsekin on piakkoin 58-vuotias, vaikkei eläkkeestä ole toivoakaan enkä totisesti toivo leskeytyväni! Mutta Ellenin elämänasenne on rohkaiseva. Vaikeuksia on jokaisella, mutta niistä voi päästä yli ja eteenpäin. Elämä on mukavaa ja sillä on merkitystä, kunhan vain itse niin haluaa ja toimii.

Eppu Nuotio: Myrkkykeiso
Otava 2017. 252 s.

Ostettu,

Eppu Nuotio: Anopinhammas
Otava 2018. 254 s.

Arvostelukappale.

#dekkaritiistai-sarja:

Arttu Tuominen: Silmitön
Antti Tuomainen: Palm Beach Finland
Fiona Barton: Leski
Tuomas Nyholm: Leijona
JP Koskinen: Kannibaalien keittokirja
Jaakko Melentjeff: Hukkuneet
Lone Theils: Runoilijan vaimo
Ane Riel: Pihka 
Arne Dahl: Rajamaat
Marko Immonen: Murhapaikanhakijat
Max Seeck: Mefiston kosketus
Matti Laine: Pahuuden hinta
Seppo Jokinen: Vakaasti harkiten
Timo Saarto: Kevään varjo
Eppu Nuotio: Myrkkykeiso ja Anopinhammas