Anna-Riikka Sairio: Milja – Suhdesolmuja ja suitsimista #nuortenkirjatorstai

Olen tainnut lukea nuorten hevosaiheisen kirjan eli ns. heppakirjan viimeksi 80-luvulla, kun kirjallisuuden opintoihin kuuluneella lasten- ja nuortenkirjallisuuden kurssilla suositeltiin turkulaisen Marvi Jalon esikoisteosta Unihevonen. Aikoinani olin minäkin toki heppakirjoja ahminut sellaiset määrät, että teoriassa olisin osannut satuloida ja sukia, hypätä esteitä ja antaa pohkeita vaikka kuinka. Käytännössä 70-luvun maaseudulla hevoset olivat kuitenkin todella harvinaisia, mitä lienee nykyään vaikea uskoa, ja ratsastusharrastus oli taloudellisesti sellaisissa sfääreissä, ettei siitä kannattanut edes haaveilla.

Anna-Riikka Sairion Milja-sarjan kakkososa Suhdesolmuja ja suitsimista oli siis itselleni jonkinlainen paluu esiteini-ikään. Myönnän, että hieman epäluuloisena raotin kirjan kantta, mutta kokemus oli lopulta oikein myönteinen. Lanta ja hevosenhiki toki haisevat tarinassa vahvasti, mutta pelkkiin kouluratsastukseen ja tallipuuhiin ei sentään keskitytä. Kuten nimikin lupaa, mukana on myös aimo annos kiemuraisia ihmissuhteita.

Milja ja Iina aloittavat kirjan alussa kahdeksannen luokan. Tunnelmat ovat kovin ristiriitaiset. Kesän aikana on tapahtunut monenlaista dramaattista (josta kerrotaan tarkemmin Sairion esikoisromaanissa Milja – Pohkeenväistöä ja pitkiä katseita), ja tytöt ovat olosuhteiden pakosta joutuneet vaihtamaan tallia. Tutut hevoset Sukka ja Tico on myyty Roosalle, joka taas sattuu olemaan tyttöjen luokkakaverin Suskin serkku.

Milja ja Iina ovat ratsastusharrastuksensa vuoksi luokan suosittujen tyttöjen hampaissa. Hevoset ovat näiden mielestä kuvottavia, ja ainoa oikea harrastus on tanssi. Suski kuuluu koulussa tähän tanssiporukkaan ja on siis mukana kiusaamassa Miljaa ja Iinaa. Se, että Suskilla on oma hevonen ja että hän tanssin lisäksi myös ratsastaa, on suuri salaisuus. Suskin sekä Miljan ja Iinan suhde on kovin mutkikas ja hankala.

Lisäpaineita kuvioihin tuo lukiota aloitteleva poikajoukko, jonka jäsenet ovat kesällä osoittaneet selvää mielenkiintoa ratsutyttöjä kohtaan. Miljan sydän muljahtelee kummallisesti, kun Akin ihanat silmät kohtaavat hänen silmänsä. Vieläkö pojilla riittää aikaa tytöille? Vai ovatko he sittenkin kiinnostuneempia Miljan ja Iinan vihamiehistä? Rasmuksen synttäribileisiin ladataan kovia odotuksia, mutta kaikki ei mene aivan käsikirjoituksen mukaan.

Ydinkuviot siis ovat, kuka tykkää kenestä ja kuka saa ratsastaa milläkin hevosella. Näiden perinteisten draamaa aiheuttavien kysymysten lisäksi mukana on kiusaamisteema. Milja ja Iinakaan eivät onneksi ole mitään oikeamielisyyden hurjia esitaistelijoita, vaan aivan tavallisia teinityttöjä. Valitettavasti on kovin helppo tunnistaa Sairion kuvaamat koulun ja koululuokan ihmissuhdeverkostot elävästä elämästä. Suosituimmat ja samalla usein äänekkäimmät yksilöt keräävät ympärilleen kannattajia, joiden tukemana voidaan kiusata alakynnessä olevia mitä mielikuvituksellisimmin menetelmin.

Vaikka kiusaaminen on piinavaa, kirjassa on kuitenkin myönteinen yleistunnelma. Milja ei ole yksin, vaan hänellä on tukenaan sanavalmis ja reipas Iina. Hevoset ja ratsastaminen auttavat unohtamaan murheet ainakin toviksi. Lisäksi erityisbonus ovat Aki ja Rasmus kavereineen. Eikä Sairio kuvaa vanhempia ja opettajiakaan aivan toivottomiksi. Mukana on lisäksi leppoisaa huumoria.

Oma lukukokemukseni oli siis myönteinen. Heppakirjat ovat pääosin entisellään mutta myös pysyneet kiinni ajassa. Kyllä niille on oma paikkansa nuortenkirjojen kentässä, ja on hienoa, että uusia, hyviä kotimaisia tekijöitäkin tulee mukaan.

Ehdotonta kohderyhmää Milja-sarjalle ovat yli kymmenvuotiaat ja noin yläkouluikäiset hevostelevat lukijat. Melkoinen velho kyllä on, jos saa poikalukijan heppakirjoihin tarttumaan, ainakaan julkisesti, mutta eipä tuo haittaa. Koulukäytössä voi tarjota hevosista piittaamattomille lukijoille rinnalle jotain muuta harrastuksiin ja urheiluun liittyvää ja teettää vertailevia tehtäviä niiden teemoista. Ystävyys, kiusaaminen, erilaisuus, kasvaminen ja harrastukseen sitoutuminen ovat ainakin yhteistä näiden lajityyppien kirjoille.

Anna-Riikka Sairio: Milja – Suhdesolmuja ja suitsimista
WSOY 2018. 146 s.

Arvostelukappale.

 #nuortenkirjatorstai-sarja:

Tatu Kokko: RobMacCool ja Krimin jalokivi
Tatu Kokko: Rob MacCool ja Kirottu metsä
Marja-Leena Tiainen: Viestejä Koomasta
Juuli Niemi: Et kävele yksin
Nemo Rossi: Viimeinen etruski

Iida Sammalisto: Tähtimosaiikki
Jukka Behm: Pehmolelutyttö
L. K. Valmu: Poika - Murha seitsemännellä luokalla

Elina Rouhiainen: Muistojenlukija

Sanna Heinonen: Noland

Kalle Veirto: Kyläkaukalon lupaus 
Laura Suomela: Silmänkääntötemppu
Nonna Wasiljeff: Loukkupoika 
Riina Mattila: Järistyksiä
Jukka-Pekka Palviainen: Virityksiä 

Jyri Paretskoi: Shell's Angles - Aivot narikkaan
Kalle Veirto: Sählymestarit - Ruotsin kuninkaat
Maria Autio: Lohikäärmekesä 
Kimmo Ohtonen: Ikimaa. Soturin tie 

Anniina Mikama: Taikuri ja taskuvaras

Mervi Heikkilä: Revonpuro 

Anders Vacklin ja Aki Parhamaa: Beta. Sensored Reality 1

Laura Lähteenmäki: Yksi kevät 

Veera Salmi: Saari 

Sini Helminen: Veden vallassa (ja Kaarnan kätkössä sekä Kiven sisässä)

Anne Leinonen: Kirjanoita ja Noitakirja 

Maija Haavisto: Perhonen vatsassa 

Nelli Hietala: Kenen joukoissa seisot, Miia Martikainen? 

Vilja-Tuulia Huotarinen ja Satu Koskimies: Emilia - Runotytön tarina jatkuu 

J. S. Meresmaa: Naakkamestari ja Hämäränsäteet

Jyri Paretskoi: K15 

Tittamari Marttinen: Aurinkoa, Linnea! 

Kalle Veirto: Ohut hauska kirja 1 ja 2

Mika Wickström: Meidän jengin Zlatan matkalla maineeseen
Magdalena Hai: Kolmas sisar 

Anna-Riikka Sairio: Milja - Suhdesolmuja ja suitsimista

Tulossa:

Salla Simukka: Sytytä valot! - Sammuta valot! 2.8.2018