Sivut

torstai 28. kesäkuuta 2018

Tittamari Marttinen: Aurinkoa, Linnea! #nuortenkirjatorstai




Tittamari Marttisen Aurinkoa, Linnea! on toinen 16-vuotiaasta Linnea Lehtosesta ja hänen Linnean laiskanlinna -neuvontapalstastaan kertova nuortenromaani eli jatkoa viime vuonna ilmestyneelle Linnean laiskanlinnalle (Karisto, 2017). Aiempaa osaa en ole lukenut, vaan eipä tuo haitannut, mukaan Linnean leppoisaan arkeen pääsi näinkin ihan kivasti.

Ysiluokalla Linnea oli paikallislehdessä TET-harjoittelussa ja siellä hänet pestattiin pitämään lehden nuorille tarkoitettua kysymys ja vastaus -palstaa. Kirjasta ymmärsin jotenkin, että palsta pyörii lehden nettisivuilla, mutta siitä viis. Idea on siis aika nostalginen, mutta ihan kiva nuortenkirjan rakenteeksi, ainakin jonkin aikaa. Kirjassa jokainen luku alkaa jonkun lukijan lähettämällä kysymyksellä ja sitten Linnea vastaa siihen joko suoraan tai kertomalla omasta menossa olevasta elämästään sopivan tapauksen tai yleensä yhdistelmän näistä. Paikoin kyllä kysymys tuntuu jälkikäteen laaditulta, eli niiden ja vastausten välinen korrelaatio on välillä vähän niin ja näin.

Hieman turhan orjallisesti noudatettu rakenneidea siis jo yhden kirjan perusteella tuntui rasitteelta. Toinen seikka, joka kohotutti kulmiani, on Linnean vastausten kaikinpuolinen asiallisuus ja ’oikeellisuus’, etten nyt sanoisi tätimäinen pikkuvanhuus. Linnean laiskanlinna -palstalle tulee kysymyksiä teinejä askarruttavista aiheista laidasta laitaan ulkonäköpaineista seurustelupulmiin ja harrastusmahdollisuuksiin. Kaikkiin Linnealla on antaa myötäelävä mutta reipas ja positiivissävyinen ohjeistus höystettynä leikkisillä omilla kokemuksilla ja kommelluksilla.

Sama positiivisuus ja kaikkea syleilevä lempeys leimaa Linneaa muutenkin. Hän ottaa kursailematta siipiensä suojaan syömishäiriöstä kärsivän ystävättärensä ja sulattaa kakomatta vanhempiensa ilmoituksen tulossa olevista merkittävistä elämänmuutoksista, eikä lainkaan kummastele, kun netti-ihastus kertoo ensimmäisellä tapaamisella miettivänsä vakavissaan sukupuolensa vaihtamista. Linnea vain pokkana tiedustelee, onko ystävä kenties interseksuaalinen. Hienoa, tietysti, mutta saisi Linneassakin ehkä jotain säröä olla.

Toisaalta Linnea on ihan tavallinen teinityttö, joka viettää letkeää kesälomaa kavereitten kanssa ennen syksyllä alkavaa lukiota. Loman kruunaa kahden viikon kielikurssi Maltalla parhaan ystävän Sinin kanssa. Reissuun mahtuu paljon aurinkoa ja romantiikkaakin on ilmassa. Muutenkin kirjassa keskeisessä osassa ovat erilaiset ihmissuhdekuviot. Linneaan ihastunut Jalmari haluaisi tehdä lähempää tuttavuutta, mutta Linnea haikailee etäisen Ruskan perään. Sinin poikaystävä taas pussailee avoimesti festareilla ihan toisen tytön kanssa, mutta osoittautuukin mustasukkaiseksi päällepäsmäriksi, kun Sini haluaa erota. Ja niin edelleen.

Selvästikään Aurinkoa, Linnea! -romaania ei ole suunnattu minulle, keski-ikäiselle täti-ihmiselle. Sen kohderyhmää ovat luonnollisesti yläkouluikäiset tytöt. Jo kansien iloinen mutta hempeä ulkoasu karkottanee miespuoliset lukijat. (Tämä siis karkea yleistys, josta ihan varmasti on poikkeuksia, tiedän!) Kirja on nopealukuinen. Sen lempeän kepeyden mausteena on asiapitoista pohdintaa, jota voi mainiosti käyttää erilaisten tehtävien ja keskustelujen pohjana, jos kirjaa luetetaan esimerkiksi kouluissa. Äidinkielen ja terveystiedon yhdistäminen tämän teoksen avulla toimisi varmasti mainiosti.

Kirjan takakannessa kerrotaan, että Linnea-kirjojen sisältöön voi vaikuttaa lähettämällä kysymyksiä osoitteeseen linneanlaiskanlinna@gmail.com. Lisää Linnean neuvoja on siis luvassa.

Tittamari Marttinen: Aurinkoa, Linnea!
Karisto, 2018. 203 s.

Arvostelukappale.







Tittamari Marttinen: Aurinkoa, Linnea! 


Tulossa:


Kalle Veirto: Ohut hauska kirja 1 ja 2, 5.7.2018
Mika Wickström: Meidän jengin Zlatan matkalla maineeseen 12.7.2018
Magdalena Hai: Kolmas sisar 19.7.2018

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti