Kalle Veirto: Ohut hauska kirja 1 ja 2 #nuortenkirjatorstai

Luulenpa, että ihan jokainen suomalainen yläkoulun äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja on ainakin joskus törmännyt oppilaaseen, jota lukeminen ei vain tippaakaan kiinnosta. Opetussuunnitelmaa noudattava opettaja on kuitenkin velvollinen houkuttelemaan vastahakoisimpiakin teinejä kirjallisuuden ihmeelliseen maailmaan. Kunpa saisi jokaisen lukemaan edes yhden kokonaisen kirjan! Kun lukukokemusta ja ehkä -taitoakin on niukahkosti, olisi kirjan oltava houkutteleva eli mielellään ohut ja hauska. Mieluiten tässä järjestyksessä, kiitos.

Toimittaja ja kirjailija Kalle Veirto on kirjoittanut täsmäteokset juuri edellä esiteltyihin tilanteisiin eli nuortenromaanit Ohut hauska kirja (Karisto, 2017) ja Ohut hauska kirja 2 (Karisto, 2018). Ensimmäisessä on sivuja 152 ja jälkimmäisessä 144, joten ne ovat ohuita, kuten pitääkin. Silti ne ovat ihan oikeita, kovakantisia kirjoja. Nyt kun olen molemmat kirjat lukenut, voin kertoa, että mielestäni ne ovat myös hauskoja. Pulmallista tässä tietysti on, että en edusta lainkaan kirjojen todellista kohderyhmää, oikeastaan aivan kaikkea muuta. Mutta kuvittelisin kyllä työkokemukseni perusteella, että nämä kirjat miellyttävät monia vastahankaisia teinilukijoitakin. Kertokaa toki, mikäli tiedätte paremmin (ja varsinkin, jos satutte kuulumaan ko. kohderyhmään)!

Ohuet hauskat kirjat eivät nimistään huolimatta ole sarja, vaan täysin itsenäisiä teoksia. Ne voi siis lukea kummassa järjestyksessä tahansa, eikä haittaa mitään, vaikka lukisi vaikka vain jälkimmäisen. Mutta jos innostuu jommastakummasta, voi lukea perään toisen samantyylisen kirjan.

Ohuen hauskan kirjan minäkertoja on Ekku Närvänen, jolla on ysiluokan suorittaminen viittä vaille maalissa. Koulua on jäljellä enää viikko, mutta pahaksi onneksi sekä Ekulla että hänen parhaalla kaverillaan Iiro-Matiaksella on vielä suorittamatta yksi äidinkielen tehtävä. Olisi luettava nopeasti kokonainen kirja ja tehtävä siitä yhdessä kirjaesitelmä. Iiro-Matiaksen tulevaisuuden urahaaveet ovat sen varassa, saako hän äidinkielen arvosanaansa nostettua nyt uhkaavasta kuutosesta kahdeksikkoon, joten hän on valmis ryhtymään urakkaan, jos vain sopiva kirja löytyy. Ekkua homma ei paljoa kiinnosta, sillä häntä askarruttavat lähinnä tulevan viikonlopun päättäjäisbileet ja niiden juomienhankintajärjestelyt sekä rinnakkaisluokan söpö Helinä.

Koulun surullisen kulahtaneen kirjaston hyllystä Iiro-Matias löytää vanhan kirjalistan, jossa mainitaan kiinnostavan kuuloinen teos eli A. P. Yrjölä -nimisen kirjailijan ’Ohut hauska kirja’. Juuri sen kirjan pojat lukisivat. Se on Iiro-Matiaksen vakaa päätös. Siitä hän ei suostu tinkimään, vaikka poikien ponnisteluista huolimatta kirjaa ei löydy mistään. Sitkeys kuitenkin palkitaan, ja pian pojat ovat koputtamassa kirjailijanimimerkki A. P. Yrjölän ovea.

Kuten arvata saattaa, kommelluksilta ei vältytä. Käsikirjoitus on kadonnut mystisesti vuosikymmeniä sitten, mutta kirjailijan mökillä saattaisi olla kopiot ensimmäisistä kahdeksastakymmenestä sivusta. Kello kuitenkin käy armotta, ja Ekku alkaa olla epätoivoinen. Tilattu juomalasti pitäisi ottaa vastaan, ja tyttöystäväkin odottaa Ekun huomiota. Saadaanko peruskoulun lopettamisen kunniaksi järjestettävät bileet pystyyn? Entä onko Ekun varaamalla kondomipaketilla toivotunlaista käyttöä? Ja ennen kaikkea, löytyykö ’Ohut hauska kirja’ ja ehtivätkö pojat pitää kirjaesitelmänsä? Kannattaa tosiaan itse lukea Ohut hauska kirja.

Jos joku kysyisi minulta, niin sanoisin kaiken kirja-alalla kokemani perusteella, että hyvä kirja on sellainen jossa on eteenpäin kaatuva voima. Se Jokin.

Ohut hauska kirja 2 ei siis ole jatkoa Ohuelle hauskalle kirjalle. Sen minäkertoja on ysiluokkalainen Anselmi, jolla on suorittamatta pakollinen viikon mittainen työelämääntutustumisjakso eli tet-harjoittelu. Parin muun kaverin kanssa Anselmi aloittaa tet-jaksonsa Algot Untola -nimisessä antikvariaatissa. Anselmi tutustuu monipuolisesti kirja-alaan antikvariaatin omistaja Vatasen johdolla. Alkaapa hän kuin vahingossa lukea yhtä kirjaakin.

Anselmi on aikaisemmin keväällä joutunut pahaan liemeen. Häneltä varastettiin arvokas kilpapyörä, jota hän oli koeajamassa. Nyt pyörän omistajat vaativat häneltä viittätuhatta euroa kadonneesta pyörästä. Anselmi ei ole pystynyt tunnustamaan ahdinkoaan edes mummilleen, jonka luona hän asuu. Lukijalle Anselmi kertoo kuitenkin heti alkajaisiksi, että kaikki ongelmat saadaan kyllä ratkaistua parhain päin. Lisäksi luvassa olisi vielä seksiäkin, kunhan kuvioihin saataisiin ihana Lilja. Miten ongelmat ratkaistaan ja miten Lilja liittyy mihinkään, selviävät, mikäli lukija kaikista Anselmin varoituksista ja kielloista huolimatta jatkaisi Ohut hauska kirja 2:n lukemista. Tosin Anselmi varoittaa, että teoksessa saattaa olla epäluotettava kertoja…

Veirto kirjoittaa dialogivetoista tekstiä. Kappaleet ovat lyhyitä, ja tarina etenee kummassakin kirjassa vauhdikkaasti. Kirjojen henkilöille sattuu ja tapahtuu monenlaisia vastoinkäymisiä ja kommelluksia, mutta koheltamiseksi meno ei lipeä, ainakaan kovin usein. Kirjojen yleistunnelma on positiivinen. Kummassakin kirjassa on juoneen punottu hauskasti monenlaista tietoa kirja-alasta, kuten kirjailijan työstä ja käytettyjen kirjojen ostamisesta ja myymisestä. Lisäksi kuin huomaamatta viitataan moneen oikeaan kirjaan ja kirjailijaan. Näitä viittauksia on mukavaa bongailla ja kerätä vaikka lukulistaa.

Koulukäyttöön nämä ovat kuin taivaan lahja. Vastahankaisetkin lukijat voivat saada kokemuksen siitä, millaista on lukea kokonainen kirja ihan itse, ja niistä irtoaa monenlaista jutunjuurta kirjakeskustelujen pohjaksi. Niiden avulla on helppo havainnollistaa useita kerrontakeinoja ja kirjallisuustermejä, kuten vaikkapa metateksti tai ennakointi. Uskon ja toivon näiden kirjojen kuluvan yläkoululaisten käsissä.

Kalle Veirto: Ohut hauska kirja
Karisto 2017. 152 sivua.

Ostettu.

Kalle Veirto: Ohut hauska kirja 2
Karisto 2018. 146 sivua.

Arvostelukappale.

#nuortenkirjatorstai-sarja:

Tatu Kokko: RobMacCool ja Krimin jalokivi
Tatu Kokko: Rob MacCool ja Kirottu metsä
Marja-Leena Tiainen: Viestejä Koomasta
Juuli Niemi: Et kävele yksin
Nemo Rossi: Viimeinen etruski

Iida Sammalisto: Tähtimosaiikki
Jukka Behm: Pehmolelutyttö
L. K. Valmu: Poika - Murha seitsemännellä luokalla

Elina Rouhiainen: Muistojenlukija

Sanna Heinonen: Noland

Kalle Veirto: Kyläkaukalon lupaus 
Laura Suomela: Silmänkääntötemppu
Nonna Wasiljeff: Loukkupoika 
Riina Mattila: Järistyksiä
Jukka-Pekka Palviainen: Virityksiä 

Jyri Paretskoi: Shell's Angles - Aivot narikkaan
Kalle Veirto: Sählymestarit - Ruotsin kuninkaat
Maria Autio: Lohikäärmekesä 
Kimmo Ohtonen: Ikimaa. Soturin tie 

Anniina Mikama: Taikuri ja taskuvaras

Mervi Heikkilä: Revonpuro 

Anders Vacklin ja Aki Parhamaa: Beta. Sensored Reality 1

Laura Lähteenmäki: Yksi kevät 

Veera Salmi: Saari 

Sini Helminen: Veden vallassa (ja Kaarnan kätkössä sekä Kiven sisässä)

Anne Leinonen: Kirjanoita ja Noitakirja 

Maija Haavisto: Perhonen vatsassa 

Nelli Hietala: Kenen joukoissa seisot, Miia Martikainen? 

Vilja-Tuulia Huotarinen ja Satu Koskimies: Emilia - Runotytön tarina jatkuu 

J. S. Meresmaa: Naakkamestari ja Hämäränsäteet

Jyri Paretskoi: K15 

Tittamari Marttinen: Aurinkoa, Linnea! 

Kalle Veirto: Ohut hauska kirja 1 ja 2

Tulossa:

Mika Wickström: Meidän jengin Zlatan matkalla maineeseen 12.7.2018
Magdalena Hai: Kolmas sisar 19.7.2018
Anna-Riikka Sairio: Milja - Suhdesolmuja ja suitsimista 26.7.2018